Nerokkain vaalikampanja ikinä!

Näin eteni eurovaalihurinan toistaiseksi nerokkain kampanja:

- Kai Pöntinen laittoi Hesariin mainoksen, jossa lukee isolla...no, lukekaa itse.
- Iltalehti julkaisi aiheesta etusivuillaan uutisen, jossa kuvituksena on Kai Pöntisen mainos. Jokainen voi siitä sitten itse laskeskella, että Pöntinen sai itselleen täysin ilmaiseksi mainoksen toisessakin suomalaisten suosimassa lehdessä.
- Facebookissa vilisee viestejä ja linkkejä liittyen Pöntisen mainokseen - jälleen kerran loistavaa sissimarkkinointia.
- Uusi Suomi kirjoitti Kokoomuksen euroehdokkaan sopimattomasta mainoksesta. 27 kommentoijan joukosta löytyy ihmisiä, jotka pahoittelevat ehtineensä äänestämään Perussuomalaisia Pöntisen sijaan.
- Pöntinen on saanut puolueen johtajat kommentoimaan omaa mainostaan - esimerkiksi Helsingin Sanomissa Katainen tuomitsee Pöntisen mainoksen täysin.

Tee perässä! Eiköhän näin populistisella ja kansan syviin riveihin vetoavalla kampanjalla vedetä välistä kaiken maailman timosoinien ja persujen äänistä. Minusta tää on vaan lähinnä aatteellisesti surullista olla samassa puolueessa tällaisten ihmisten kanssa, mutta olen toki seurani jo huomattavasti aiemminkin tunnistanut.

Love, Sini

Paras kampanjamateriaali ikinä!

Niko Korte, kaverini lukioajoilta asti, on Sosialidemokraattien eurovaaliehdokas. Nikon kanssa meillä oli tapana ottaa Kuopion nuorisovaltuuston kokouksissa yhteen - varsinkin silloin, kun Niko halusi lähteä sittarina Demareiden listalle kuntavaaleissa 2004. Minä avauduin naama punaisena kokouksessa, että minä en halua itseäni leimattavan demariksi, jos koko nuorisovaltuustoa edustava puheenjohtaja niin tekee. Oh, those were the days. (Jälkikäteenhän olen tästä ehdokkuusasiasta muuttanut näkemystäni, mutta palataan siihen joskus toiste...)

Nyt Niko on ottanut kampanjamateriaalikseen niin kutsutun Paavikumin, jolla hän haluaa herättää ihmiset näkemään sukupuolivalistuksen tärkeyden. Nikon mukaan katolisen kirkon näkemykset kondomin käytöstä ja perhesuunnittelusta ovat jo nyt aiheuttaneet valtavan inhimillisen tragedian kehittyvissä maissa. Kortteen mielestä Euroopan unionin olisi toimittava päinvastaisen sanoman levittäjänä ja edistyksellisenä tiennäyttäjänä sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa.

Nikon kanssa on varmaan enemmän kuin riittävästi poliittisia kysymyksiä, joista emme ehkä pääse koskaan yhteisymmärrykseen, mutta tämän kampanjamateriaalin leiska on kaikessa yksinkertaisuudessaan parasta ikinä. Niko on ehkä ainoa demari, jolle aidosti toivon menestystä näissä vaaleissa. Ja tulevissa.

Love, Sini

Relax, don't do it!

Urheilua hulluna fanittavat ihmiset ovat mulle ehkä maailman toiseksi suurin mysteeri heti nuorisotyöntekijöiden jälkeen. (Noeiny, vitsi vitsi.) Helsingin Sanomat uutisoi, että eilisen Mestareiden Liigan (en mä edes oikeasti tiedä, mikä se on) jälkeen pettynyt Manchester Unitedin fani oli ajanut bussilla voittaneen joukkueen fanien päälle. Neljä ihmistä kuoli ja kymmenen loukkaantui. Aika hard corea toi urheilu.

