Väärä osoite, ystävät!

Hyvät toverit, arvon ystävät. Olen siirtänyt jaanaamiseni uuteen osoitteeseen, tänne. Menkää siis sinne. Ja jos olette linkittäneet blogiani omaanne, niin ensinnäkin KIITOS SIITÄ ja toiseksi: korjatkaa linkki, jotta osutte sitten jatkossakin oikeaan osoitteeseen. Kiitos kiitos!

Love, Sini

Jännittävä päivä!

Tänään oli kyllä kaikkien aikojen päivä taas. Tuttuun tapaan siihen liittyivät Aki ja Emmi, joiden kanssa ei voi koskaan mennä pieleen. Tai okei, voi. Mutta siihen se hauskuus ikään kuin perustuukin. Oltuamme ensin tylsiä palaverin verran suuntasimme Vasemmistonuorten bibistelyihin, eli vanhoihin tuttuihin kesäkauden avajaisiin. Paikalla oli, noh, paljon vasemmistonuoria ja demarinuoria, ja saatoimme tuntea itsemme joukkoon kuulumattomiksi. Kaiken kaikkiaan tulin kuitenkin tavanneeksi toisen kerran elämässäni demarinuoren (kyllä, niitä on olemassa), johon pystyin jollain tavalla samastumaan. Pelottava tuo Vasemmistonuorten toimisto kuitenkin oli, koska kun sanoin kerran ääneen "kokoomuslainen", sain kääntymään suurin piirtein kaikkien päät. Akikin puhui puhelimeen varsin hiljaa ja kuiskaten. "Täällä Aki, Helsingin Kokoomusnuorista", se kähisi puhelimeen käsi suun päällä. Meinasin kuolla nauruun.

Mutta ei se hauskuus siihen tietenkään loppunut, koska meidät kutsuttiin paikalle mielenosoitukseen, jonka tavoitteena oli promota 1000 euron kansalaispalkkaa "orjatyön" sijasta. Mielenosoituksen järjestäjien päämessage oli, että kaikille pitäisi tarjota mahdollisuus olla tekemättä työtä. En ota kantaa nyt tässä siihen, onko tuo tavoite hyvä vai huono (ihan kuin ette jo tietäisi), mutta hyvää musiikkia pojat ainakin kuorma-autonsa lavalta soittelivat. Melkein tunsin jo sisäisen hippinikin heräävän henkiin. Innolla otin vastaan myöskin kaiken meille jaetun materiaalin, kuten Työkansan Sanomat, kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattajan. Koska kuitenkin olemme - minä, Emmi ja Aki - kokoomuslaisia, emme katsoneet aiheelliseksi liittyä kulkueeseen, joka vaati porvarihallitusta alas ja oikeuksia siivoojille ja ties mitä. Liityimme kuitenkin mielenosoittajien seuraan heidän saavuttuaan rautatientorille, missä pojat sitten oikein räppäsivät lavalta käsin. Jos olisin pystynyt ottamaan koko tilanteen vakavasti, olisin varmasti pelännyt enemmänkin, kun sanoituksissa uhattiin "tappaa rikkaat systeemin mukana". Sääli sinänsä, että olin jättänyt palestiinahuivini kotiin. Ja rastat laitattamatta.

Hieno päivä siis, arvon toverit. Toki siihen liittyi myös paljon muuta, kuten Herra Hakkaraisen limonadi sekä uudet ohjeet siitä, mitä ruumiilleni kannattaa tehdä kun kuolen, mutta kerrotaan niistä sitten joskus toiste. Tai ei.

Love, Sini

Tästä se lähtee...

Mikään ei piristä yötä niinkuin pieni poliittinen paatos. So here it goes: Helsingin kaupunki on päättänyt vähentää huostaanottolasten laitospaikkoja. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat. Kaiken kaikkiaan laitoshoitoa on tarjolla sadalle huostaanotetulle lapselle tai nuorelle vähemmän. Toimenpiteellä pyritään 13 miljoonan välittömiin säästöihin. Sen sijaan Helsingin kaupunki aikoo satsata 1,5 miljoonaa euroa ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten varhaiseen puuttumiseen perheiden ongelmiin. Näin pyritään myös välttämään huostaanottoon turvautumista.

