TOP 3 syytä rakastaa asiakaspalveluammattia

Kesäisin minulla on tapana tehdä töitä, joissa aivot laitetaan narikkaan. (Tai sitten olen palkallisella kesälomalla, mutta tällä kertaa tässä kävi näin...) Olen siis tarjoilijana Turussa ja tänään minulle kirkastui kolme pääasiallista syytä rakastaa tätä ammattia.

1) Tiskin toiselta puolelta saattaa tulla mitä tahansa pyyntöjä. Lauantaina ollessani töissä japanilainen turisti halusi ottaa minusta kuvan ja sanoi, että: "This is something I always do. I'm Japanese." Niinpä niin. Ja tänään kolme hurmaavaa brittimiestä pyysi minua seurueensa mukaan Börsiin työvuoroni jälkeen. Tällä kertaa pojilla ei käynyt tuuri.

2) Jalat on jatkuvasti mustelmilla. For real. Näytän siltä kuin mua olisi hakattu huolella. Ja siis miten ihmeellisiin paikkoihin mustelmia voikaan saada! Polvitaipeeseen ja nilkkoihin. Jos joku kysyisi minulta, mihin olen itseni kolhinut, en osaisi vastata. Joten älkää tehkö sitä. Älkääkä kauhistelko niitä mustelmia. Se on elämää.

3) Vuorokausirytmiä ei ole. Eilen pääsin nukkumaan puoli viideltä, koska nukun ihan vituralleen, kiitos pitkien iltatöiden. Kun kotiin pääsee yhden aikoihin, käy vielä niin suurilla kierroksilla, ettei nukkumisesta tule mitään. Ja kun tähän lisätään vielä tuntien puhelinsessiot useiden ihmisten kanssa juuri yöaikaan, on koko setti kasassa. No mutta jotain hyvääkin siitä seuraa. Esimerkiksi viime yönä luin Landerin Käskyn loppuun. Ei sitä ollutkaan jäljellä kuin 256 sivua.

Love, Sini

p.s. Ja niin. Ei. Minusta ei tule isona ravintola-alan ammattilaista.