Henki kosketti Johannaa...

Helsingin Sanomien NYT-liitteessä oli artikkeli otsikolla: "Jumalan karitsa". Kuvassa oli Johanna Tukiaisen reidet ja valkoinen (teko?)turkki. Se oli niin mauton kuva, että päätin lukea jutun ihan vaan sen kuvan takia.

Johanna Tukiainen pohdituttaa minua - lähinnä siltä samalta kannalta kuin vaikkapa Matti Nykänen tai Hitler. Johannallakin on äiti. Ja isä. Kaikki varmasti tietävät, että minulla on valtava auktoriteettiongelma, enkä välttämättä aina tee asioita ihan silmälläpitäen sitä, mitä isäni tästä ajattelisi. Mutta Johanna ei piittaa, koska Johanna on löytänyt Jumalan. On ihan sama, tuhoaako jonkun ihmisen perhe-elämän ja uran, koska kun illalla laittaa kädet ristiin, Jumala antaa kyllä anteeksi. Johanna onneksi itse tietää olevansa parjattu, sillä hän sanoo: "Mua on herjattu ja kivitetty, mä tiedän, mitä on olla farisealainen." Great! Raamatullinen vertauskuva siellä täällä pitää Saatanan loitolla.

Luojalle kiitos (hups, ei saa turhaan lausua Herransa nimeä...) Johanna ei kuitenkaan ole löytänyt Jumalaa eilen, koska sittenhän se saattaisi olla vaan mieletön mediakikkailu. Koska Johanna on luottanut Jumalaan jo iät ja ajat, oli ihan luonnollista, että Iso Kaveri pelasti Johannan sekä malarialta että demoneilta. Olkoonkin, että demonit kuiskivat Johannan ja Julian korvaan edelleen. Julia kertookin, miten ”mun poikaystävä lähti hotellin aulaan läppärin kanssa tekee töitä keskellä yötä. Mun ympärille nousi hirveä määrä demoneita. Ne kuiski, ja yksi tuli mun viereen...” Mä tiedän ne demonit. Niitä on Kokoomusnuortenkin tapahtumissa ihan koko ajan.

Kristuksen rauhaa Johannalle. Onneksi meille on opetettu rippileirillä, että uskossaan kilvoittelulla pärjää pisimmälle. Niin että jollain elämänsä alueella Johannakin on varmasti voittaja.

Love, Sini