Nythän on niin, että laitoshoito on Suomessa THE juttu. Vain noin 30 prosenttia huostaanotetuista lapsista sijoitetaan sijaisperheisiin, joissa lasten ja nuorten jokapäiväisistä tarpeista huolehditaan. Perhehoito maksaa kunnalle lähes puolet siitä, mitä lasten laitoshoitoon sijoittaminen maksaa - mikäpä kunta ei siis panostaisi laitoshoidon minimointiin? Laitoshoidolla taasen tarkoitetaan lapsen kokoaikaista sijoittamista muualle kuin perheeseen. Tämä on paikallaan erityisesti silloin, jos lapsella on myös muita ongelmia liittyen esimerkiksi mielenterveyteen tai päihteisiin.

Itse olen sitä mieltä, että nyt olisi aika panostaa erityisesti sijaisperheiden rekrytointiin - perhe sattuu nyt olemaan lapselle useimmiten se paras paikka kasvaa. Samaan aikaan ihmettelen kuitenkin suuresti tätä nimenomaista Helsingin kaupungin säästökohdetta. Tällä hetkellä myös monissa muissa kunnissa, kuten armaassa kotikaupungissani Kuopiossa ja asuinkaupungissani Turussa, säästöjä tehdään suoraan lasten ja nuorten palveluista. Kuopiossa lomautettiin koko kunnan henkilökunta opettajia myöten ja Turussa vellotetaan keskustelua siitä, pitäisikö nyt laittaa luukku nuorisotilojen ovelle. Itse uskon, että näistä kaikista kaupungeista löytyisi myös paljon rakenteellisen keventämisen varaa esimerkiksi hallinnosta. Minusta tämä taloustaantuma on loistava tilaisuus miettiä uudelleen kunnassa vallitsevia käytäntöjä ja sitä, miten paljon pelkän hallintokoneiston pyörittämiseen uppoaa turhaa rahaa. Pelkällä valtionosuuksien perään itkemisellä ei nyt saavuteta mitään - saatika näillä nähdäkseni pelkkiä välittömiä säästöjä tuovilla päätöksillä. Mutta se nyt on jo ihan toinen epistola.

Luulisi, että olisimme oppineet 1990-luvun alun lamasta jotain ja ymmärtäisimme nyt sen, että vaikka nyt tässä tapauksessa huostaanotettujen laitoshoidosta tinkimällä säästetään 13 miljoonaa, voivat kulut olla myöhemmin vastassa moninkertaisena, kun nuoret todenteolla syrjäytyvät. 1,5 miljoonalla ei vielä ihmeitä tehdä etenkään perheissä, joissa ongelmat ovat jatkuneet jo pidempään. 1990-luvun alussa säästettiin juuri nuorisotyöstä, ja niitä ongelmia korjataan suurilla summilla vielä tänäkin päivänä - esimerkkinä nyt vaikkapa Veikkaus-voittovaroista kustannettavat nuorten työpajat ja muut vastaavat. Vasta viime aikoina esimerkiksi kirjastopalvelut on saatu lopullisesti takaisin budjettivaroista kustannettaviksi sen sijaan, että ne söisivät opetusministeriön nuorisotyöhön jakamia määrärahoja.

Yksikin syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Se on valtava summa rahaa, kun peilaa niihin määriin, jotka jäävät vuosittain ilman toisen asteen opiskelupaikkaa ja jumittuvat kotiin paukuttamaan tietokonepelejä tai ryyppäämään isin vuosikertaviinejä, näin kärjistäen. Minusta tässä on kyse siitä iänikuisesta toteamuksesta, jota jaksan aina joka yhteydessä jaanata. Haluammeko maksaa kustannukset tänään vai maksammeko ne mieluummin huomenna?

Love, Sini

Muista aina liikenteessä

Tulevana viikonloppuna juhlitaan juhannusta. Juhannuksena suomalaiset tekevät massaitsemurhia kokkojen ja veden ja viinan ja veneiden suloisessa sekamelskassa. Itse olen toistaiseksi onnistunut olemaan sytyttämättä itseäni tuleen tai hukkumatta humalassa järveen mökkeillessä lukiokavereiden kanssa. Tänä juhannuksena en kuitenkaan lupaa mitään, koska ohjelmassa on ainakin kukkamekkoja ja juhannustansseja Emmin kanssa. (Kaikki Gyllenbergit ja Smörrebrödit ja muut: Tervetuloa seuraan!)