Siis ymmärrän kyllä, että kiihkeän pelin katsominen saa ihmiset vähän sekaisin - näkisittepä minut jääkiekon MM-kisojen aikoihin, kun kaverit pakottavat minut television ääreen. Jopa minusta sulkeutuu ihminen, joka olevinaan tietää, mitä paitsio tarkoittaa. Tää on nyt kuitenkin jo vähän liikaa.

Toisaalta, ManUn fanin reaktiosta voisi ottaa mallia marraskuisen Kuopion liittokokouksen varalle. Noeiny, vitsi vitsi.

Love, Sini

TOP 3 syytä rakastaa asiakaspalveluammattia

Kesäisin minulla on tapana tehdä töitä, joissa aivot laitetaan narikkaan. (Tai sitten olen palkallisella kesälomalla, mutta tällä kertaa tässä kävi näin...) Olen siis tarjoilijana Turussa ja tänään minulle kirkastui kolme pääasiallista syytä rakastaa tätä ammattia.

1) Tiskin toiselta puolelta saattaa tulla mitä tahansa pyyntöjä. Lauantaina ollessani töissä japanilainen turisti halusi ottaa minusta kuvan ja sanoi, että: "This is something I always do. I'm Japanese." Niinpä niin. Ja tänään kolme hurmaavaa brittimiestä pyysi minua seurueensa mukaan Börsiin työvuoroni jälkeen. Tällä kertaa pojilla ei käynyt tuuri.

2) Jalat on jatkuvasti mustelmilla. For real. Näytän siltä kuin mua olisi hakattu huolella. Ja siis miten ihmeellisiin paikkoihin mustelmia voikaan saada! Polvitaipeeseen ja nilkkoihin. Jos joku kysyisi minulta, mihin olen itseni kolhinut, en osaisi vastata. Joten älkää tehkö sitä. Älkääkä kauhistelko niitä mustelmia. Se on elämää.

3) Vuorokausirytmiä ei ole. Eilen pääsin nukkumaan puoli viideltä, koska nukun ihan vituralleen, kiitos pitkien iltatöiden. Kun kotiin pääsee yhden aikoihin, käy vielä niin suurilla kierroksilla, ettei nukkumisesta tule mitään. Ja kun tähän lisätään vielä tuntien puhelinsessiot useiden ihmisten kanssa juuri yöaikaan, on koko setti kasassa. No mutta jotain hyvääkin siitä seuraa. Esimerkiksi viime yönä luin Landerin Käskyn loppuun. Ei sitä ollutkaan jäljellä kuin 256 sivua.

Love, Sini

p.s. Ja niin. Ei. Minusta ei tule isona ravintola-alan ammattilaista.

Vaalipropagandaa!

Ensi viikon keskiviikkona alkaa eurovaalien ennakkoäänestys, joka kestää 2.6. asti. Olen itse ollut hämmentynyt siitä, että erilaisten gallupien mukaan suomalaisista vain noin joka kolmas aikoo äänestää vaaleissa, joiden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kuitenkin huomattava.

Sillä, millaiset ihmiset meitä Euroopan unionissa edustavat, on aidosti väliä. Kysymys kuuluukin, haluammeko olla osa sitä porukkaa, joka kehittää EU:ta entistäkin kilpailukykyisemmäksi ja parempia mahdollisuuksia kaikille tarjoavaksi vaiko siinä porukassa, joka vieläkin käy juupas-eipäs-väittelyä siitä, onko Euroopan unioni ylipäätään hyvä asia. Siitä keskustelusta on nimittäin aika ajanut jo auttamattomasti ohi.

Äänestäkää, ihmiset. Tai lakatkaa valittamasta.

Love, Sini

p.s. Tietenkin voin kertoa teille, ketä teidän pitäisi äänestää. Soitelkaa vaikka. Suosittelen kuitenkin tutustumaan ensin ihan itse vaikkapa näihin kahteenkymmeneen erinomaiseen ehdokkaaseen. Tehdään pienestä suuri. (Oh, it sounds so lame when you say it out loud...)

