Ei millään pahalla.

Väärä osoite, ystävät!

2009-06-18T13:27:00.002+03:00

Hyvät toverit, arvon ystävät. Olen siirtänyt jaanaamiseni uuteen osoitteeseen, tänne. Menkää siis sinne. Ja jos olette linkittäneet blogiani omaanne, niin ensinnäkin KIITOS SIITÄ ja toiseksi: korjatkaa linkki, jotta osutte sitten jatkossakin oikeaan osoitteeseen. Kiitos kiitos!

Love, Sini

Jännittävä päivä!

2009-06-17T21:18:00.007+03:00

Tänään oli kyllä kaikkien aikojen päivä taas. Tuttuun tapaan siihen liittyivät Aki ja Emmi, joiden kanssa ei voi koskaan mennä pieleen. Tai okei, voi. Mutta siihen se hauskuus ikään kuin perustuukin. Oltuamme ensin tylsiä palaverin verran suuntasimme Vasemmistonuorten bibistelyihin, eli vanhoihin tuttuihin kesäkauden avajaisiin. Paikalla oli, noh, paljon vasemmistonuoria ja demarinuoria, ja saatoimme tuntea itsemme joukkoon kuulumattomiksi. Kaiken kaikkiaan tulin kuitenkin tavanneeksi toisen kerran elämässäni demarinuoren (kyllä, niitä on olemassa), johon pystyin jollain tavalla samastumaan. Pelottava tuo Vasemmistonuorten toimisto kuitenkin oli, koska kun sanoin kerran ääneen "kokoomuslainen", sain kääntymään suurin piirtein kaikkien päät. Akikin puhui puhelimeen varsin hiljaa ja kuiskaten. "Täällä Aki, Helsingin Kokoomusnuorista", se kähisi puhelimeen käsi suun päällä. Meinasin kuolla nauruun.

Mutta ei se hauskuus siihen tietenkään loppunut, koska meidät kutsuttiin paikalle mielenosoitukseen, jonka tavoitteena oli promota 1000 euron kansalaispalkkaa "orjatyön" sijasta. Mielenosoituksen järjestäjien päämessage oli, että kaikille pitäisi tarjota mahdollisuus olla tekemättä työtä. En ota kantaa nyt tässä siihen, onko tuo tavoite hyvä vai huono (ihan kuin ette jo tietäisi), mutta hyvää musiikkia pojat ainakin kuorma-autonsa lavalta soittelivat. Melkein tunsin jo sisäisen hippinikin heräävän henkiin. Innolla otin vastaan myöskin kaiken meille jaetun materiaalin, kuten Työkansan Sanomat, kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattajan. Koska kuitenkin olemme - minä, Emmi ja Aki - kokoomuslaisia, emme katsoneet aiheelliseksi liittyä kulkueeseen, joka vaati porvarihallitusta alas ja oikeuksia siivoojille ja ties mitä. Liityimme kuitenkin mielenosoittajien seuraan heidän saavuttuaan rautatientorille, missä pojat sitten oikein räppäsivät lavalta käsin. Jos olisin pystynyt ottamaan koko tilanteen vakavasti, olisin varmasti pelännyt enemmänkin, kun sanoituksissa uhattiin "tappaa rikkaat systeemin mukana". Sääli sinänsä, että olin jättänyt palestiinahuivini kotiin. Ja rastat laitattamatta.

Hieno päivä siis, arvon toverit. Toki siihen liittyi myös paljon muuta, kuten Herra Hakkaraisen limonadi sekä uudet ohjeet siitä, mitä ruumiilleni kannattaa tehdä kun kuolen, mutta kerrotaan niistä sitten joskus toiste. Tai ei.

Love, Sini

Tästä se lähtee...

2009-06-17T01:34:00.003+03:00

Mikään ei piristä yötä niinkuin pieni poliittinen paatos. So here it goes: Helsingin kaupunki on päättänyt vähentää huostaanottolasten laitospaikkoja. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat. Kaiken kaikkiaan laitoshoitoa on tarjolla sadalle huostaanotetulle lapselle tai nuorelle vähemmän. Toimenpiteellä pyritään 13 miljoonan välittömiin säästöihin. Sen sijaan Helsingin kaupunki aikoo satsata 1,5 miljoonaa euroa ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten varhaiseen puuttumiseen perheiden ongelmiin. Näin pyritään myös välttämään huostaanottoon turvautumista.

Nythän on niin, että laitoshoito on Suomessa THE juttu. Vain noin 30 prosenttia huostaanotetuista lapsista sijoitetaan sijaisperheisiin, joissa lasten ja nuorten jokapäiväisistä tarpeista huolehditaan. Perhehoito maksaa kunnalle lähes puolet siitä, mitä lasten laitoshoitoon sijoittaminen maksaa - mikäpä kunta ei siis panostaisi laitoshoidon minimointiin? Laitoshoidolla taasen tarkoitetaan lapsen kokoaikaista sijoittamista muualle kuin perheeseen. Tämä on paikallaan erityisesti silloin, jos lapsella on myös muita ongelmia liittyen esimerkiksi mielenterveyteen tai päihteisiin.