Uusi Suomi uutisoi vesiseksin vaarallisuudesta, ja koska sekä vesi että seksi kuuluvat useiden juhannussuunnitelmiin, päätin vastuullisena ystävänä ottaa artikkelissa mainitut viisi turvallisuusaspektia huomioon myös omassa blogissani. Ja nehän kuuluvat siis näin:

1. LiveScience-sivusto muistuttaa, että kondomeja ei ole tehty käytettäviksi vedessä. Kondomivalmistajat eivät ole testanneet tuotteitaan vedessä, joten ne eivät voi taata niiden varmaa toimivuutta tällaisissa oloissa.

2. Durexin tiedottaja sanoo verkkosivustolle, että merivesi ei ole haitallista kondomin materiaaleille. Hän pitää kuitenkin vahvasti todennäköisenä, että uima-altaissa käytettävät kemikaalit saattavat olla.

3. Kondomin päälle laittaminen vedessä on hankalaa.

4. Seksin aikana syntyvä luonnollinen liukaste peseytyy vedessä pois.

5. Kesällä on kuumempaa ja kaikialla on enemmän bakteereita. Bakteerit voivat aiheuttaa ruoansulatus- ja hengityselintulehduksia sekä virtsatietulehduksia. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi yli 90 prosentilla uimarannoista on merkittäviä määriä enterokokkibakteereita. Bakteerit voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa niillekin, jotka käyttävät uimarantoja vain uimiseen.

Kumma kyllä, hukkumista kiihkon hetkellä ei otettu yhdeksi vaaratekijäksi, mutta muistakaa hyvät ihmiset hengittää pinnan päällä. Juhannuksena ja muulloinkin.

Love, Sini

Gyllenberg, alright.

Antakaa, kun jaan teidän kanssanne keskustelun, jonka kävin kollegani kanssa eilen.

Kollega: "Niin mikä sun sukunimi olikaan?"
Minä: "Korpinen."
Kollega: "Korpinen?! Siis Korpinen?! Mikä vitun Korpinen? Et sä näytä yhtään Korpiselta!"
Minä: "...okei. No miltä mä sit näytän?"
Kollega: "No joltain...Gyllenbergiltä."
Minä: "Siis Sini Gyllenberg?"
Kollega: "Niin."
Minä: "..."

Surullista tässä on ensinnäkin se, että ihmisten kanssa voi olla töissä kuukauden tietämättä niistä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin etunimen. Toinen huolestuttava juttu on se, että nyt minun täytyy löytää joku Gyllenberg, jonka kanssa neuvotella järkiavioliitto. Onko sellaista nimeä edes olemassa?

Emmi: Tee mulle deitti-ilmoitus tän pohjalta. Jotain tyyliin: "Tupakoimaton ja hyvätapainen (as if!) 22-vuotias nainen etsii Gyllenberg-nimistä miestä. Ikää saa olla 18-80 vuotta. Olethan raitis ja pidäthän kissoista. Kuva ois kiva."

Love, Sini

Jos minä olisin 30 vuotta vanhempi...

...iskisin (tai okei, yrittäisin ainakin) Christopher Walkenin. Siinä on Bill Nighyn ohella niin luisevan ja oudon näköinen vanha miesnäyttelijä, että ihan sieluun sattuu. Walken on vanhemmalla iällään sortunut todella omituisiinkin rooleihin elokuvissa, jotka voivat vain epäonnistua eeppisesti.

Ja ei, vanhemmat miehet eivät keskimäärin vetoa minuun mitenkään maailman eniten, mutta katsokaa nyt vaikka tätäkin, kun se vaan menee ja menee. On muuten hienoin musiikkivideo ikinä! Nauttikaa.



Love, Sini

p.s. Työkaverini Markus, jonka tehtävä on lähinnä viettää päivät kyynärpäitä myöten kaiken maailman mössöissä, painosti mua eilen kirjoittamaan itsestään tähän blogiin. Nyt se on tehty.

Let the games begin!

No niin, ystävät. Tästä se lähtee. Ensimmäinen Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi halajava ja vakavasti otettava ehdokas on astunut kaapista ulos.

Tomi Sandström avaa keskustelun Kokoomuksen Nuorten Liiton tulevaisuudesta asettumalla ehdolle liiton puheenjohtajaksi.

Kokoomuksen Nuorten Liiton uusi puheenjohtaja valitaan Kuopiossa 13.–15.11.2009 järjestettävässä liittokokouksessa.

