Gyllenberg, alright.

Antakaa, kun jaan teidän kanssanne keskustelun, jonka kävin kollegani kanssa eilen.

Kollega: "Niin mikä sun sukunimi olikaan?"
Minä: "Korpinen."
Kollega: "Korpinen?! Siis Korpinen?! Mikä vitun Korpinen? Et sä näytä yhtään Korpiselta!"
Minä: "...okei. No miltä mä sit näytän?"
Kollega: "No joltain...Gyllenbergiltä."
Minä: "Siis Sini Gyllenberg?"
Kollega: "Niin."
Minä: "..."

Surullista tässä on ensinnäkin se, että ihmisten kanssa voi olla töissä kuukauden tietämättä niistä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin etunimen. Toinen huolestuttava juttu on se, että nyt minun täytyy löytää joku Gyllenberg, jonka kanssa neuvotella järkiavioliitto. Onko sellaista nimeä edes olemassa?

Emmi: Tee mulle deitti-ilmoitus tän pohjalta. Jotain tyyliin: "Tupakoimaton ja hyvätapainen (as if!) 22-vuotias nainen etsii Gyllenberg-nimistä miestä. Ikää saa olla 18-80 vuotta. Olethan raitis ja pidäthän kissoista. Kuva ois kiva."

Love, Sini