torstai 27. marraskuuta 2008

Voi ny Jumalan tähden!

Minusta on erinomaista, että eduskunnassa ollaan viimein, hitaasti mutta mielestäni varmasti taipumassa perheen sisäisen adoption sallimiseen samaa sukupuolta olevien parienkin osalta. Se on loistava askel lapsen oikeuksien parantamista kohti, sillä on vain oikein, että näiden lasten arki ja tulevaisuus turvataan esimerkiksi tilanteessa, jossa biologinen vanhempi menehtyy. Ei tarvitse edes olla näinkään traaginen - onhan kuitenkin niin, että jo tällä hetkellä on sateenkaariperheitä, joiden asemaa ei ole laissa tunnustettu. On vain oikein, että näidenkin perheiden lapset saavat kokemuksen siitä, ettei heidän perheessään ole mitään vikaa.

Luin tämän päivän Helsingin Sanomista keskustelua, jota eduskunnassa on asiasta käyty ja täytyy kyllä sanoa, että Päivi Räsänen se vaan jatkaa älyn lahjoillaan loistamista. Tietenkin terävänä naisena hän ymmärtää, että tämä on yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia ja mahdollisesti - toivottavasti - myös ulkoisen adoption mahdollisuutta. Mutta sitä hän ei vaan kerta kaikkiaan tunnu käsittävän, että jos kaksi toisiaan rakastavaa aikuista, sukupuolesta välittämättä, saavat mennä naimisiin ja perustaa perheen, se ei ole Räsäsen perheeltä pois.

Koska yritän, todella yritän, ymmärtää Päiviäkin vähän, kävin tutustumassa hänen kotisivuihinsa ja sitä kautta maailmankatsomukseensa. Ihastuin erityisesti osioon, jossa hän kertoo hurmaavia pikku anekdootteja lastensa elämästä ja sanomisista. Makeimmat naurut sain tästä kohdasta:

"-- Istuessani lapsen vuoteen vierellä hän näki huolestumiseni ja aivan kuin minua lohduttaakseen sanoi sanat, jotka pysäytti-vät: "Kuule, Jeesus paransi minulta silloin kerran ripulin ja toisen kerran yskän, kyllä Jeesus parantaa minut nytkin." Näiden sanojen rohkaisemina rukoilimme yhdessä, ja minusta näytti, että siinä rukoillessa turvotus polvessa aivan silmin nähden väheni. Kun aamulla heräsimme, polvi oli aivan terve ja tyttö juoksenteli iloisesti ympäri taloa entiseen malliin. Sairaalareissu peruttiin."

Usko aiheuttaa siis Päivillekin hallusinaatioita tai ainakin optisia harhoja, kun hän (lääkärisnainen) näkee rukouksen laskevan turvotustakin. Ei siinä mitään.

Minulla ei ole mitään ihmisten uskoa vastaan, koska joillekin se tuo oikeasti lohtua ja järkeä elämään, mutta en voi kerta kaikkiaan ymmärtää puhdasta typeryyttä uskon nimissä. Puhumattakaan sitä, että poliittisia, kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten väliseen tasa-arvoon pyrkiviä päätöksiä yritetään torpata käyttäen Jumalaa ja uskontoa tekosyynä, kun ei enää muuten pystytä asiaa perustelemaan. Voi huoh.

Love, Sini

7 kommenttia:

wiza kirjoitti...

Ihan kuin olettaisit että sivilisaatio olis niin pitkällä ettei ihmisten tarvitsisi löytää moraalikoodistoaan ihmisten 2000 vuotta sitten kirjoittamasta kirjasta vaan maalaisjärki riittäisi?

Ateistit kun kaikki ovat toisistaan piittaamattomia ja moraalittomia(no mä olen monen kristityn mielestä) ihmisiä :)

Sini kirjoitti...

Hienoa Jortsukka! Olet löytänyt juuri sanomani ytimen. Ateistit ovat huonoja ihmisiä ;)

wiza kirjoitti...

Tietenkin, omilla aivoillaan ajattelu ei ole hyväksi.

Me ateistit olemme huonoja ihmisiä, mutta ainakin keskimäärin meillä on hauskempaa(ainakin silloin kun ollaan todella huonoja :)).

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten toivoisinkaan, että Päivinkin lapsista joku olisi homo. Tai vaikka kaksi. Pelastaisikohan rukoilu silloinkin?
Kyllä, olen ilkeä, mutta osuisi niin kivaan nilkkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä ihmisen tahdolla voi olla merkitystä sairaudesta paranemiseen, mistä tuo rukous on esimerkki... voi olla, että Päivi silti hallusinoi, mutta jos kyseessä oli pikkuturvotus ja kivut, niin ihan mahdollista et omaan paranemiseen uskova ei tartte lääkäriä....

Sini kirjoitti...

Olet aivan oikeassa, Anonyymi. Omalla elämänasenteella voi olla vaikutusta paranemiseen. Onhan esimerkiksi todettu, että stressatessa veri virtaa nopeammin elimistössä, mikä vaikkapa syövässä voi kuljettaa syöpäsoluja nopeammin ympäri kehoa ja siten vaikuttaa syövän laajempaan leviämiseen.

Sen sijaan minun on vaikea uskoa siihen, että rukoilu välittömästi laskee turvotusta tai parantaa ihmisen jostain sairaudesta. Vaikka kai sitä voi itsensä suggeroida uskomaan, tuntemaan tai näkemään ihan mitä tahansa, kuten plaseboefektissä usein tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuule kuinkahan huono ihminen minä sitten olen, ko Räsäsen rakkaista lapsista lukiessani, ei ruvennut edes naurattamaan, vaan vituttaan.
Lapset liimaa ristejä ympäri kämppää? Eli aivopestään lapset pienestä asti jo uskomuksene että Jeesus parantaa ja pelastaa ja rakastaa ja hyväksyy ja VARSINKIN parantaa ripulin! Siis joo, usko on hiiieno asia toki, mutta sen pitäisi olla myös henkilökohtainen. Saatana. Ja kyllä, ateistit usein ovat kuultavasti myös lähimmäisvihaavia ja tunteettomia ihmishirviöitä ; )

Nimimerkillä:
Lapsikaste laittomaksi Suomessa \,,/