Itse olen sitä mieltä, että nyt olisi aika panostaa erityisesti sijaisperheiden rekrytointiin - perhe sattuu nyt olemaan lapselle useimmiten se paras paikka kasvaa. Samaan aikaan ihmettelen kuitenkin suuresti tätä nimenomaista Helsingin kaupungin säästökohdetta. Tällä hetkellä myös monissa muissa kunnissa, kuten armaassa kotikaupungissani Kuopiossa ja asuinkaupungissani Turussa, säästöjä tehdään suoraan lasten ja nuorten palveluista. Kuopiossa lomautettiin koko kunnan henkilökunta opettajia myöten ja Turussa vellotetaan keskustelua siitä, pitäisikö nyt laittaa luukku nuorisotilojen ovelle. Itse uskon, että näistä kaikista kaupungeista löytyisi myös paljon rakenteellisen keventämisen varaa esimerkiksi hallinnosta. Minusta tämä taloustaantuma on loistava tilaisuus miettiä uudelleen kunnassa vallitsevia käytäntöjä ja sitä, miten paljon pelkän hallintokoneiston pyörittämiseen uppoaa turhaa rahaa. Pelkällä valtionosuuksien perään itkemisellä ei nyt saavuteta mitään - saatika näillä nähdäkseni pelkkiä välittömiä säästöjä tuovilla päätöksillä. Mutta se nyt on jo ihan toinen epistola.

Luulisi, että olisimme oppineet 1990-luvun alun lamasta jotain ja ymmärtäisimme nyt sen, että vaikka nyt tässä tapauksessa huostaanotettujen laitoshoidosta tinkimällä säästetään 13 miljoonaa, voivat kulut olla myöhemmin vastassa moninkertaisena, kun nuoret todenteolla syrjäytyvät. 1,5 miljoonalla ei vielä ihmeitä tehdä etenkään perheissä, joissa ongelmat ovat jatkuneet jo pidempään. 1990-luvun alussa säästettiin juuri nuorisotyöstä, ja niitä ongelmia korjataan suurilla summilla vielä tänäkin päivänä - esimerkkinä nyt vaikkapa Veikkaus-voittovaroista kustannettavat nuorten työpajat ja muut vastaavat. Vasta viime aikoina esimerkiksi kirjastopalvelut on saatu lopullisesti takaisin budjettivaroista kustannettaviksi sen sijaan, että ne söisivät opetusministeriön nuorisotyöhön jakamia määrärahoja.

Yksikin syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Se on valtava summa rahaa, kun peilaa niihin määriin, jotka jäävät vuosittain ilman toisen asteen opiskelupaikkaa ja jumittuvat kotiin paukuttamaan tietokonepelejä tai ryyppäämään isin vuosikertaviinejä, näin kärjistäen. Minusta tässä on kyse siitä iänikuisesta toteamuksesta, jota jaksan aina joka yhteydessä jaanata. Haluammeko maksaa kustannukset tänään vai maksammeko ne mieluummin huomenna?

Love, Sini

Muista aina liikenteessä

2009-06-15T21:01:00.003+03:00

Tulevana viikonloppuna juhlitaan juhannusta. Juhannuksena suomalaiset tekevät massaitsemurhia kokkojen ja veden ja viinan ja veneiden suloisessa sekamelskassa. Itse olen toistaiseksi onnistunut olemaan sytyttämättä itseäni tuleen tai hukkumatta humalassa järveen mökkeillessä lukiokavereiden kanssa. Tänä juhannuksena en kuitenkaan lupaa mitään, koska ohjelmassa on ainakin kukkamekkoja ja juhannustansseja Emmin kanssa. (Kaikki Gyllenbergit ja Smörrebrödit ja muut: Tervetuloa seuraan!)

Uusi Suomi uutisoi vesiseksin vaarallisuudesta, ja koska sekä vesi että seksi kuuluvat useiden juhannussuunnitelmiin, päätin vastuullisena ystävänä ottaa artikkelissa mainitut viisi turvallisuusaspektia huomioon myös omassa blogissani. Ja nehän kuuluvat siis näin:

1. LiveScience-sivusto muistuttaa, että kondomeja ei ole tehty käytettäviksi vedessä. Kondomivalmistajat eivät ole testanneet tuotteitaan vedessä, joten ne eivät voi taata niiden varmaa toimivuutta tällaisissa oloissa.

2. Durexin tiedottaja sanoo verkkosivustolle, että merivesi ei ole haitallista kondomin materiaaleille. Hän pitää kuitenkin vahvasti todennäköisenä, että uima-altaissa käytettävät kemikaalit saattavat olla.

3. Kondomin päälle laittaminen vedessä on hankalaa.

4. Seksin aikana syntyvä luonnollinen liukaste peseytyy vedessä pois.

5. Kesällä on kuumempaa ja kaikialla on enemmän bakteereita. Bakteerit voivat aiheuttaa ruoansulatus- ja hengityselintulehduksia sekä virtsatietulehduksia. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi yli 90 prosentilla uimarannoista on merkittäviä määriä enterokokkibakteereita. Bakteerit voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa niillekin, jotka käyttävät uimarantoja vain uimiseen.

Kumma kyllä, hukkumista kiihkon hetkellä ei otettu yhdeksi vaaratekijäksi, mutta muistakaa hyvät ihmiset hengittää pinnan päällä. Juhannuksena ja muulloinkin.

Love, Sini

Gyllenberg, alright.