Hullua nostalgiaa

Sain käsiini Scandinavian Music Groupin uusimman levyn Palatkaa Pariisiin! Kaikkine elämänmyönteisine biiseineen se on ihan okei, mutta ei siitä kuitenkaan tule ihan samaa fiilistä kuin vuonna 2002, kun ankeaakin ankeampi Minne katosi päivät? soi teini-ikäisen Sinin soittimessa.



Eikö ole muuten pelottava ajatus? Minä (kuka tahansa) teini-ikäisenä. Tuplasti angstia ja noin kolmannes nykyisestä harkintakyvystä. (Siis mistä harkintakyvystä?)

Love, Sini

Kipusisko Jutta

Uusin Image kolahti luukustani taas eilen ja siinä oli kannessa, kukas muukaan kuin, Jutta Urpilainen. Urpilainen oli puettu sairaanhoitajaksi ja itse jutussa myös moneksi muuksi "moderniksi työläisnaiseksi". Jutan huonoa onnea (vai onko se kuitenkin taito?) voi vaan ihmetellä, koska samaan aikaan Imagen ilmestymisen kanssa lehdissä suorastaan vilisee uutisia sairaanhoitajista, jotka ovat ottaneet potilaansa hengiltä.

MTV3-uutisille Imagen päätoimittaja Mikko Numminen toteaa kohusta, että: "Tietysti sellainenkin lukutapa on mahdollinen, että liittää kuvan myrkkyhoitajiin, mutta se ei ole ollut tarkoituksemme." Urho Kekkosen sanoin tähän voisi kommentoida, että politiikassa kaikki on sitä, miltä se näyttää.

Aivan aluksi haluaisin toivottaa onnea Sosialidemokraateille. Vähän insuliinia ihon alle ja kaikki nöyryytys on ohi.

Love, Sini

Huonosti käy

Iltalehti uutisoi maanantaina, että Australiassa on tehty huipputärkeä tieteellinen tutkimus, jossa on tutkittu pituuden ja painon vaikutuksia palkan suuruuteen. Minusta on niin koskettavaa, että jotkut ihan aidosti käyttävät arvokasta aikaansa tällaisten asioiden tutkimiseen, mutta johonkin sitä kai on Australiankin kansalliset tutkimusrahastot ammennettava.

Tutkimuksen mukaan miesten tuntipalkka nousee kolme prosenttia jokaisella kymmenellä pituussentillä, jolla he ylittävät sukupuolensa keskipituuden eli 178 senttiä. Eli 188-senttinen mies tienaa 3 prosenttia enemmän kuin 178 senttiä pitkä mies keskimäärin, 198-senttinen taas 6 prosenttia enemmän ja niin edelleen. Naisilla kymmenen lisäsenttiä yli keskipituuden nostaa palkkaa noin kahden prosentin verran. Mielenkiintoista olisikin tietää, laskeeko tuntipalkka, mikäli ihminen alittaa sukupuolensa keskipituuden. Itsehän olen peräti 3 senttiä lyhyempi kuin suomalainen nainen keskimäärin. Huonosti siis käy. (Tavallaan kuitenkin tosi lohduttavaa, että jos tulevaisuudessa miespuoliset ystäväni tienaavat keskimäärin enemmän kuin minä, voin syyttää pituuttani. Hooray! Ei enää turhaa syiden kaivamista omasta toiminnasta.)

Hienointa oli kuitenkin tutkimusta johtaneen professorin Andrew Leigh'n kommentti painon vaikutuksesta keskipalkkaan: "Yllätyimme siitä, että lihavuus ei tulostemme mukaan ole haitta palkkauksessa." Mutta ei hätää, sillä Leigh'llä on myös selitys kehissä: Olemme niin tottuneita lihavuuteen, että emme enää syrji toisiamme työpaikalla sen vuoksi. Ihanaa. Ihmiset kehittyvät sittenkin.

