Ei kannata saada lapsia

Tästä mä olen mouhunnut ennenkin. Käykää vaikka katsomassa! Nyt valtiovarainministeriö ohjeistaa, ettei tutkimusmäärärahoja, jotka ovat siis ulkopuolista rahoitusta, saa enää käyttää välillisen työajan kuluihin. Välillistä työaikaa ovat äitiys-, sairaus- ja vuosilomat. Esimerkiksi mahdollisia äitiysloman tuomia kustannuksia on siis pystyttävä peittämään muista kuin tutkimusmäärärahoista. Asiasta kertoi tänään Turun Sanomat.

Hyvät ystävät. Pohditaan ihan hetki, mihin tämä johtaa. Pahimmassa tapauksessa naisten ikä (mitä nuorempi, sitä varmemmin tulevaisuudessa on perheenlisäystä tiedossa), perhemuoto (jos avo- tai avioliitossa ilman lapsia, on todennäköistä, että lapsia hankitaan) tai pelkkä sukupuoli (naiset synnyttävät...you know) saattaa vaikuttaa siihen, ketkä tulevaisuudessa täyttävät määräaikaiset tutkijapaikat. Tutkijan työ on valtaosin jo tällä hetkellä pätkätyöläisenä olemista ja jatkuvaa palkkavirtojen yhteensovittamista, joten naistutkijoille tämä uutinen on jälleen yksi työllistymistä hankaloittava aspekti.

Ikäväähän tässä on se, että hyvin harva meistä itse valitsee sukupuolensa, jolloin siitä kärsiminen nykyistäkin enemmän on hyvin epäreilua. Puhumattakaan siitä, että poliittisestihan tämä ohjeistus sotii kaikkia tasa-arvovaatimuksia vastaan. Onkin mielestäni ihmeellistä, ettei ministeri Stefan Wallin - jonka salkkuun tasa-arvoasiat siis kuuluvat - ole jyrähtänyt asiasta vielä mitään. (Ehkä Kokoomusnuoret voisivat vaihteeksi tarttua tällaiseen "pehmeämpään" aiheeseen ainaisen pommitusten ja diktaattorien kritisoimisen sijasta?)

Toki tämä on hyvä uutinen Nina Mikkoselle, joka viikonlopun iltapäivälehdissä mouhuaa edelleen siitä, miten hyvä äiti ei mene töihin. Se on hänen mielestään itsekästä toimintaa. Niin, rahan tienaaminen lasten vaatteisiin ja ruokaan on itsekästä - tämän ymmärtänee älykkäämpi ihminen (?) Ihan hyvä, että Ilta-Sanomat on sijoittanut Mikkosen rutinat viihdeosastolle, koska tuon ihmisen säälittävyyden päivittely on kyllä äärimmäisen viihdyttävää puuhaa.

Love, Sini