2009-06-14T01:14:00.004+03:00

Antakaa, kun jaan teidän kanssanne keskustelun, jonka kävin kollegani kanssa eilen.

Kollega: "Niin mikä sun sukunimi olikaan?"
Minä: "Korpinen."
Kollega: "Korpinen?! Siis Korpinen?! Mikä vitun Korpinen? Et sä näytä yhtään Korpiselta!"
Minä: "...okei. No miltä mä sit näytän?"
Kollega: "No joltain...Gyllenbergiltä."
Minä: "Siis Sini Gyllenberg?"
Kollega: "Niin."
Minä: "..."

Surullista tässä on ensinnäkin se, että ihmisten kanssa voi olla töissä kuukauden tietämättä niistä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin etunimen. Toinen huolestuttava juttu on se, että nyt minun täytyy löytää joku Gyllenberg, jonka kanssa neuvotella järkiavioliitto. Onko sellaista nimeä edes olemassa?

Emmi: Tee mulle deitti-ilmoitus tän pohjalta. Jotain tyyliin: "Tupakoimaton ja hyvätapainen (as if!) 22-vuotias nainen etsii Gyllenberg-nimistä miestä. Ikää saa olla 18-80 vuotta. Olethan raitis ja pidäthän kissoista. Kuva ois kiva."

Love, Sini

Jos minä olisin 30 vuotta vanhempi...

2009-06-13T10:45:00.005+03:00

...iskisin (tai okei, yrittäisin ainakin) Christopher Walkenin. Siinä on Bill Nighyn ohella niin luisevan ja oudon näköinen vanha miesnäyttelijä, että ihan sieluun sattuu. Walken on vanhemmalla iällään sortunut todella omituisiinkin rooleihin elokuvissa, jotka voivat vain epäonnistua eeppisesti.

Ja ei, vanhemmat miehet eivät keskimäärin vetoa minuun mitenkään maailman eniten, mutta katsokaa nyt vaikka tätäkin, kun se vaan menee ja menee. On muuten hienoin musiikkivideo ikinä! Nauttikaa.

Love, Sini

p.s. Työkaverini Markus, jonka tehtävä on lähinnä viettää päivät kyynärpäitä myöten kaiken maailman mössöissä, painosti mua eilen kirjoittamaan itsestään tähän blogiin. Nyt se on tehty.

Let the games begin!

2009-06-11T16:12:00.003+03:00

No niin, ystävät. Tästä se lähtee. Ensimmäinen Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi halajava ja vakavasti otettava ehdokas on astunut kaapista ulos.

Tomi Sandström avaa keskustelun Kokoomuksen Nuorten Liiton tulevaisuudesta asettumalla ehdolle liiton puheenjohtajaksi.

Kokoomuksen Nuorten Liiton uusi puheenjohtaja valitaan Kuopiossa 13.–15.11.2009 järjestettävässä liittokokouksessa.

- Keskustelua seuraavasta puheenjohtajasta on käyty kulisseissa pitkään ja nyt on aika ensimmäisen, tehtävän vaatimukset erinomaisesti täyttävän ehdokkaan astua esiin. Liittoa on kehitettävä Sandströmin johdolla, sillä hänellä on kyky nähdä poliittisen horisontin taakse, toteaa Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja Tuomas Viljamaa.

Vantaalainen Tomi Sandström on 22-vuotias Uudenmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja, Kokoomuksen Nuorten Liiton liittohallituksen jäsen sekä Vantaan varavaltuutettu ja opetuslautakunnan jäsen. Hän on tehnyt pitkään aktiivista työtä sekä puolueen että Kokoomusnuorten eteen erilaisissa luottamustehtävissä, järjestön kenttätyössä ja vaaleissa. - Odotin ehdokkuuden julkistamista eurovaalien yli, koska kokoomusnuorten kentän kannalta olisi ollut väärin viedä huomiota pois vaalityöstä. Nyt on oikea aika ryhtyä pohtimaan yhdessä jäsenistön kanssa järjestön tulevaisuutta ennen syksyn liittokokousta, Sandström kertoo.

Sandström pitää puheenjohtajakisaan lähtemistään keskustelun ja reilun pelin avauksena.
- Tulevien kuukausien aikana tulee pelata avoimin kortein ja suoraselkäisesti. Jos todella haluamme ottaa askelia eteenpäin, meidän pitää unohtaa mustamaalaaminen ja jämähtäminen entisiin toimintamalleihin. Tärkeintä on kehittää kokoomusnuorista avoin ja keskusteleva järjestö, jossa on tilaa uusille näkemyksille ja rehelliselle mielipiteen vaihdolle.

- Kokoomusnuoret ovat sanoneet olevansa kaksi askelta edellä puoluetta. Haastan kaikki kokoomusnuoret pohtimaan, mikä on liiton tulevaisuuden visio ja miten se toteutetaan aatteellisesti ja järjestöllisesti. Meillä on nyt mahdollisuus kirkastaa rooliamme osana mielettömässä vauhdissa olevaa puolueorganisaatiota, Sandström jatkaa.

- Toisen kauden liittohallituslaisena ja piirin puheenjohtajana Sandströmin vahvuutena on sekä piiri- että liittotason toiminnan ja tämän kokonaisuuden kehitystarpeiden tunteminen. Tomi tietää, miten kokoomusnuoria kehitetään järjestönä takaisin poliittisesti uskottavampaan ja suuria väkijoukkoja houkuttelevaan suuntaan, perustelee Pirkanmaan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Petri Huttunen.