Voi hyvänen aika.

Love, Sini

Ei näin...

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on lausunut sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmista. Muuten ihan kohtuullisen järkevän kannanoton pilaa vaatimus sukupuolikiintiöistä, jotka velvoittaisivat kummallekin sukupuolelle vähintään 40 prosenttia pörssiyhtiöiden hallituspaikoista. Vaikka olenkin toisinaan suuremman luokan feministi ja mouhuan naisten huonosta asemasta työmarkkinoilla, minkäänlaista kiintiöintiä en ole koskaan ymmärtänyt.

En usko, että tasa-arvoa voidaan aidosti edistää kiintiöitä lisäämällä, koska ne eivät korjaa sitä perimmäistä asenneongelmaa, joka esimerkiksi työmarkkinoilla ja kunnallisessa päätöksenteossa toisinaan ilmenee. Paikat pitäisi jakaa aina ja kaikkialla sen mukaan, kuka on tehtävään/tehtäviin oikeasti paras eikä sen mukaan, mitkä lisääntymisvälineet housuista/hameen alta löytyvät. Nähdäkseni paras tapa edistää ihan kaikkien ryhmien välistä tasa-arvoa on valita päättäjiksi ja johtotehtäviin niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät monimuotoisuuden olevan jo arvo ja rikkaus sinänsä. Siten he voivat edistää omissa organisaatioissaan suvaitsevaa ja tasa-arvoista ilmapiiriä.

Toki toki, kauheeta utopistista läpinäähän edellä oleva teksti on. Parhaita ihmisiä ei läheskään aina valita tärkeille paikoille - joissakin organisaatioissa jopa harvemmin käy näin onnellisesti. Erilaisten voimasuhteiden ylläpitämisen tarve ja hyvä veli-verkosto ajavat monesti yhteisen edun edelle. Tästäkin huolimatta en haluaisi koskaan tulla valituksi kiintiönaisena mihinkään tehtävään. Koen, että naisten uskottavuutta tietyillä paikoilla syö jo pelkästään tieto siitä, että tuo henkilö istuu tuossa käytännössä siksi, että sillä on tissit. Jotkut naiset, jotka on valittu kiintiön kautta vaikkapa kunnanhallitukseen, ovat kokeneet kiintiöpaikan jopa taakaksi. En ihmettele ollenkaan. Naisilta myöskin odotetaan erilaisia asioita. Hyvä naistyöntekijä (näin karrikoiden) on hiljaa ja hoitaa tehtävänsä kuuliaisesti. Miehen kuuluu olla aggressiivinen ja pyrkiä aktiivisesti eteenpäin. Jos nainen tekee tätä samaa, hänet leimataan femakoksi tai hankalaksi. Eteneminen naisena ei ole samalla tavalla helppoa kuin mitä se on miehille. Mutta sitä ei korjata sukupuolikiintiöillä, vaan kiinnittämällä huomiota vaikkapa siihen, millaisiksi ihmisiksi koulu ja ympäröivä yhteiskunta meidän sosiaalistaa.

Asenteista tästä on kyse, hyvät ystävät. Ja siitä, että ruvetaan näkemään kyvyt sukupuolelta. Osaamista kun löytyy varmasti molemmista leireistä.

Love, Sini

Naisten ja miesten välisistä eroista

Viime aikoina mä olen ollut täynnä rakkautta, mutta sehän ei liity tähän mitenkään muuten kuin että The Teenagers on bändi, jota absoluuttisesti rakastan. Mikään muu bändi ei ole onnistunut kuvaamaan naisten ja miesten välisiä eroja yhtä aseistariisuvasti tai todenmukaisesti. Here's why:

Boy: I fucked my American cunt.
Girl: I loved my English romance.
Boy: I fucked my American cunt.
Girl: I loved my English romance
Boy: It was dirty a dream came true.
Just like I like it she's got nice tits
Girl: It was perfect, a dream came true.
Just like a song by Blink182

Jos ette usko, niin katsokaa vielä tämä. Sitten te ymmärrätte.



