Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on lausunut sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmista. Muuten ihan kohtuullisen järkevän kannanoton pilaa vaatimus sukupuolikiintiöistä, jotka velvoittaisivat kummallekin sukupuolelle vähintään 40 prosenttia pörssiyhtiöiden hallituspaikoista. Vaikka olenkin toisinaan suuremman luokan feministi ja mouhuan naisten huonosta asemasta työmarkkinoilla, minkäänlaista kiintiöintiä en ole koskaan ymmärtänyt.
En usko, että tasa-arvoa voidaan aidosti edistää kiintiöitä lisäämällä, koska ne eivät korjaa sitä perimmäistä asenneongelmaa, joka esimerkiksi työmarkkinoilla ja kunnallisessa päätöksenteossa toisinaan ilmenee. Paikat pitäisi jakaa aina ja kaikkialla sen mukaan, kuka on tehtävään/tehtäviin oikeasti paras eikä sen mukaan, mitkä lisääntymisvälineet housuista/hameen alta löytyvät. Nähdäkseni paras tapa edistää ihan kaikkien ryhmien välistä tasa-arvoa on valita päättäjiksi ja johtotehtäviin niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät monimuotoisuuden olevan jo arvo ja rikkaus sinänsä. Siten he voivat edistää omissa organisaatioissaan suvaitsevaa ja tasa-arvoista ilmapiiriä.
Toki toki, kauheeta utopistista läpinäähän edellä oleva teksti on. Parhaita ihmisiä ei läheskään aina valita tärkeille paikoille - joissakin organisaatioissa jopa harvemmin käy näin onnellisesti. Erilaisten voimasuhteiden ylläpitämisen tarve ja hyvä veli-verkosto ajavat monesti yhteisen edun edelle. Tästäkin huolimatta en haluaisi koskaan tulla valituksi kiintiönaisena mihinkään tehtävään. Koen, että naisten uskottavuutta tietyillä paikoilla syö jo pelkästään tieto siitä, että tuo henkilö istuu tuossa käytännössä siksi, että sillä on tissit. Jotkut naiset, jotka on valittu kiintiön kautta vaikkapa kunnanhallitukseen, ovat kokeneet kiintiöpaikan jopa taakaksi. En ihmettele ollenkaan. Naisilta myöskin odotetaan erilaisia asioita. Hyvä naistyöntekijä (näin karrikoiden) on hiljaa ja hoitaa tehtävänsä kuuliaisesti. Miehen kuuluu olla aggressiivinen ja pyrkiä aktiivisesti eteenpäin. Jos nainen tekee tätä samaa, hänet leimataan femakoksi tai hankalaksi. Eteneminen naisena ei ole samalla tavalla helppoa kuin mitä se on miehille. Mutta sitä ei korjata sukupuolikiintiöillä, vaan kiinnittämällä huomiota vaikkapa siihen, millaisiksi ihmisiksi koulu ja ympäröivä yhteiskunta meidän sosiaalistaa.
Asenteista tästä on kyse, hyvät ystävät. Ja siitä, että ruvetaan näkemään kyvyt sukupuolelta. Osaamista kun löytyy varmasti molemmista leireistä.
Love, Sini
Read Online Harry Houdini: Escape Artist (Level 2) Paperback PDF
-
*Read Online Harry Houdini: Escape Artist (Level 2) Hardcover PDF*
Read Online Harry Houdini: Escape Artist (Level 2) Kobo Internet Archive
Studу Frе...
4 kommenttia:
Mun on nyt pakko olla erimieltä. Saanko olla kuitenkin pukematta Maria Kurjen silkkihuivia kaulaan?
Tässä nyt jonkun aikaa kunnallispolitiikkaa sivusta seuranneena olen huomannut, että sitä pätevintä tyyppiä ei koskaan valita. Ei huolimtta siitä onko se mies vai nainen, nuori vai vanha tai tumma tai vaalea. Aina valitaan se paras kaveri ja hyvä tyyppi.
No, väistämättä on käynyt niin, että valitsemassa ovat aina ne vanhat sedät, joiden mielestä toiset vanhat sedät on just parhainta ikinä.