Uudenmaan Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Ira Hietanen on tyytyväinen oman piirinsä ehdokkaaseen.
- Olemme Uudellamaalla seuranneet Tomin työskentelyä läheltä ja uskomme vahvasti siihen, että hänen avullaan Kokoomusnuoret saa paremmat eväät tulevaisuuteen.

Lisätiedot:

Tomi Sandström
tomi@tomisandstrom.fi
050 363 1937
www.tomisandstrom.fi

Erinomaista, että peli on nyt julkisesti avattu sen lisäksi, että keskustelua on ryhdytty aidosti avaamaan siitä, millainen Kokoomuksen Nuorten Liiton tulisi olla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä koko järjestön toiminta on käymistilassa, jossa ääneen sanotaan asioita, joiden perusteleminen tuntuu päätöksentekijöiltäkin ontuvan. Liittoon kaivataankin nyt poliittista johtajaa, joka kokoaa koko sakin saman katon alle taas keskustelemaan rakentavasti junttapolitikoinnin sijasta.

Love, Sini

Arhinmäki on messias

2009-06-08T15:24:00.003+03:00

...tai ainakin jos Esko Seppästä, Vasemmistoliiton toistaiseksi viimeistä europarlamentaarikkoa on uskominen. Helsingin Sanomien mukaan Seppänen haluaa laittaa puolueen nykyisen puheenjohtajan, Martti Korhosen vaihtoon ja paikata hänet Paavo Arhinmäellä, uuden sukupolven vasemmistolaisella. Kerrankin olen Seppäsen kanssa samaa mieltä. Arhinmäen nostaminen puolueen puheenjohtajaksi ja sitä kautta näkyvämpään rooliin saattaisi hyvinkin terävöittää oppositiopolitiikkaa, jota näillä näkymin on jäämässä Timo Soinin jälkeen hoitamaan vain Jutta Urpilainen. Viihdearvo saattaa hyvinkin kasvaa, mutta hallituspuolueille olisi hyvä olla vähän haastettakin.

Eilen toimitettujen eurovaalien jälkeen luulisi keskustelua heräävän myös SDP:n leirissä siitä, mikä meni (taas) vikaan. Jos minä olisin demari (muahahahah, as if!), haluaisin keskustella pitkään ja vakavasti puolueen julkisuuskuvasta, jota hallitsee Jutta Urpilaisen ohella myös puoluesihteeri Ari Korhonen. Kun Korhosta viimeksi valittiin, oli hänen vastaehdokkaanaan nuorempia ja taatusti reippaampiakin ehdokkaita, kuten Antti Lindtman, joka toimii 26-vuotiaana Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja SAK:ssa järjestöpalveluosaston nuorisosihteerinä. Tehtiinkö puoluekokouksessa siis oikeita päätöksiä edes puoluesihteerin osalta, kun puheenjohtajan osalta niitä ei ainakaan tehty.

Kokoomuksen kannatusprosentti oli komeaa katseltavaa, vaikka neljättä paikkaa ei meille tullutkaan. Itse uskoin jo aiemmin, että paikkamäärä laskee kolmeen paitsi siksi, että paikkoja oli yksi vähemmän jaossa myös siksi, että oli aika selvää, että kristillisten ja persujen vaaliliitto tulisi keräämään hulluna ääniä. Pelottavaa kyllä, persujen Timo Soini haali ääniä kasapäin. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Love, Sini

p.s. Hienoja lentäviä lauseita kyllä kuultiin eilen eurovaaliehdokkailta ja puoluejohtajilta. Lempparini olivat ehdottomasti Matti Vanhasen: "Noo, vastuu painaa." ja Mitro Revon: "Asia ei ole minun ongelmani."

Game over

2009-06-07T19:06:00.003+03:00

Okei. Peli ei ehkä ole kaikilta osin ohi, mutta ainakaan pääsykokeista ei tarvitse enää huolehtia (ennen ensi kevättä?) ja eurovaalit alkavat lähestyä loppuaan. Loistavaa! En olisi jaksanut mouhuta äänestämisestä enää yhtään enempää.

Pääsykokeet menivät kohtuullisesti, kiitos kysymästä. Pääsykoetilanteissa aina yhtä mieltäylentävää on se, miten ihmiset menettävät täysin oman arvostelukykynsä ja maalaisjärkensä. Ne ovat niitä tilanteita, joissa kuulee ihmisten kysyvän paniikissaan kaikkea lähtien siitä, minkä vahvuisella lyijykynällä pitää kirjoittaa. Myös ihmisten väliset keskustelut ennen pääsykoetilannetta ovat kuulemisen arvoisia. "Luin koko viime yön, enkä nukkunut yhtään." "Oksensin kolme kertaa, kun jännitti niin paljon." Tai ehkä minä en vaan ollut riittävän paniikissa?

Eurovaalit ovat tähän aikaan huomenna menneen talven lumia. Voimme kaikki irrottaa pinssit takeistamme ja poistaa tukiryhmät Facebook-profiilistamme. Itse pidän luonnollisesti kaikille puolueeni (Kokoomuksen siis, jos on jäänyt epäselväksi) ehdokkaille isoja peukkuja pystyssä, mutta erityisesti jännitän itse äänestämäni Ukko Metsolan kohtaloa. Hänen valintansa europarlamenttiin olisi koko Suomen kannalta erinomainen ratkaisu, toivotaan parasta siis.

