Älä.

Mulla on nyt pari viikkoa mennyt niin, että vaikka olen tosi väsynyt, en oikeastaan saa unta. Se on hassu tunne. Aluksi, kun pääsee peiton alle, on todella helpottunut ja suorastaan taivaallinen tunne. Ah! Nukkumaan! Vartin päästä hiipii pelko, että OMG! Tää ei tunnu nukahtamiselta. Puolen tunnin päästä alat katsomaan kelloa noin vartin välein laskien samalla mielessäsi, miten monta tuntia enää jäljellä ennen kuin on pakko herätä ja lähteä töihin. Ja siihen se unen saaminen tavallaan loppuu, kunnes lopulta vajoat horrokseen noin kaksi tuntia ennen kellon soimista.

Mä en ole oikeastaan keksinyt mitään, mikä edistäisi nukahtamista, mutta sen sijaan olen havainnut paljonkin asioita, joita ei kannata tehdä. Niistä ei ole hyötyä, päinvastoin.

1) Älä katso sitä kelloa. Ei varsinaisesti helpota nukahtamista, jos ajattelet, että enää viisi tuntia aikaa nukkua, se ei riitä, huomenna olen väsynyt, en saa mitään aikaiseksi, mä vihaan työpäivien aamuja...

2) Älä mieti menneitä. Ei ne siitä miksikään muutu. Nukahtamista ei edesauta myöskään se, että pohdit kaikkia niitä asioita, jotka olisit voinut tehdä toisin. Ellet ennen nukahtamista satu keksimään tapaa palata ajassa taaksepäin, märehtiminen ei tuo helpotusta uniongelmiin.

3) Älä suunnittele seuraavaa päivää. Työpaikalla varmaan ovat edelleen ne samat paperit, jotka jätit sinne aiemmin päivällä. TO DO-lista löytyy edelleen työpöydältä, kyllä siinä kaikki tehtävät asiat lukee.

Ja lopuksi kaiken tiivistävä ohje:

4) Älä ajattele. Siitä ei ole mitään hyötyä. Ei valveillakaan.

Kun mä olin pieni, ja vähän vanhempikin, mulla oli tapana laskea mielessä "ääneen". Tai sit ajatella, että "tik tak tik tak". (Weird? I know.) Nykyään nekään eivät toimi. Mun on mahdotonta huijata mun aivot nukkumaan. They have outplayed me.

Help.

Love, Sini