Elämä on ihmeellistä.

Love, Sini

p.s. How cool, että osasin melkein yksin laittaa blogiini videon? Ei siihen tarvittukaan kuin lähdekoodin loputonta tonkimista ja yksi entisen poikaystävän nerokas vinkki.

The boy who pooped (and other stories)

Eilen tapahtui seuraavaa:

- Aamulla minulle soitti Mikko P. (myöh. Lulu), joka pyysi minua ostamaan itselleen lipun Akateemiseen Aurajokilaivuritutkintoon, tuttavallisemmin AATU:un. Koska olen ihana ja sympaattinen ihminen, toteutin Lulun toiveen.
- Iltapäivällä menin töihin purkamaan neljäksi ja puoleksi tunniksi humalaisten opiskelijoiden aiheuttamia jonoja. Loistavan kiireinen iltapäivä!
- Kävin YLEn Eurovaalistartissa. Näin turkulaisena - joka toki olen - on kyllä sanottava, että YLEn toiminassa ei (tälläkään kertaa) ollut järjen häivää. Vaalistartti oli sijoitettu Aurajoen rannalle Forum Marinumin eteen. Siis paikkaan, jonne kukaan normaali turkulainen ei torstai-iltana yhdeksän aikoihin eksy edes vahingossa. Loistavaa maanläheisyyttä ja koko kansan palvelemista!! Paikalla ei siis ollut muita kuin ehdokkaita, tukitiimejä ja kaiken maailman pahvi-Riikkoja.
- Lulu ja Lulun tytöt löytyivät Edisonista, minne minä ja Fantti suuntasimme. Hämmentävää, että onnistuin saamaan itseni ulos sieltä juotuani ainoastaan kaksi siideriä. Olen orastavasti ylpeä itsestäni.
- Nauroin eilen niin paljon, että vatsalihaksiin koskee tänään.
- Majoitin kuusi ihmistä ja nyt kotini tuoksuu...no...mielenkiintoiselle.

Love, Sini

p.s. Tapahtuu tänään:

- Samaa sukupuolta olevien parien sisäistä adoptiota koskevasta lakiesityksestä äänestetään eduskunnasa tänään kello 13. Toivotaan, että lopputulos turvaa jo nyt sateenkaariperheissä elävien lasten oikeudet aidosti tunnustettuun perhemuotoon.

Aimee Mann ja menneet vuodet

Aimee Mann. Ensimmäinen asunto Tampereella. Pienten lasten lempiasunto, kun tupakeittiön ympäri sai vedettyä kunnon rundit: keittiö-eteinen-olohuone-keittiö.

Aimee Mann. Veera ja minä syömässä maailman parasta couscous-kanasalaattia, jonka ohjetta en koskaan muista.

Aimee Mannin Pavlov's Bell. Se soi tuhat kertaa... Matiasta alkoi jo vähän hermostuttaa. Näin myöhemmin siitä biisistä ovat muistuneet mieleen lähinnä KNL:n liittokokoukset, Hugo Chavezin näköinen mies ja Jääkärimarssi. You know. Same effect.

Aimee Mann. Se on pakko nähdä.

Love, Sini

Jaakko, eläinten ystävä?

Anteeksi rakas, kun käytän sinua nyt tässä otsikossa. Eilinen homoparien adoptiota koskeva keskustelu eduskunnassa oli äitynyt villiksi. Perussuomalaisten Pentti Oinonen vertasi homoseksuaaleja eläimiinsekaantujiin kysymällä, "onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa". Samalla hän tuomitsi kaikki homoparien lapset koulukiusatuiksi puhumattakaan siitä, mitkä traumat näille lapsille jää siitä tiedosta, että heidän homo- tai lesbovanhempansa "rakastelevat tuolla makuuhuoneessa".