- Keskustelua seuraavasta puheenjohtajasta on käyty kulisseissa pitkään ja nyt on aika ensimmäisen, tehtävän vaatimukset erinomaisesti täyttävän ehdokkaan astua esiin. Liittoa on kehitettävä Sandströmin johdolla, sillä hänellä on kyky nähdä poliittisen horisontin taakse, toteaa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Viljamaa.

Vantaalainen Tomi Sandström on 22-vuotias Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen sekä Vantaan varavaltuutettu ja opetuslautakunnan jäsen. Hän on tehnyt pitkään aktiivista työtä sekä puolueen että Kokoomusnuorten eteen erilaisissa luottamustehtävissä, järjestön kenttätyössä ja vaaleissa. - Odotin ehdokkuuden julkistamista eurovaalien yli, koska kokoomusnuorten kentän kannalta olisi ollut väärin viedä huomiota pois vaalityöstä. Nyt on oikea aika ryhtyä pohtimaan yhdessä jäsenistön kanssa järjestön tulevaisuutta ennen syksyn liittokokousta, Sandström kertoo.

Sandström pitää puheenjohtajakisaan lähtemistään keskustelun ja reilun pelin avauksena.
- Tulevien kuukausien aikana tulee pelata avoimin kortein ja suoraselkäisesti. Jos todella haluamme ottaa askelia eteenpäin, meidän pitää unohtaa mustamaalaaminen ja jämähtäminen entisiin toimintamalleihin. Tärkeintä on kehittää kokoomusnuorista avoin ja keskusteleva järjestö, jossa on tilaa uusille näkemyksille ja rehelliselle mielipiteen vaihdolle.

- Kokoomusnuoret ovat sanoneet olevansa kaksi askelta edellä puoluetta. Haastan kaikki kokoomusnuoret pohtimaan, mikä on liiton tulevaisuuden visio ja miten se toteutetaan aatteellisesti ja järjestöllisesti. Meillä on nyt mahdollisuus kirkastaa rooliamme osana mielettömässä vauhdissa olevaa puolueorganisaatiota, Sandström jatkaa.

- Toisen kauden liittohallituslaisena ja piirin puheenjohtajana Sandströmin vahvuutena on sekä piiri- että liittotason toiminnan ja tämän kokonaisuuden kehitystarpeiden tunteminen. Tomi tietää, miten kokoomusnuoria kehitetään järjestönä takaisin poliittisesti uskottavampaan ja suuria väkijoukkoja houkuttelevaan suuntaan, perustelee Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Petri Huttunen.

Uudenmaan Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ira Hietanen on tyytyväinen oman piirinsä ehdokkaaseen.
- Olemme Uudellamaalla seuranneet Tomin työskentelyä läheltä ja uskomme vahvasti siihen, että hänen avullaan Kokoomusnuoret saa paremmat eväät tulevaisuuteen.

Lisätiedot:

Tomi Sandström
tomi@tomisandstrom.fi
050 363 1937
www.tomisandstrom.fi

Erinomaista, että peli on nyt julkisesti avattu sen lisäksi, että keskustelua on ryhdytty aidosti avaamaan siitä, millainen Kokoomuksen Nuorten Liiton tulisi olla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä koko järjestön toiminta on käymistilassa, jossa ääneen sanotaan asioita, joiden perusteleminen tuntuu päätöksentekijöiltäkin ontuvan. Liittoon kaivataankin nyt poliittista johtajaa, joka kokoaa koko sakin saman katon alle taas keskustelemaan rakentavasti junttapolitikoinnin sijasta.

Love, Sini

Arhinmäki on messias

...tai ainakin jos Esko Seppästä, Vasemmistoliiton toistaiseksi viimeistä europarlamentaarikkoa on uskominen. Helsingin Sanomien mukaan Seppänen haluaa laittaa puolueen nykyisen puheenjohtajan, Martti Korhosen vaihtoon ja paikata hänet Paavo Arhinmäellä, uuden sukupolven vasemmistolaisella. Kerrankin olen Seppäsen kanssa samaa mieltä. Arhinmäen nostaminen puolueen puheenjohtajaksi ja sitä kautta näkyvämpään rooliin saattaisi hyvinkin terävöittää oppositiopolitiikkaa, jota näillä näkymin on jäämässä Timo Soinin jälkeen hoitamaan vain Jutta Urpilainen. Viihdearvo saattaa hyvinkin kasvaa, mutta hallituspuolueille olisi hyvä olla vähän haastettakin.

