Maailmanlopun fiilis

Olen asettunut nyt Kuopioon lomani ajaksi. Anna soitti mulle tänään ja sanoi, että olen alkanut puhua savoa. En siis suosittele soittamaan.

Lähikauppa, joka on ollut paikoillaan aina muistini alusta asti, lopettaa nyt toimintansa, koska kävelymatkan päähän on tullut Citymarket. Pienen kaupan asiakkaat ovat siis vähentyneet, eikä kauppaa ole järkevää enää pitää auki. Se on sitä markkinataloutta, luulisin. Anycase, tänään oli viimeinen aukiolopäivä ja kaikki tuotteet oli ostettavissa puoleen hintaan. Kävin pikkuveljeni kanssa ostamassa aamupalaa ja popcornia, ja voi HYVÄ LUOJA sitä meininkiä. Jengi kasasi kärryihinsä tavaraa samaan tyyliin kuin saatetaan hamstrata ydinsodan uhatessa. Yhdelläkin naisella oli kasoittain ja kasoittain kauneustuotteita kärryissään. Hän puhui puhelimessa jonkun kanssa ja kyseli kauppaa kaaoksessa pyörittäviltä hurmaavilta nuorilta miehiltä, että onko tämä alennettu? Entä tämä? Surullista, hyvin surullista. Seisoimme Henryn kanssa karkkihyllyjen vieressä ja hyllyllä oli vielä kuusi kaunista pakettia Reilun kaupan käsintehtyä suklaata. Kysyin Henryltä, että haluaako hän suklaata, ja täsmälleen samalla hetkellä edessämme oleva mies kauhaisi kaikki kuusi pakettia omaan koriinsa. Talk about greedy.

Kaupassa oli siis töissä kaksi nuorta miestä, Teemu ja Tommi. Toiselle olin isosena rippileirillä ja toista me kiusattiin pienenä kaveriporukan kanssa. (Ilkeää, tiedän tiedän. Mutta onko teistä kukaan yllättynyt? Didn't think so.) Oh my God, niistä oli tullut komeita poikia. Hetken verran harkitsin vakavasti rankkaa lomaromanssia itseäni kaksi vuotta nuoremman, enkelikasvoisen ja niin niin komean pojan kanssa. Harkitsen ehkä vähän vieläkin. Koska eikös se niin mene, että kun ollaan eri postinumeroalueella, niin niitä ei muistella...vai miten se nyt oli?

Love, Sini