Paikalla oli sentään ollut muiden mukana kaksi skarppia Kokoomuksen kansanedustajaa, jotka olivat tuominneet Oinosen suvaitsemattomaksi ja tämän ajatukset sairaiksi. Pentti Oinonen ei kuitenkaan ole ainoa, joka vetoaa joka Jumalan kerta koulukiusaamiseen, kun puhutaan homoparien adoptio-oikeudesta. Ensinnäkin, näitä sateenkaariperheiden lapsia on jo olemassa, joten vaikka eduskunta ei tätä lakiesitystä hyväksyisikään, eivät nämä lapset katoa kuitenkaan minnekään. Toiseksi, lapsia kiusataan kouluissa silmälaseista, vääränlaisista farkuista, hassuista hatuista...lista on loputon. Pitäisikö nämäkin asiat vain kieltää - vai pitäisikö sen sijaan kiinnittää huomiota suvaitsevaisuuskasvatukseen ja tarttua koulukiusaamiseen entistäkin lujemmalla kädellä? Vaikka eipä sillä, kyllä tuo suvaitsevaisuuskasvatus näyttää olevan tarpeen myös vähän vanhempien keskuudessa...vai mitä, penttioinoset?

Love, Sini

Oikeusvaltio indeed!

Huhhuh. Kaikki minut Kokoomusnuorista tuntevat tietävät kyllä, että minä en ole ollut eturivissä vaatimassa pedofiileille kemiallista kastraatiota. En myöskään ole se, joka on kaikkein kovimpaan ääneen täysin varauksettomasti kannattanut seksuaalirikoksista saatavien rangaistusten skaalan koventamista. Mutta ehkä ihan näinä päivinä A. Ahonen (ei se liberaali homostelija) ja I. Viitanen saavat itselleen minusta hyvän kaverin.

Nimittäin Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, että helsinkiläismies on tuomittu neljän vuoden ehdottomaan vankeuteen 34 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi hänet todettiin syylliseksi seksuaalipalvelujen ostamisen yrittämiseen nuorelta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapidosta ja levittämisestä. Vankilatuomion lisäksi mies joutuu maksamaan 34 lapselle (!) yhteensä 50 000 euron korvaukset.

Lasketaanpa näin: Per hyväksikäytetty lapsi mies istuu vankilassa 43 päivää. Jos 50 000 euroa jaetaan tasan hyväksikäytettyjen lasten kesken, tulee summaksi hieman vajaa 1500 euroa per lapsi. Jos verrataan niihin summiin, joita vaikkapa graffitin tehnyt nuori joutuu pulittamaan, herää kysymys (jälleen) siitä, miksi Suomessa omaisuusrikoksista saadut tuomiot ovat järjestään kovempia.

Täytyy kyllä myöntää, että tämän postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava. Oikeusvaltion määritelmiinhän kuuluu demokraattisen hallitsemisen lisäksi se, että hallinta on lainalaista ja oikeusvarmaa. Oikeusvarmuudella taas tarkoitetaan sitä, että oikeus on kaikille sama - kenenkään tuomioon eivät vaikuta esimerkiksi asema, raha tai ikä. Samoista rikoksista saadaan samanlaisia tuomioita kautta linjan. Suomessahan kaikista hyväksikäyttötapauksista on saatu jatkuvasti todella vähäisiä tuomioita, jotka toisinaan vielä hovioikeuteen vietynä lieventyvätkin, joten sikäli oikeusvarmuus toteutuu kyllä. Se, ovatko nämä tuomiot niiden kymmenien hyväksikäytettyjen lasten kannalta oikeudenmukaisia, onkin ihan toinen juttu.

