Arhinmäki on messias

...tai ainakin jos Esko Seppästä, Vasemmistoliiton toistaiseksi viimeistä europarlamentaarikkoa on uskominen. Helsingin Sanomien mukaan Seppänen haluaa laittaa puolueen nykyisen puheenjohtajan, Martti Korhosen vaihtoon ja paikata hänet Paavo Arhinmäellä, uuden sukupolven vasemmistolaisella. Kerrankin olen Seppäsen kanssa samaa mieltä. Arhinmäen nostaminen puolueen puheenjohtajaksi ja sitä kautta näkyvämpään rooliin saattaisi hyvinkin terävöittää oppositiopolitiikkaa, jota näillä näkymin on jäämässä Timo Soinin jälkeen hoitamaan vain Jutta Urpilainen. Viihdearvo saattaa hyvinkin kasvaa, mutta hallituspuolueille olisi hyvä olla vähän haastettakin.

Eilen toimitettujen eurovaalien jälkeen luulisi keskustelua heräävän myös SDP:n leirissä siitä, mikä meni (taas) vikaan. Jos minä olisin demari (muahahahah, as if!), haluaisin keskustella pitkään ja vakavasti puolueen julkisuuskuvasta, jota hallitsee Jutta Urpilaisen ohella myös puoluesihteeri Ari Korhonen. Kun Korhosta viimeksi valittiin, oli hänen vastaehdokkaanaan nuorempia ja taatusti reippaampiakin ehdokkaita, kuten Antti Lindtman, joka toimii 26-vuotiaana Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja SAK:ssa järjestöpalveluosaston nuorisosihteerinä. Tehtiinkö puoluekokouksessa siis oikeita päätöksiä edes puoluesihteerin osalta, kun puheenjohtajan osalta niitä ei ainakaan tehty.

Kokoomuksen kannatusprosentti oli komeaa katseltavaa, vaikka neljättä paikkaa ei meille tullutkaan. Itse uskoin jo aiemmin, että paikkamäärä laskee kolmeen paitsi siksi, että paikkoja oli yksi vähemmän jaossa myös siksi, että oli aika selvää, että kristillisten ja persujen vaaliliitto tulisi keräämään hulluna ääniä. Pelottavaa kyllä, persujen Timo Soini haali ääniä kasapäin. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Love, Sini

p.s. Hienoja lentäviä lauseita kyllä kuultiin eilen eurovaaliehdokkailta ja puoluejohtajilta. Lempparini olivat ehdottomasti Matti Vanhasen: "Noo, vastuu painaa." ja Mitro Revon: "Asia ei ole minun ongelmani."