Kalapuikkopojan legenda

On aika upeaa, että parin viikon aikana pääsee lehteen siksi, että 1) ottaa yhden kalapuikon liikaa ja aiheuttaa sellaisen casen koulussa, että paikalla on pakko kutsua poliisi ja 2) pitää mukanaan sytkäriä, joka tulkitaan (ihmisiähän tässä vaan kaikki ollaan!) käsiaseeksi. Vänkää. Kalapuikkopojasta varmaan suorastaan tapellaan, kun hän siirtyy toisen asteen oppilaitokseen opiskelemaan.

Ensimmäisestä tapauksesta lähti liikkeelle mielestäni paikoin jopa ihan asiallinen keskustelu kouluruuasta, sen laadusta ja riittävyydestä. Kiertäessäni työmatkoilla kaikkia Jumalan hylkäämiä pikkukyliä ympäri Suomen tapasin nuoria, joiden päivän ruoka saattoi koostua kahdesta perunasta, neljästä lihapullasta ja suolakurkuista. Silläkin uhalla, että kuulostan ihan tätinaiselta, olen sitä mieltä, että 13-vuotias nuori tarvitsee huomattavasti enemmän ravintoa 7 tunnin ajaksi. Varsinkin pojat syövät sellaisia määriä ruokaa, että hyvää päivää. Tiedän tämän nyt oltuani mukana kauppareissuilla ostamassa Sisäpiirille hallituksen kokousta varten ruokaa.

Kalapuikkopojan viimeisimmästä totean vaan, että suomalaisissa kouluissa nuoret elävät nyt niin jatkuvassa pelossa, että sille pitäisi tehdä jotain. Jokelan ja Kauhajoen jälkipyykkiä pestään vielä selvästi muuallakin kuin kyseenomaisissa kaupungeissa. Niistä traumoista ja peloista ei päästä viikossa tai kuukaudessa, vaan niitä pitäisi pystyä nyt työstämään. Itse asiassa jo kalapuikkoepisodissa oli nähtävissä se, että opettajat pelkäävät oppilaitaan tällä hetkellä niin paljon, että poliisiin turvaudutaan yhä helpommin. Onko Suomeen syntymässä nyt uusi sukupolvi oppilaita ja opettajia, joille koulun ovien sisäpuolelle astuminen merkitsee jatkuvaa pelkoa ja epäluuloa kanssaeläjiä kohtaan? Jos minä olisin päättävässä asemassa, yrittäisin tarttua tähän ongelmaan nyt. Ennen kuin se johtaa vielä suurempiin ylilyönteihin ja suuremman luokan panikointiin.

Love, Sini

p.s. Sanoin Tinolle, että tästä lähtien mä otan tavoitteeksi saada poliisin paikalle kaikkiin tilaisuuksiin, joissa mä olen. Jos 13-vuotias poika pystyy siihen, niin pystyn minäkin. Ainut vaan, että mun kaverit ei ota mun sytkäreitä tai neljättä kalapuikkoa ehkä niin vakavasti.