Love, Sini

p.s. Kaverillani Joonaksella oli kyllä vinha pointti tänään, kun keskustelimme tästä aiheesta. Ehkä hyväksikäyttäjä onkin uhri. Täytyy antaa lapsille sakkoja siitä, että käyttävät liian tiukkoja kurahousuja. Häpeäisivät.

Hear hear!

Turun Sanomien mukaan Turussa pohditaan jälleen päivähoidon siirtämistä opetustoimen alle. Apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttää on nyt yhdessä opetustoimen kanssa pyydetty nimeämään yhteinen työryhmä, jonka tarkoituksena olisi tutkia asiaan liittyviä etuja ja uhkia.

Kokoomusnuoret ottivat tähän teemaan kantaa silloin, kun istuin liittohallituksessa vuonna 2007, ja tämä tavoite on seissyt KNL:n tavoiteohjelmassa jo useamman vuoden. Kokoomusnuoret tosin ehdottivat aikoinaan, että myös valtionhallinnon tasolla päivähoito siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudesta opetusministeriön alaisuuteen.

Apulaiskaupunginjohtaja Kytän tulevan työryhmän yksi tarkoitus on myös pohtia, millainen vaikutus tällä uudistuksella olisi Turun sosiaali- ja terveystoimen ikäkaariajatteluun. Itse näen, että samalla, kun päivähoidon tehtävänä on tukea lapsen kasvua ja kehitystä, on myös oppiminen ensisijalla. Tutkimusten mukaan mahdolliset oppimisvaikeudet ja muut tulevaan koulutaipaleeseen vaikuttavat ongelmat on mahdollista erilaisten testien - leikin varjollakin tehtyjen - kautta saada kiinni jo 2-4-vuotiailta lapsilta. Esimerkiksi tietyt sanojen ja lauseiden muodostukseen liittyvät tekijät korreloivat mahdollisen dysleksian kanssa suhteellisen aikaisin. Tässä tutkimuksessa on erityisesti Suomessa ansioiduttu. Päivähoidon kiinteä yhteys opetustoimeen mahdollistaisi siten myös varhaiskasvatuksen uudistustyön. Itse en näe, että uudistuksella olisi sikäli mitään vaikutusta sosiaali- ja terveystoimen vaalimaan elämänkaariajatteluun - pienet lapset kun kuuluvat kuitenkin syntymästään asti sosiaali- ja terveystoimen palveluiden piirin joka tapauksessa.

Riittävinä synergiaetuina näen jo sen, että uudistuksen myötä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhtenäinen opetussuunnitelmatyö vahvistuisi, eikä eri ammattiryhmien yhteistoiminta ja yhteisten täydennyskoulutusten järjestäminen enää olisi niin monimutkaista. Mielestäni jo nämä tekijät riittäisivät syiksi uudistuksen toteuttamiseen. Ihanaa, että Turussa harkitaan taas aitoja, lasten tulevaisuuden kannalta aidosti tärkeitä asioita!

Love, Sini

Surkea lapsuus. Selvästi.

Olen tänään tajunnut, että minun lapsuuteni oli surkea. Meidän perheessämme jännittävää oli se, kun lähdettiin koko perheen kanssa Turkuun tai huvipuistoon tai muualle, minne lapsiperheet nyt ylipäätään menevätkään. Siinä kaikki. Meidän perheessämme ei minua tai veljeäni kannustettu harrastuksiin luonnon parissa. You know. Kuten partioon tai marihuanan kasvattamiseen.

Olen syvästi katkera. Thanks Mom and Dad. Thanks for nothing.

Love, Sini

Vapaa sana!

Tänään vietetään sananvapauden päivää. Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat uutisoivatkin tänään siitä, miten Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) 74 tuomiota erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista viimeisten 15 vuoden aikana. Se on selvästi enemmän kuin muilla Pohjoismailla. Näin sananvapauden päivänä on syytä kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että 7 tuomiota - siis lähes kymmenes kaikista - on koskenut juuri sananvapauden rajoittamista. Tuomioiden määrä voi johtua siitä, että siinä missä EIT korostaa sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä, Suomen oikeusistuimet korostavat yksityisyyden suojaa.