Love, Sini

p.s. En muuten enää koskaan juo tequilaa. Työ alkoholin parissa oli parasta ikinä erityisesti tänään, kun puhdas veden lorinakin melkein aiheutti oksennusrefleksin. Onneksi aamulla oli tarjolla särkylääkkeitä ja sympatiaa. Äiti oli tosi sympaattinen puhelimessa.

SAK esittää: Nuoret ulos!

2009-06-03T10:13:00.005+03:00

Kun eläkeiän nostoa yritettiin saada aikaiseksi muutamia kuukausia sitten, SAK lupasi laatia omat ehdotuksensa työurien pidentämiseksi. Lupaukset täytyy pitää, joten SAK teki työtä käskettyä ja nyt kesäkuussa esitykset tulivat ulos. SAK:n tarinat koko hankkeesta löytyvät täältä.

Suurin osa esityksistä on itsestäänselvyyksiä, jotka eivät tosin vielä nykyisellään koulutuksessa tai työelämässä toimi. Tähän sarjaan kuuluvat muun muassa vaatimukset toisen asteen opiskelupaikan takaamisesta peruskoulunsa päättäville, toimivasta työterveyshuollosta ja riittävästä opinto-ohjauksesta. SAK on nämä ympäripyöreästi esityksiinsä kirjannut. Yksi SAK:n pitkäaikaisista vingutuksista löytyy myös listasta - oppivelvollisuuden laajentaminen perusopetustakin pidemmälle. Mutta hämmentävin on vasta tulossa, nimittäin ehdotus siitä, että "Nuoret ensin-potkujärjestys" tehtäisiin viralliseksi. Miksi tehdä ensin listoittain esityksiä siitä, miten opiskelupaikat turvataan, opinto-ohjausta tehostetaan ja ammatillisessa opetuksessa keskitytään käytäntöön, kun hyvän koulutuksen saaneille ei kuitenkaan haluta turvata järkevää asemaa työpaikoilla?

Mahtaa olla vaikeaa olla SAK:n tai SDP:n johdossa. Valintoja tehdään jatkuvasti sen väliltä, taataanko saavutetut edut ikääntyville ja eläkeläisille, vai tuetaanko nuorten pätkätyöläisten asemaa. Samaan aikaan, kun demarit avautuvat sakkeineen nuorisotyöttömyydestä, SAK esittää ikääntyvien jäsentensä turvaksi järjestelmää, jossa nuoret olisivat ensimmäisinä jonossa, kun jengiä irtisanotaan. Tämä on SAK:n mukaan tuottanut hyviä tuloksia Ruotsissa, joten miksei meilläkin. Niinpä niin. Jo nyt taitavien nuorten ammattilaisten on vaikea työllistyä ja päästä kiinni pitkään työuraan, joten SAK:n esittämä menettelytapa asettaisi nuoret entistäkin heikompaan asemaan työmarkkinoilla.

Yksi syy siihen, miksi SDP ei tule vielä pitkään pitkään aikaan houkuttelemaan nuoria joukkoihinsa samalla tavalla kuin vaikkapa nykyiset hallituspuolueet on se, että nuoresta iästään huolimatta Urpilainen ei ehkä uskalla tai kykene tekemään selkeää sukupolvipolitiikkaa. Mielenkiinnolla odotankin, ärähtääkö SDP tähän SAK:n esitykseen nuorten potkimisesta yhtään mitään. Tuskinpa.

Love, Sini

Että sellainen reissu...

2009-06-02T21:04:00.003+03:00

Eilen kävin Emmin, Tuomaksen, Akin, Tompan, Tommin ja muutaman muun kanssa Kyyjärvellä maalaamassa koulua. Ei, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä koko paikka sijaitsee, mutta kiitos TomTomin löysimme perille kyllä - jopa huolimatta siitä, että GPS:n käyttö oli minun vastuullani. Maalia on nyt ihan joka paikassa, eikä se lähde millään pois. Teräsvillaa, anyone?

Kyyjärvi on ehkä maailman omituisin paikka, vaikka kovin idylliseltä vaikuttikin. Siellä ei taida pahemmin naimaikäisiä naisia olla, koska minun ja Emmin maalauspuuhat houkuttelivat miehiä oikein makailemaan nurmikolle ja seuraamaan toimintaa. Se oli monella tavalla hyvinhyvin outoa, mutta siinä korkean paikan pelkäämisen ja sudilla huitomisen tuoksinassa asiaan ei ehtinyt onneksi liikaa kiinnittämään huomiota. Toriksi kutsuttiin paikkaa, joka käytännössä oli pienen parkkipaikan kokoinen ja itikoita oli niin paljon, etten ollut ennen nähnyt. Mutta paikallisesta (joka normaalisti olisi ollut auki vain viikonloppuna) sai tequilaa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pitkä yö tietysti kostautui pitkällä automatkalla. En uskaltanut hetkeksikään irrottaa katsettani tiestä, koska Tuomas meinasi kertaalleen ohjata meidät "transsissa" vastaantulevien kaistalle. Se olisi ollut kyllä surkea tapa ja ajankohta kuolla.

