Isoveli valvoo Keravalla

Helsingin Sanomien internetsivuilla uutisoidaan, miten Keravalla kaikissa kouluissa ala-asteelta lukioon valvotaan opiskelijoiden internetin käyttöä reaaliaikaisesti. Käytännössä tämä mahdollistaa ulkopuoliselle valvojalle esimerkiksi opiskelijoiden henkilökohtaisten sähköpostien lukemisen. Tietosuojavaltuutettu Aarnio pitää Keravan käytäntöä vakavana ongelmana, sillä jo internetin selailu kuuluu viestintäsalaisuuden piiriin. Tietenkään näin ei saisi sanoa, mutta minulle tämä tapaus huutaa rikosta, ja välittämättä siitä, että Keravan lukion rehtori Pertti Tuomi kyllä puolustaa käytäntöä, odotan innolla ensimmäistä viranomaisille tehtyä valitusta asiasta.

Käsittämätöntä on, että tätä käytäntöä puolustellaan turvallisuuden ylläpitämisellä. Pelätään, että koulun koneita käytetään vääriin tarkoituksiin - kuten sähköpostin lukeminen rehtori Tuomen mielestä ilmeisesti on, sillä hän ei näe sähköpostinsa tarkistamiselle mitään aihetta koulupäivän aikana. Hienoa, että rehtori Tuomi tietää, mihin toimiin lukion opiskelijoiden - usein jo täysi-ikäisten sellaisten - päivissä on aihetta ja mihin ei. Muistan, että Kuopiossa joidenkin internetsivujen käyttö oli mahdollisesti estetty. Lisäksi meillä oli lukiossa käytössämme henkilökohtaiset tunnukset, joten jos joku teki koneilla puhdasta pahuutta, se saatiin usein jäljitettyä ja siten rangaistuksen piiriin. Koska on olemassa mahdollisuus kevyempiin turvallisuustoimiin, en näe Keravan käytännölle mitään järkevää syytä. (Ja ei, rehtori Tuomi. Se, että koneet ovat koulun omaisuutta, ei ole riittävän hyvä syy. Koulun omaisuutta ne koneet olivat Kuopion Lyseon lukiossakin.)

Oppilaitosten tehtävä on nyky-yhteiskunnassa nähdäkseni ohjata lapset ja nuoret kriittisen tiedonhaun pariin. Kouluissa, etenkin lukioissa, nuorille tulisi opettaa, mikä viestintäsalaisuus on, mitä sen piiriin kuuluu ja miten omia oikeuksiaan voisi suojata sen sijaan, että koulut itse rikkovat sitä. Erinäisten tragedioiden jälkeen internetistä on tehty paha paikka, jossa ainoastaan sosiaalisesti heikot tai syrjäytyneet viettävät aikaansa sen sijaan, että enemmän kuin koskaan ennen, internetin ansiosta meillä on käytössämme huima määrä tietoa. Ongelma tuleekin vastaan siinä, mitä sillä tiedolla tehdään, ja juuri siihen opiskelijoita tulisi ohjata. Tällainen käsittämätön hätävarjelun liioittelu alkaa mennä useilta osin jo täysin yli hilseen. Paitsi rehtori Tuomen hilseen, joka vakuuttaa meidät kaikki sanomalla: "Järjestelmä on toiminut meillä hyvin." Sure, sure.

Love, Sini