Suomessa tilanne on kuitenkin vielä varsin hyvä verrattuna maihin, joissa yksittäiset puolueet, niiden johtajat tai sotilasjuntat hiljentävät oppositiota ja vastustajia hurjalla vauhdilla. Esimerkiksi Myanmarissa (ex-Burma) sotilasjuntta määrää kaikille väärään suuntaan aivastavillekin hurjan pituisia tuomioita. Toisinajattelijat teljetään vankiloihin. Facebookissa on perustettu ryhmä, jossa vaaditaan kiinalaisen journalistin Shi Taon vapauttamista. Tao tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan, kun hän paljasti "valtiosalaisuuksia" kertoessaan Democracy Forum-verkkosivuilla siitä, miten Kiina rajoittaa tiedotusvälineidensä toimintaa. Ja Kiinassahan näitä tapauksia riittää, sillä se on edelleen eniten toimittajia vanginnut maa. Esimerkiksi vuosina 1999-2002 tuomiota kärsi ainakin 39 toimittajaa. Kiina ja Myanmar ovat kuitenkin vain eräitä esimerkkejä maista, joissa vapausoikeudet ja poliittiset kansalaisoikeudet eivät toteudu. Itse asiassa jos katselee maailmankarttaa, kuten Tompankin blogissaan lainaama Freedom House sen esittää, tilanne sananvapauden suhteen näyttää varsin huolestuttavalta.

Vielä lopuksi, sananvapauden kunniaksi, lempilausahdukseni Voltairelta: "I detest what you say but will defend to the death your right to say it." Tämänhetkiset lempikirjailijani Paloheimo & Wiberg sanovat osuvasti, että sananvapaus kuluu vain silloin, kun sitä ei käytetä. Toimikaamme kaikki siis herrojen ohjeen mukaan.

Love, Sini

Hamppumarsseja ja lyöntejä naamaan...

...niistä on Wappu tehty.

Nyt, kun vappu on ihan oikeasti ohi, ja on aika pestä saippuakuplatahrat lattiasta ja minttuviinatahrat pöydästä, on hyvä kerrata, mitä tuli tehtyä.

- Kotini näytti vappuhelvetiltä jo keskiviikkoiltana. Olen keksinyt uuden juhlan, joka velvoittaa minut koristelemaan kotini typerällä paperinauhalla ja ilmapalloilla.
- Perinteiden mukaan minä ja Manna juostiin yliopistolla vähän kaikenlaisilla booleilla. Paras ja ehdottomasti kyseenalaisin booli oli kuitenkin se, jota kaadettiin laseihimme kastelukannusta. Lisäksi se booli näytti Aurajoelta. So cool!
- Koska juhliminen vapunaattona oli niin rankkaa, oli ensimmäinen välikuolema tehtävä jo puoli viideltä illalla (Facebookin mukaan).
- Samana iltana ystäväni Matti sai turpaan Aurajoen rannalla. Oli jotenkin mieltäylentävä kokemus huomata, että kaikenlaisia idiootteja mahtuu tämän maan päälle tuhansittain ja taas tuhansittain.
- Vapunpäivänä jouduimme tahtomattamme keskelle työväenmarssia. Olin syvästi huolestunut niistä pienistä lapsista, joiden vanhemmat olivat raahanneet jälkikasvunsa sinne marssijonoon muiden joukkoon. Nyt ne lapset kasvavat luullen, että työnväenliikkeellä on itse asiassa joku tulevaisuus.
- Lauantaina 2.5., kun minun piti jo lähteä reippaana kohti valmennuskurssia, Manna ja Matti osallistuivat hamppumarssiin. You know, kannabiksen laillistamiseksi. Tästä tulee meidän uusi vappuperinteemme.

Love, Sini