Jos minä olisin 30 vuotta vanhempi...

...iskisin (tai okei, yrittäisin ainakin) Christopher Walkenin. Siinä on Bill Nighyn ohella niin luisevan ja oudon näköinen vanha miesnäyttelijä, että ihan sieluun sattuu. Walken on vanhemmalla iällään sortunut todella omituisiinkin rooleihin elokuvissa, jotka voivat vain epäonnistua eeppisesti.

Ja ei, vanhemmat miehet eivät keskimäärin vetoa minuun mitenkään maailman eniten, mutta katsokaa nyt vaikka tätäkin, kun se vaan menee ja menee. On muuten hienoin musiikkivideo ikinä! Nauttikaa.



Love, Sini

p.s. Työkaverini Markus, jonka tehtävä on lähinnä viettää päivät kyynärpäitä myöten kaiken maailman mössöissä, painosti mua eilen kirjoittamaan itsestään tähän blogiin. Nyt se on tehty.

Let the games begin!

No niin, ystävät. Tästä se lähtee. Ensimmäinen Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi halajava ja vakavasti otettava ehdokas on astunut kaapista ulos.

Tomi Sandström avaa keskustelun Kokoomuksen Nuorten Liiton tulevaisuudesta asettumalla ehdolle liiton puheenjohtajaksi.

Kokoomuksen Nuorten Liiton uusi puheenjohtaja valitaan Kuopiossa 13.–15.11.2009 järjestettävässä liittokokouksessa.

- Keskustelua seuraavasta puheenjohtajasta on käyty kulisseissa pitkään ja nyt on aika ensimmäisen, tehtävän vaatimukset erinomaisesti täyttävän ehdokkaan astua esiin. Liittoa on kehitettävä Sandströmin johdolla, sillä hänellä on kyky nähdä poliittisen horisontin taakse, toteaa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Viljamaa.

Vantaalainen Tomi Sandström on 22-vuotias Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen sekä Vantaan varavaltuutettu ja opetuslautakunnan jäsen. Hän on tehnyt pitkään aktiivista työtä sekä puolueen että Kokoomusnuorten eteen erilaisissa luottamustehtävissä, järjestön kenttätyössä ja vaaleissa. - Odotin ehdokkuuden julkistamista eurovaalien yli, koska kokoomusnuorten kentän kannalta olisi ollut väärin viedä huomiota pois vaalityöstä. Nyt on oikea aika ryhtyä pohtimaan yhdessä jäsenistön kanssa järjestön tulevaisuutta ennen syksyn liittokokousta, Sandström kertoo.

Sandström pitää puheenjohtajakisaan lähtemistään keskustelun ja reilun pelin avauksena.
- Tulevien kuukausien aikana tulee pelata avoimin kortein ja suoraselkäisesti. Jos todella haluamme ottaa askelia eteenpäin, meidän pitää unohtaa mustamaalaaminen ja jämähtäminen entisiin toimintamalleihin. Tärkeintä on kehittää kokoomusnuorista avoin ja keskusteleva järjestö, jossa on tilaa uusille näkemyksille ja rehelliselle mielipiteen vaihdolle.

- Kokoomusnuoret ovat sanoneet olevansa kaksi askelta edellä puoluetta. Haastan kaikki kokoomusnuoret pohtimaan, mikä on liiton tulevaisuuden visio ja miten se toteutetaan aatteellisesti ja järjestöllisesti. Meillä on nyt mahdollisuus kirkastaa rooliamme osana mielettömässä vauhdissa olevaa puolueorganisaatiota, Sandström jatkaa.

- Toisen kauden liittohallituslaisena ja piirin puheenjohtajana Sandströmin vahvuutena on sekä piiri- että liittotason toiminnan ja tämän kokonaisuuden kehitystarpeiden tunteminen. Tomi tietää, miten kokoomusnuoria kehitetään järjestönä takaisin poliittisesti uskottavampaan ja suuria väkijoukkoja houkuttelevaan suuntaan, perustelee Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Petri Huttunen.

Uudenmaan Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ira Hietanen on tyytyväinen oman piirinsä ehdokkaaseen.
- Olemme Uudellamaalla seuranneet Tomin työskentelyä läheltä ja uskomme vahvasti siihen, että hänen avullaan Kokoomusnuoret saa paremmat eväät tulevaisuuteen.