Kun olen vanha ja raihnainen, voin siirtyä odottamaan kuolemaa Kyyjärvelle. Siellä oli ihan kaunis auringonlasku, eikä riittävän vanhana enää edes tunne iholla käveleviä itikoita, joten sen katselukin onnistuu kivuttomasti.

Love, Sini

Nerokkain vaalikampanja ikinä!

2009-05-29T13:23:00.005+03:00

Näin eteni eurovaalihurinan toistaiseksi nerokkain kampanja:

- Kai Pöntinen laittoi Hesariin mainoksen, jossa lukee isolla...no, lukekaa itse.
- Iltalehti julkaisi aiheesta etusivuillaan uutisen, jossa kuvituksena on Kai Pöntisen mainos. Jokainen voi siitä sitten itse laskeskella, että Pöntinen sai itselleen täysin ilmaiseksi mainoksen toisessakin suomalaisten suosimassa lehdessä.
- Facebookissa vilisee viestejä ja linkkejä liittyen Pöntisen mainokseen - jälleen kerran loistavaa sissimarkkinointia.
- Uusi Suomi kirjoitti Kokoomuksen euroehdokkaan sopimattomasta mainoksesta. 27 kommentoijan joukosta löytyy ihmisiä, jotka pahoittelevat ehtineensä äänestämään Perussuomalaisia Pöntisen sijaan.
- Pöntinen on saanut puolueen johtajat kommentoimaan omaa mainostaan - esimerkiksi Helsingin Sanomissa Katainen tuomitsee Pöntisen mainoksen täysin.

Tee perässä! Eiköhän näin populistisella ja kansan syviin riveihin vetoavalla kampanjalla vedetä välistä kaiken maailman timosoinien ja persujen äänistä. Minusta tää on vaan lähinnä aatteellisesti surullista olla samassa puolueessa tällaisten ihmisten kanssa, mutta olen toki seurani jo huomattavasti aiemminkin tunnistanut.

Love, Sini

Paras kampanjamateriaali ikinä!

2009-05-29T09:13:00.003+03:00

Niko Korte, kaverini lukioajoilta asti, on Sosialidemokraattien eurovaaliehdokas. Nikon kanssa meillä oli tapana ottaa Kuopion nuorisovaltuuston kokouksissa yhteen - varsinkin silloin, kun Niko halusi lähteä sittarina Demareiden listalle kuntavaaleissa 2004. Minä avauduin naama punaisena kokouksessa, että minä en halua itseäni leimattavan demariksi, jos koko nuorisovaltuustoa edustava puheenjohtaja niin tekee. Oh, those were the days. (Jälkikäteenhän olen tästä ehdokkuusasiasta muuttanut näkemystäni, mutta palataan siihen joskus toiste...)

Nyt Niko on ottanut kampanjamateriaalikseen niin kutsutun Paavikumin, jolla hän haluaa herättää ihmiset näkemään sukupuolivalistuksen tärkeyden. Nikon mukaan katolisen kirkon näkemykset kondomin käytöstä ja perhesuunnittelusta ovat jo nyt aiheuttaneet valtavan inhimillisen tragedian kehittyvissä maissa. Kortteen mielestä Euroopan unionin olisi toimittava päinvastaisen sanoman levittäjänä ja edistyksellisenä tiennäyttäjänä sekä Euroopassa että kehittyvissä maissa.

Nikon kanssa on varmaan enemmän kuin riittävästi poliittisia kysymyksiä, joista emme ehkä pääse koskaan yhteisymmärrykseen, mutta tämän kampanjamateriaalin leiska on kaikessa yksinkertaisuudessaan parasta ikinä. Niko on ehkä ainoa demari, jolle aidosti toivon menestystä näissä vaaleissa. Ja tulevissa.

Love, Sini

Relax, don't do it!

2009-05-28T20:02:00.003+03:00

Urheilua hulluna fanittavat ihmiset ovat mulle ehkä maailman toiseksi suurin mysteeri heti nuorisotyöntekijöiden jälkeen. (Noeiny, vitsi vitsi.) Helsingin Sanomat uutisoi, että eilisen Mestareiden Liigan (en mä edes oikeasti tiedä, mikä se on) jälkeen pettynyt Manchester Unitedin fani oli ajanut bussilla voittaneen joukkueen fanien päälle. Neljä ihmistä kuoli ja kymmenen loukkaantui. Aika hard corea toi urheilu.

Siis ymmärrän kyllä, että kiihkeän pelin katsominen saa ihmiset vähän sekaisin - näkisittepä minut jääkiekon MM-kisojen aikoihin, kun kaverit pakottavat minut television ääreen. Jopa minusta sulkeutuu ihminen, joka olevinaan tietää, mitä paitsio tarkoittaa. Tää on nyt kuitenkin jo vähän liikaa.

Toisaalta, ManUn fanin reaktiosta voisi ottaa mallia marraskuisen Kuopion liittokokouksen varalle. Noeiny, vitsi vitsi.

Love, Sini

TOP 3 syytä rakastaa asiakaspalveluammattia

2009-05-27T00:32:00.002+03:00

Kesäisin minulla on tapana tehdä töitä, joissa aivot laitetaan narikkaan. (Tai sitten olen palkallisella kesälomalla, mutta tällä kertaa tässä kävi näin...) Olen siis tarjoilijana Turussa ja tänään minulle kirkastui kolme pääasiallista syytä rakastaa tätä ammattia.

