Ei ymmärrystä?

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen, miten kyselyn mukaan vain noin 48 prosenttia suomalaisista aikoo varmasti äänestää kesäkuisissa eurovaaleissa. Keskustelun Hesarin nettisivuilla aloittanut totesi, että tulos on hyvä ja että ainoastaan niiden pitäisi äänestää ja tehdä päätöksiä, jotka asioista jotain ymmärtävät. Itse olen muun muassa perhe- ja ystäväpiirissäni huomannut, että eniten näistä asioista on sanottavaa juuri niillä, joilla ei ole Euroopan unionin päätöksenteosta, vaikuttamistavoista ja vaikutuksista suomalaisten arkeen pienintäkään havaintoa.

Suomalaisilta tuntuu muutenkin menevän täysin ohi se, missä vaaleissa on tärkeää äänestää ja missä ei. Presidentinvaalit kiinnostavat kaikkia siksi, että kyseessä on Suomea edustava ja maan näkyvin henkilö, mutta jolla ei loppujen lopuksi oli lähellekään niin paljon valtaa kuin vaikkapa kansanedustajilla tai kuntapäättäjillä on ihmisten arkeen. Tämän lisäksi käsitys siitä, että lait saatetaan päättää kyllä eduskunnassa, mutta paikalliset päättäjät ovat vallankahvassa silloin, kun puhutaan panostuksista kouluruokaan, laitoshuoltoon ja nuorten mielenterveyspalveluihin, on kadoksissa kokonaan. Silti kuntavaalit kiinnostavat sekä ihmisiä että mediaa huomattavasti vähemmän kuin muut vaalit. Onko nyt niin, että päätöksenteon eri tasojen tehtäviä ja tärkeyttä ei ymmärretä? Eurovaaleissakin ihmisiltä tuntuu menevän täysin ohi esimerkiksi se fakta, että yhä useammin lainsäädäntöä meille tulee Euroopan unionin tasolta, jolloin tämän maan kansalaisille pitäisi olla enemmän kuin tärkeää, ketkä meitä Brysselissa ja Strasbourgissa edustavat. Minusta sen, että 48 prosenttia suomalaisista aikoo varmasti olla mukana päättämässä suomalaisista mepeistä, ei pitäisi riittää meille kenellekään.

Sinänsä se, että äänestysaktiivisuus ei nouse sataan tai lähellekään sitä, ei välttämättä tarkoita demokratian kriisiä tai muutakaan dramaattista. Se voi olla myös merkki siitä, että suomalaiset kokevat asioiden olevan niin hyvin, etteivät he koe tarvetta vaikuttaa niihin. Epäilen tätä kuitenkin suuresti. Äänestämättä jättäminen saattaa myös olla itsessään tyytymätön kannanotto nykyiseen tapaan tehdä politiikkaa, mutta sangen tehoton sellainen. Luulen, että pääsyy siihen, että ei äänestetä, on ymmärryksen ja kiinnostuksen puute. Nähtäväksi jää, mikä kansalaisjärjestöjen ja ehdokkaiden lääke tähän on. Jos sellaista ylipäätään löytyy.

Love, Sini