Lisätiedot:

Tomi Sandström
tomi@tomisandstrom.fi
050 363 1937
www.tomisandstrom.fi

Erinomaista, että peli on nyt julkisesti avattu sen lisäksi, että keskustelua on ryhdytty aidosti avaamaan siitä, millainen Kokoomuksen Nuorten Liiton tulisi olla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä koko järjestön toiminta on käymistilassa, jossa ääneen sanotaan asioita, joiden perusteleminen tuntuu päätöksentekijöiltäkin ontuvan. Liittoon kaivataankin nyt poliittista johtajaa, joka kokoaa koko sakin saman katon alle taas keskustelemaan rakentavasti junttapolitikoinnin sijasta.

Love, Sini

Arhinmäki on messias

...tai ainakin jos Esko Seppästä, Vasemmistoliiton toistaiseksi viimeistä europarlamentaarikkoa on uskominen. Helsingin Sanomien mukaan Seppänen haluaa laittaa puolueen nykyisen puheenjohtajan, Martti Korhosen vaihtoon ja paikata hänet Paavo Arhinmäellä, uuden sukupolven vasemmistolaisella. Kerrankin olen Seppäsen kanssa samaa mieltä. Arhinmäen nostaminen puolueen puheenjohtajaksi ja sitä kautta näkyvämpään rooliin saattaisi hyvinkin terävöittää oppositiopolitiikkaa, jota näillä näkymin on jäämässä Timo Soinin jälkeen hoitamaan vain Jutta Urpilainen. Viihdearvo saattaa hyvinkin kasvaa, mutta hallituspuolueille olisi hyvä olla vähän haastettakin.

Eilen toimitettujen eurovaalien jälkeen luulisi keskustelua heräävän myös SDP:n leirissä siitä, mikä meni (taas) vikaan. Jos minä olisin demari (muahahahah, as if!), haluaisin keskustella pitkään ja vakavasti puolueen julkisuuskuvasta, jota hallitsee Jutta Urpilaisen ohella myös puoluesihteeri Ari Korhonen. Kun Korhosta viimeksi valittiin, oli hänen vastaehdokkaanaan nuorempia ja taatusti reippaampiakin ehdokkaita, kuten Antti Lindtman, joka toimii 26-vuotiaana Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja SAK:ssa järjestöpalveluosaston nuorisosihteerinä. Tehtiinkö puoluekokouksessa siis oikeita päätöksiä edes puoluesihteerin osalta, kun puheenjohtajan osalta niitä ei ainakaan tehty.

Kokoomuksen kannatusprosentti oli komeaa katseltavaa, vaikka neljättä paikkaa ei meille tullutkaan. Itse uskoin jo aiemmin, että paikkamäärä laskee kolmeen paitsi siksi, että paikkoja oli yksi vähemmän jaossa myös siksi, että oli aika selvää, että kristillisten ja persujen vaaliliitto tulisi keräämään hulluna ääniä. Pelottavaa kyllä, persujen Timo Soini haali ääniä kasapäin. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Love, Sini

p.s. Hienoja lentäviä lauseita kyllä kuultiin eilen eurovaaliehdokkailta ja puoluejohtajilta. Lempparini olivat ehdottomasti Matti Vanhasen: "Noo, vastuu painaa." ja Mitro Revon: "Asia ei ole minun ongelmani."

Game over

Okei. Peli ei ehkä ole kaikilta osin ohi, mutta ainakaan pääsykokeista ei tarvitse enää huolehtia (ennen ensi kevättä?) ja eurovaalit alkavat lähestyä loppuaan. Loistavaa! En olisi jaksanut mouhuta äänestämisestä enää yhtään enempää.

Pääsykokeet menivät kohtuullisesti, kiitos kysymästä. Pääsykoetilanteissa aina yhtä mieltäylentävää on se, miten ihmiset menettävät täysin oman arvostelukykynsä ja maalaisjärkensä. Ne ovat niitä tilanteita, joissa kuulee ihmisten kysyvän paniikissaan kaikkea lähtien siitä, minkä vahvuisella lyijykynällä pitää kirjoittaa. Myös ihmisten väliset keskustelut ennen pääsykoetilannetta ovat kuulemisen arvoisia. "Luin koko viime yön, enkä nukkunut yhtään." "Oksensin kolme kertaa, kun jännitti niin paljon." Tai ehkä minä en vaan ollut riittävän paniikissa?