1) Tiskin toiselta puolelta saattaa tulla mitä tahansa pyyntöjä. Lauantaina ollessani töissä japanilainen turisti halusi ottaa minusta kuvan ja sanoi, että: "This is something I always do. I'm Japanese." Niinpä niin. Ja tänään kolme hurmaavaa brittimiestä pyysi minua seurueensa mukaan Börsiin työvuoroni jälkeen. Tällä kertaa pojilla ei käynyt tuuri.

2) Jalat on jatkuvasti mustelmilla. For real. Näytän siltä kuin mua olisi hakattu huolella. Ja siis miten ihmeellisiin paikkoihin mustelmia voikaan saada! Polvitaipeeseen ja nilkkoihin. Jos joku kysyisi minulta, mihin olen itseni kolhinut, en osaisi vastata. Joten älkää tehkö sitä. Älkääkä kauhistelko niitä mustelmia. Se on elämää.

3) Vuorokausirytmiä ei ole. Eilen pääsin nukkumaan puoli viideltä, koska nukun ihan vituralleen, kiitos pitkien iltatöiden. Kun kotiin pääsee yhden aikoihin, käy vielä niin suurilla kierroksilla, ettei nukkumisesta tule mitään. Ja kun tähän lisätään vielä tuntien puhelinsessiot useiden ihmisten kanssa juuri yöaikaan, on koko setti kasassa. No mutta jotain hyvääkin siitä seuraa. Esimerkiksi viime yönä luin Landerin Käskyn loppuun. Ei sitä ollutkaan jäljellä kuin 256 sivua.

Love, Sini

p.s. Ja niin. Ei. Minusta ei tule isona ravintola-alan ammattilaista.

Vaalipropagandaa!

2009-05-24T01:30:00.007+03:00

Ensi viikon keskiviikkona alkaa eurovaalien ennakkoäänestys, joka kestää 2.6. asti. Olen itse ollut hämmentynyt siitä, että erilaisten gallupien mukaan suomalaisista vain noin joka kolmas aikoo äänestää vaaleissa, joiden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kuitenkin huomattava.

Sillä, millaiset ihmiset meitä Euroopan unionissa edustavat, on aidosti väliä. Kysymys kuuluukin, haluammeko olla osa sitä porukkaa, joka kehittää EU:ta entistäkin kilpailukykyisemmäksi ja parempia mahdollisuuksia kaikille tarjoavaksi vaiko siinä porukassa, joka vieläkin käy juupas-eipäs-väittelyä siitä, onko Euroopan unioni ylipäätään hyvä asia. Siitä keskustelusta on nimittäin aika ajanut jo auttamattomasti ohi.

Äänestäkää, ihmiset. Tai lakatkaa valittamasta.

Love, Sini

p.s. Tietenkin voin kertoa teille, ketä teidän pitäisi äänestää. Soitelkaa vaikka. Suosittelen kuitenkin tutustumaan ensin ihan itse vaikkapa näihin kahteenkymmeneen erinomaiseen ehdokkaaseen. Tehdään pienestä suuri. (Oh, it sounds so lame when you say it out loud...)

Hullua nostalgiaa

2009-05-23T10:28:00.003+03:00

Sain käsiini Scandinavian Music Groupin uusimman levyn Palatkaa Pariisiin! Kaikkine elämänmyönteisine biiseineen se on ihan okei, mutta ei siitä kuitenkaan tule ihan samaa fiilistä kuin vuonna 2002, kun ankeaakin ankeampi Minne katosi päivät? soi teini-ikäisen Sinin soittimessa.

Eikö ole muuten pelottava ajatus? Minä (kuka tahansa) teini-ikäisenä. Tuplasti angstia ja noin kolmannes nykyisestä harkintakyvystä. (Siis mistä harkintakyvystä?)

Love, Sini

Kipusisko Jutta

2009-05-21T09:26:00.004+03:00

Uusin Image kolahti luukustani taas eilen ja siinä oli kannessa, kukas muukaan kuin, Jutta Urpilainen. Urpilainen oli puettu sairaanhoitajaksi ja itse jutussa myös moneksi muuksi "moderniksi työläisnaiseksi". Jutan huonoa onnea (vai onko se kuitenkin taito?) voi vaan ihmetellä, koska samaan aikaan Imagen ilmestymisen kanssa lehdissä suorastaan vilisee uutisia sairaanhoitajista, jotka ovat ottaneet potilaansa hengiltä.

MTV3-uutisille Imagen päätoimittaja Mikko Numminen toteaa kohusta, että: "Tietysti sellainenkin lukutapa on mahdollinen, että liittää kuvan myrkkyhoitajiin, mutta se ei ole ollut tarkoituksemme." Urho Kekkosen sanoin tähän voisi kommentoida, että politiikassa kaikki on sitä, miltä se näyttää.

Aivan aluksi haluaisin toivottaa onnea Sosialidemokraateille. Vähän insuliinia ihon alle ja kaikki nöyryytys on ohi.

