Naiset ja ikä

Mä olen nyt miettinyt tätä jo pidempään ja aika ajoin käynyt tästä myös aika mielenkiintoisia (mutta kuitenkin hillittyjä ja asiallisia) keskusteluita Emmin kanssa. Mitä ihmettä naisille tapahtuu, kun ne a) saavat lapsia b) täyttävät 30 vuotta tai pahimmassa tapauksessa c) molempia?

Ravintolassa naiset - hieman vanhemmat sellaiset - ovat juuri niitä, jotka nillittävät kaikesta kaikkein eniten, eivät koskaan jätä tippiä ja katsovat kaikkia tarjoilijoita nenänvartta pitkin. Kokouksissa vanhemmat naiset ovat niitä, jotka puolustavat hampain ja kynsin omaa asemaansa lähinnä alistamalla itseään nuorempia naisia sen sijaan, että antaisivat asiantuntijuutensa puhua puolestaan. Kun kulkee kadulla, vanhemmat naiskuskit ovat juuri niitä, jotka eivät koskaan anna tilaa jalankulkijoille. Esimerkiksi eilen yhdellä naiskuskilla oli niin kova kiire, että hänen oli ihan pakko ajaa melkein minun päälleni - ehkä se olisi ollut palvelus koko maailmalle, who knows? Annan mielelläni tilaa naisille, joilla on mukanaan lapsia tai lastenvaunut, mutta siinä vaiheessa, kun niiden kanssa on ihan pakko ahtautua Stockmannin Hulluille päiville, herää kysymys siitä, että ovatko vaunut sitten kuitenkin vain loistava tekosyy saada enemmän tilaa. Kerran olin baarissa itseäni kymmenen vuotta vanhempien naisten kanssa ja sitten siinä jotain heilastelin heidän ikäisensä miehen kanssa. Toinen naisista alkoi siinä sitten kovaan ääneen puhumaan siitä, miten "olo on niin paljon itsevarmempi nyt kolmekymppisenä - silloin parikymppisenä eli ihan jatkuvassa epävarmuudessa". Mietin siinä sitten, että rouva on hyvä ja puhuu vaan omasta puolestaan. Esimerkkejä on siis loputtomiin asti.

Nauroimme Emmin kanssa viikonloppuna, miten joskus kymmenen vuoden päästä mä menen mieheni (ei nyt nimetä häntä tässä) kanssa vierailemaan Emmin ja Fantin luokse, koska silloin olemme ystäväpariskuntia. Samalla, kun miehet istuvat olohuoneessa ja örisevät miehekkäästi sohvalla olutlasien kanssa, minä ja Emmi keskustelemme asianpesuaineesta (siitä ihoa hellivästä) ja kasvorasvasta (siitä lasten aiheuttamia ryppyjä silottavasta). Kyllä se nyt naurattaa, mutta tosiasiassa minusta ja Emmistä tulee varmaan ihan samanlaisia. Olemme myös jo nyt tietoisia, että kun minä täytän kolmekymmentä, meidän ystävyytemme pitää taukoa muutaman vuoden. Kunnes Emmi myös kokee transformaation. Sen jälkeen liitymme Kokoomusnaisiin kynttilöitä valamaan. (Ja nyt Emmi sanoo, että EI VARMAAN LIITYTÄ, mutta odota vaan: 10 vuoden päästä se on maailman paras idea.)

Mutta ehkä meidän ei pitäisi olla tästä huolissamme? Jos kerran maailma loppuu vuonna 2012, minun ei tarvitse ehkä koskaan ostaa kaupasta ryppyvoidetta. Jos maailma ei lopu vuonna 2012...we're doomed.

Love, Sini