Eurovaalit ovat tähän aikaan huomenna menneen talven lumia. Voimme kaikki irrottaa pinssit takeistamme ja poistaa tukiryhmät Facebook-profiilistamme. Itse pidän luonnollisesti kaikille puolueeni (Kokoomuksen siis, jos on jäänyt epäselväksi) ehdokkaille isoja peukkuja pystyssä, mutta erityisesti jännitän itse äänestämäni Ukko Metsolan kohtaloa. Hänen valintansa europarlamenttiin olisi koko Suomen kannalta erinomainen ratkaisu, toivotaan parasta siis.

Love, Sini

p.s. En muuten enää koskaan juo tequilaa. Työ alkoholin parissa oli parasta ikinä erityisesti tänään, kun puhdas veden lorinakin melkein aiheutti oksennusrefleksin. Onneksi aamulla oli tarjolla särkylääkkeitä ja sympatiaa. Äiti oli tosi sympaattinen puhelimessa.

SAK esittää: Nuoret ulos!

Kun eläkeiän nostoa yritettiin saada aikaiseksi muutamia kuukausia sitten, SAK lupasi laatia omat ehdotuksensa työurien pidentämiseksi. Lupaukset täytyy pitää, joten SAK teki työtä käskettyä ja nyt kesäkuussa esitykset tulivat ulos. SAK:n tarinat koko hankkeesta löytyvät täältä.

Suurin osa esityksistä on itsestäänselvyyksiä, jotka eivät tosin vielä nykyisellään koulutuksessa tai työelämässä toimi. Tähän sarjaan kuuluvat muun muassa vaatimukset toisen asteen opiskelupaikan takaamisesta peruskoulunsa päättäville, toimivasta työterveyshuollosta ja riittävästä opinto-ohjauksesta. SAK on nämä ympäripyöreästi esityksiinsä kirjannut. Yksi SAK:n pitkäaikaisista vingutuksista löytyy myös listasta - oppivelvollisuuden laajentaminen perusopetustakin pidemmälle. Mutta hämmentävin on vasta tulossa, nimittäin ehdotus siitä, että "Nuoret ensin-potkujärjestys" tehtäisiin viralliseksi. Miksi tehdä ensin listoittain esityksiä siitä, miten opiskelupaikat turvataan, opinto-ohjausta tehostetaan ja ammatillisessa opetuksessa keskitytään käytäntöön, kun hyvän koulutuksen saaneille ei kuitenkaan haluta turvata järkevää asemaa työpaikoilla?

Mahtaa olla vaikeaa olla SAK:n tai SDP:n johdossa. Valintoja tehdään jatkuvasti sen väliltä, taataanko saavutetut edut ikääntyville ja eläkeläisille, vai tuetaanko nuorten pätkätyöläisten asemaa. Samaan aikaan, kun demarit avautuvat sakkeineen nuorisotyöttömyydestä, SAK esittää ikääntyvien jäsentensä turvaksi järjestelmää, jossa nuoret olisivat ensimmäisinä jonossa, kun jengiä irtisanotaan. Tämä on SAK:n mukaan tuottanut hyviä tuloksia Ruotsissa, joten miksei meilläkin. Niinpä niin. Jo nyt taitavien nuorten ammattilaisten on vaikea työllistyä ja päästä kiinni pitkään työuraan, joten SAK:n esittämä menettelytapa asettaisi nuoret entistäkin heikompaan asemaan työmarkkinoilla.

Yksi syy siihen, miksi SDP ei tule vielä pitkään pitkään aikaan houkuttelemaan nuoria joukkoihinsa samalla tavalla kuin vaikkapa nykyiset hallituspuolueet on se, että nuoresta iästään huolimatta Urpilainen ei ehkä uskalla tai kykene tekemään selkeää sukupolvipolitiikkaa. Mielenkiinnolla odotankin, ärähtääkö SDP tähän SAK:n esitykseen nuorten potkimisesta yhtään mitään. Tuskinpa.

Love, Sini