Tiedän toki yhden naisen joka on ollut hyvän tyypin lisäksi myös pätevä kun se on valittu, sanotaan nyt vaikka, kaupunginhallitukseen. Toisin kuin luulisi, sillä naisella ei ole kuitenkaan minkään valtakunnan tahtoa tai halua jatkaa samaa ja valita naisia myös tehtäviin X. Se yksi nainen on tavallaan "yksi miehistä" eikä se voi mennä sanomaan niille vanhoille sedille että olisi hyvä nainen ehdolla siihen paikalle X, koska se nainen pettäisi niiden miesten luottamuksen. Ja mitä siitä nyt tulisi, että yhtäkkiä niitä naisia olisi enemmän kuin yksi ja koko homma hajoaisi käsiin. Naiset kun voisivat ryhmässä saada jotain typerää päähänsä.
Mä olen siis ennen vastustanut kiintiöitä ja ollut sitä mieltä että kukin pärjäätköön sillä omalla osaamisellaan, mutta kokemus on osoittanut sen vääräksi. Ne asenteet ei tule koskaan muuttumaan jos niitä ei väkisin muuteta ja osoiteta tuleville sukupolville että on ihan okei että miehet ja naiset työskentelee yhdessä, vaikka sitten niiden kiintiöiden kautta.ba
Ole vaan eri mieltä, ei tartte pukeutua Maria Kurjen mihinkään luomukseen. (Ehkä voisimme kuitenkin valaa yhdessä kynttilöitä?)
Mä olen aika realisti yleensä elämän suhteen, ymmärrän kyllä pointtisi varsin hyvin. Olen samaa mieltä siitä, että pätevintä tyyppiä ei koskaan valita - monet ulkopuoliset syyt vaikuttavat taitoja, tahtoa ja näyttöjä enemmän vaikkapa nyt henkilövalintoihin.
Kiintiöt eivät minun nähdäkseni kuitenkaan aina rohkaise sukupuolten väliseen yhteistyöhön. (Omg, tää kuulostaa ihan siltä kuin naiset ja miehet eivät ikinä tekisi yhteistyötä, mutta kuitenkin...) Pakko (pakko valita nainen, pakko opiskella ruotsia, pakko muuttaa äidin ja isin helmoissa Sodankylään...) on ehkä paras muusa, mutta aiheuttaa silti lähes aina vastareaktion. Samalla tavalla kuin pätevä nainen voi jäädä valinnoissa rannalle nyt, voi samalla tavalla käydä päteville miehille tulevaisuudessa, mikäli kiintiöiden kautta paikoille nousee vähemmän päteviä naisia. Minusta se ei ole oikein, vaikka ehkä korjaisikin sukupuolivinoumaa esimerksi pörssiyhtiöiden hallituksissa.
Tasa-arvon ongelma on sitä paitsi hurjan laaja. Pitäisikö korkeakouluihin olla sukupuolikiintiöitä niille aloille, joille ei tunnu löytyvän vaikkapa mieshakijoita? Mihin vedetään raja kiintiöinnin kanssa? Näitä ongelmiahan löytyy muiltakin elämän osa-alueilta. Miksi esimerkiksi eduskunnassa istuu vain yksi alle 30-vuotias? Pitäisikö nuorille olla eduskunnassa oma kiintiö? Entä vanhuksille?
Elina Laavi (KNaL:in pääsihteeri) sanoi, että kiintiöt voisivat olla väliaikainen ratkaisu siihen asti, kunnes asenteet olisivat muuttuneet. Itse kuitenkin tiedän kokemuksesta, että saavutetuista eduista luopuminen on pirun vaikeaa - kun kiintiöinti on kerran aloitettu, sen lopettaminen tulee ajan kuluessa vaikeammaksi. Siksi en usko sukupuolikiintiöihin edes tilapäisenä ratkaisuna.
Ja mitä tulee mainitsemaasi naiseen, joka on valittu, sanotaan nyt vaikka kaupunginhallitukseen, niin tiedäthän sinä, miten sille käy. Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Vai miten se nyt meni? (Hmm. Ehkä mä varmistaisin taivaspaikkani jeesaamalla siskoja?)
With lots of love, Sini
Eikös noi koulupuolen kiintiöt ole olemassa? :)
Ei kaikilla aloilla. Muistaakseni opettajankoulutuksessa on joku kiintiö miehille...kai?
Lähetä kommentti