Oooh my goodness!

No niin. Päivän epistolan on kertonut Nina Mikkonen, Timo T.A. Mikkosen vaimo, kotiäiti. Ninan mielestä nimittäin lapsen (ja ilmeisesti myös naisen?) paikka on kotona, koska lastentarhat ovat fasistinen natsien keksintö. Kaikki tarhaaminen on pahasta, kotona lapsella on rakastavat vanhemmat ja riittävät virikkeet.

Mä alan nyt enemmän ymmärtää itseäni, sillä mä olen yksi niistä ihmisistä, joiden äiti on töihin päästäkseen laittanut lapsensa päivähoitoon alle vuoden ikäisenä. Mä en selkeästikään ole saanut riittävästi rakkautta tai läheisyyttä, virikkeistä puhumattakaan. Nina Mikkonen unohtaa sen, että osa vanhemmista kasvattaa lapsiaan yksin. Pitäisikö tuossa tapauksessa äidin tai isän siis istua lapsen kanssa kotona tämän kouluikään asti kehittämättä itseään millään tavalla ammatillisesti? Niin, että työllistyminen olisi varmasti mahdollisimman hankalaa siinä vaiheessa, kun lopulta olisi tilaisuus tehdä töitä lapsen kehitystä vaarantamatta. Entäpä sosiaaliset suhteet? Vertaisryhmässä lapsi oppii sosiaalisen elämän peruspelisäännöt sen lisäksi, että empatiakyky kehittyy yhdessä leikkiessä ja konflikteja ratkoessa. Vaikka äiti, isä ja siskot varmasti antavat sosiaalisia virikkeitä, on koti kanssakäymiseltään aina erilainen ympäristö kuin vaikkapa päiväkoti tai koulu. Entä ne tilanteet, joissa perhe ei todellakaan ole lapselle se kaikkein paras kasvuympäristö? Useat tutkimukset osoittavatkin, että turvallinen vertaisryhmä tai aikuisen tuki päiväkodissa tai koulussa voi toimia moderaattorina, joka minimoi tai ainakin vähentää haitallisen kasvuympäristön vaaroja lapsen terveelle kehitykselle. Rouva Mikkosen soisi tarkistavan faktan tai kaksi ennen Aamu-TV:ssä saarnaamista.

Ymmärrän huolen silloin, kun päiväkotiryhmät paisuvat niin valtaviksi, että lasten turvallisuutta ei voida kaikissa tilanteissa taata. Ymmärrän huolen myös silloin, kun yhdelle lapselle ei riitä huomiota ryhmän koon vuoksi. Mutta eikö silloinkin keskustelussa kuuluisi paneutua enemmän resurssien turvaamiseen kuin päiväkotien leimaamiseen natsien perinnöksi yhteiskunnalle? Voi Nina, Nina...

Love, Sini

P.S. Jos haluaa omaan esiintymiseensä saada ninamaisia aspekteja, niin käykää opiskelemassa rouva Mikkosen esiintymistä YLE Areenalta.