Eilen toimitettujen eurovaalien jälkeen luulisi keskustelua heräävän myös SDP:n leirissä siitä, mikä meni (taas) vikaan. Jos minä olisin demari (muahahahah, as if!), haluaisin keskustella pitkään ja vakavasti puolueen julkisuuskuvasta, jota hallitsee Jutta Urpilaisen ohella myös puoluesihteeri Ari Korhonen. Kun Korhosta viimeksi valittiin, oli hänen vastaehdokkaanaan nuorempia ja taatusti reippaampiakin ehdokkaita, kuten Antti Lindtman, joka toimii 26-vuotiaana Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja SAK:ssa järjestöpalveluosaston nuorisosihteerinä. Tehtiinkö puoluekokouksessa siis oikeita päätöksiä edes puoluesihteerin osalta, kun puheenjohtajan osalta niitä ei ainakaan tehty.

Kokoomuksen kannatusprosentti oli komeaa katseltavaa, vaikka neljättä paikkaa ei meille tullutkaan. Itse uskoin jo aiemmin, että paikkamäärä laskee kolmeen paitsi siksi, että paikkoja oli yksi vähemmän jaossa myös siksi, että oli aika selvää, että kristillisten ja persujen vaaliliitto tulisi keräämään hulluna ääniä. Pelottavaa kyllä, persujen Timo Soini haali ääniä kasapäin. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Love, Sini

p.s. Hienoja lentäviä lauseita kyllä kuultiin eilen eurovaaliehdokkailta ja puoluejohtajilta. Lempparini olivat ehdottomasti Matti Vanhasen: "Noo, vastuu painaa." ja Mitro Revon: "Asia ei ole minun ongelmani."

Game over

Okei. Peli ei ehkä ole kaikilta osin ohi, mutta ainakaan pääsykokeista ei tarvitse enää huolehtia (ennen ensi kevättä?) ja eurovaalit alkavat lähestyä loppuaan. Loistavaa! En olisi jaksanut mouhuta äänestämisestä enää yhtään enempää.

Pääsykokeet menivät kohtuullisesti, kiitos kysymästä. Pääsykoetilanteissa aina yhtä mieltäylentävää on se, miten ihmiset menettävät täysin oman arvostelukykynsä ja maalaisjärkensä. Ne ovat niitä tilanteita, joissa kuulee ihmisten kysyvän paniikissaan kaikkea lähtien siitä, minkä vahvuisella lyijykynällä pitää kirjoittaa. Myös ihmisten väliset keskustelut ennen pääsykoetilannetta ovat kuulemisen arvoisia. "Luin koko viime yön, enkä nukkunut yhtään." "Oksensin kolme kertaa, kun jännitti niin paljon." Tai ehkä minä en vaan ollut riittävän paniikissa?

Eurovaalit ovat tähän aikaan huomenna menneen talven lumia. Voimme kaikki irrottaa pinssit takeistamme ja poistaa tukiryhmät Facebook-profiilistamme. Itse pidän luonnollisesti kaikille puolueeni (Kokoomuksen siis, jos on jäänyt epäselväksi) ehdokkaille isoja peukkuja pystyssä, mutta erityisesti jännitän itse äänestämäni Ukko Metsolan kohtaloa. Hänen valintansa europarlamenttiin olisi koko Suomen kannalta erinomainen ratkaisu, toivotaan parasta siis.

Love, Sini

p.s. En muuten enää koskaan juo tequilaa. Työ alkoholin parissa oli parasta ikinä erityisesti tänään, kun puhdas veden lorinakin melkein aiheutti oksennusrefleksin. Onneksi aamulla oli tarjolla särkylääkkeitä ja sympatiaa. Äiti oli tosi sympaattinen puhelimessa.

SAK esittää: Nuoret ulos!

Kun eläkeiän nostoa yritettiin saada aikaiseksi muutamia kuukausia sitten, SAK lupasi laatia omat ehdotuksensa työurien pidentämiseksi. Lupaukset täytyy pitää, joten SAK teki työtä käskettyä ja nyt kesäkuussa esitykset tulivat ulos. SAK:n tarinat koko hankkeesta löytyvät täältä.

Suurin osa esityksistä on itsestäänselvyyksiä, jotka eivät tosin vielä nykyisellään koulutuksessa tai työelämässä toimi. Tähän sarjaan kuuluvat muun muassa vaatimukset toisen asteen opiskelupaikan takaamisesta peruskoulunsa päättäville, toimivasta työterveyshuollosta ja riittävästä opinto-ohjauksesta. SAK on nämä ympäripyöreästi esityksiinsä kirjannut. Yksi SAK:n pitkäaikaisista vingutuksista löytyy myös listasta - oppivelvollisuuden laajentaminen perusopetustakin pidemmälle. Mutta hämmentävin on vasta tulossa, nimittäin ehdotus siitä, että "Nuoret ensin-potkujärjestys" tehtäisiin viralliseksi. Miksi tehdä ensin listoittain esityksiä siitä, miten opiskelupaikat turvataan, opinto-ohjausta tehostetaan ja ammatillisessa opetuksessa keskitytään käytäntöön, kun hyvän koulutuksen saaneille ei kuitenkaan haluta turvata järkevää asemaa työpaikoilla?

Mahtaa olla vaikeaa olla SAK:n tai SDP:n johdossa. Valintoja tehdään jatkuvasti sen väliltä, taataanko saavutetut edut ikääntyville ja eläkeläisille, vai tuetaanko nuorten pätkätyöläisten asemaa. Samaan aikaan, kun demarit avautuvat sakkeineen nuorisotyöttömyydestä, SAK esittää ikääntyvien jäsentensä turvaksi järjestelmää, jossa nuoret olisivat ensimmäisinä jonossa, kun jengiä irtisanotaan. Tämä on SAK:n mukaan tuottanut hyviä tuloksia Ruotsissa, joten miksei meilläkin. Niinpä niin. Jo nyt taitavien nuorten ammattilaisten on vaikea työllistyä ja päästä kiinni pitkään työuraan, joten SAK:n esittämä menettelytapa asettaisi nuoret entistäkin heikompaan asemaan työmarkkinoilla.

Yksi syy siihen, miksi SDP ei tule vielä pitkään pitkään aikaan houkuttelemaan nuoria joukkoihinsa samalla tavalla kuin vaikkapa nykyiset hallituspuolueet on se, että nuoresta iästään huolimatta Urpilainen ei ehkä uskalla tai kykene tekemään selkeää sukupolvipolitiikkaa. Mielenkiinnolla odotankin, ärähtääkö SDP tähän SAK:n esitykseen nuorten potkimisesta yhtään mitään. Tuskinpa.

Love, Sini

Että sellainen reissu...

Eilen kävin Emmin, Tuomaksen, Akin, Tompan, Tommin ja muutaman muun kanssa Kyyjärvellä maalaamassa koulua. Ei, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä koko paikka sijaitsee, mutta kiitos TomTomin löysimme perille kyllä - jopa huolimatta siitä, että GPS:n käyttö oli minun vastuullani. Maalia on nyt ihan joka paikassa, eikä se lähde millään pois. Teräsvillaa, anyone?

Kyyjärvi on ehkä maailman omituisin paikka, vaikka kovin idylliseltä vaikuttikin. Siellä ei taida pahemmin naimaikäisiä naisia olla, koska minun ja Emmin maalauspuuhat houkuttelivat miehiä oikein makailemaan nurmikolle ja seuraamaan toimintaa. Se oli monella tavalla hyvinhyvin outoa, mutta siinä korkean paikan pelkäämisen ja sudilla huitomisen tuoksinassa asiaan ei ehtinyt onneksi liikaa kiinnittämään huomiota. Toriksi kutsuttiin paikkaa, joka käytännössä oli pienen parkkipaikan kokoinen ja itikoita oli niin paljon, etten ollut ennen nähnyt. Mutta paikallisesta (joka normaalisti olisi ollut auki vain viikonloppuna) sai tequilaa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pitkä yö tietysti kostautui pitkällä automatkalla. En uskaltanut hetkeksikään irrottaa katsettani tiestä, koska Tuomas meinasi kertaalleen ohjata meidät "transsissa" vastaantulevien kaistalle. Se olisi ollut kyllä surkea tapa ja ajankohta kuolla.

Kun olen vanha ja raihnainen, voin siirtyä odottamaan kuolemaa Kyyjärvelle. Siellä oli ihan kaunis auringonlasku, eikä riittävän vanhana enää edes tunne iholla käveleviä itikoita, joten sen katselukin onnistuu kivuttomasti.

Love, Sini