Love, Sini

Huonosti käy

2009-05-20T20:00:00.003+03:00

Iltalehti uutisoi maanantaina, että Australiassa on tehty huipputärkeä tieteellinen tutkimus, jossa on tutkittu pituuden ja painon vaikutuksia palkan suuruuteen. Minusta on niin koskettavaa, että jotkut ihan aidosti käyttävät arvokasta aikaansa tällaisten asioiden tutkimiseen, mutta johonkin sitä kai on Australiankin kansalliset tutkimusrahastot ammennettava.

Tutkimuksen mukaan miesten tuntipalkka nousee kolme prosenttia jokaisella kymmenellä pituussentillä, jolla he ylittävät sukupuolensa keskipituuden eli 178 senttiä. Eli 188-senttinen mies tienaa 3 prosenttia enemmän kuin 178 senttiä pitkä mies keskimäärin, 198-senttinen taas 6 prosenttia enemmän ja niin edelleen. Naisilla kymmenen lisäsenttiä yli keskipituuden nostaa palkkaa noin kahden prosentin verran. Mielenkiintoista olisikin tietää, laskeeko tuntipalkka, mikäli ihminen alittaa sukupuolensa keskipituuden. Itsehän olen peräti 3 senttiä lyhyempi kuin suomalainen nainen keskimäärin. Huonosti siis käy. (Tavallaan kuitenkin tosi lohduttavaa, että jos tulevaisuudessa miespuoliset ystäväni tienaavat keskimäärin enemmän kuin minä, voin syyttää pituuttani. Hooray! Ei enää turhaa syiden kaivamista omasta toiminnasta.)

Hienointa oli kuitenkin tutkimusta johtaneen professorin Andrew Leigh'n kommentti painon vaikutuksesta keskipalkkaan: "Yllätyimme siitä, että lihavuus ei tulostemme mukaan ole haitta palkkauksessa." Mutta ei hätää, sillä Leigh'llä on myös selitys kehissä: Olemme niin tottuneita lihavuuteen, että emme enää syrji toisiamme työpaikalla sen vuoksi. Ihanaa. Ihmiset kehittyvät sittenkin.

Voi hyvänen aika.

Love, Sini

Ei näin...

2009-05-19T14:00:00.004+03:00

Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on lausunut sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmista. Muuten ihan kohtuullisen järkevän kannanoton pilaa vaatimus sukupuolikiintiöistä, jotka velvoittaisivat kummallekin sukupuolelle vähintään 40 prosenttia pörssiyhtiöiden hallituspaikoista. Vaikka olenkin toisinaan suuremman luokan feministi ja mouhuan naisten huonosta asemasta työmarkkinoilla, minkäänlaista kiintiöintiä en ole koskaan ymmärtänyt.

En usko, että tasa-arvoa voidaan aidosti edistää kiintiöitä lisäämällä, koska ne eivät korjaa sitä perimmäistä asenneongelmaa, joka esimerkiksi työmarkkinoilla ja kunnallisessa päätöksenteossa toisinaan ilmenee. Paikat pitäisi jakaa aina ja kaikkialla sen mukaan, kuka on tehtävään/tehtäviin oikeasti paras eikä sen mukaan, mitkä lisääntymisvälineet housuista/hameen alta löytyvät. Nähdäkseni paras tapa edistää ihan kaikkien ryhmien välistä tasa-arvoa on valita päättäjiksi ja johtotehtäviin niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät monimuotoisuuden olevan jo arvo ja rikkaus sinänsä. Siten he voivat edistää omissa organisaatioissaan suvaitsevaa ja tasa-arvoista ilmapiiriä.

Toki toki, kauheeta utopistista läpinäähän edellä oleva teksti on. Parhaita ihmisiä ei läheskään aina valita tärkeille paikoille - joissakin organisaatioissa jopa harvemmin käy näin onnellisesti. Erilaisten voimasuhteiden ylläpitämisen tarve ja hyvä veli-verkosto ajavat monesti yhteisen edun edelle. Tästäkin huolimatta en haluaisi koskaan tulla valituksi kiintiönaisena mihinkään tehtävään. Koen, että naisten uskottavuutta tietyillä paikoilla syö jo pelkästään tieto siitä, että tuo henkilö istuu tuossa käytännössä siksi, että sillä on tissit. Jotkut naiset, jotka on valittu kiintiön kautta vaikkapa kunnanhallitukseen, ovat kokeneet kiintiöpaikan jopa taakaksi. En ihmettele ollenkaan. Naisilta myöskin odotetaan erilaisia asioita. Hyvä naistyöntekijä (näin karrikoiden) on hiljaa ja hoitaa tehtävänsä kuuliaisesti. Miehen kuuluu olla aggressiivinen ja pyrkiä aktiivisesti eteenpäin. Jos nainen tekee tätä samaa, hänet leimataan femakoksi tai hankalaksi. Eteneminen naisena ei ole samalla tavalla helppoa kuin mitä se on miehille. Mutta sitä ei korjata sukupuolikiintiöillä, vaan kiinnittämällä huomiota vaikkapa siihen, millaisiksi ihmisiksi koulu ja ympäröivä yhteiskunta meidän sosiaalistaa.

Asenteista tästä on kyse, hyvät ystävät. Ja siitä, että ruvetaan näkemään kyvyt sukupuolelta. Osaamista kun löytyy varmasti molemmista leireistä.

Love, Sini

Naisten ja miesten välisistä eroista

2009-05-18T18:29:00.004+03:00

Viime aikoina mä olen ollut täynnä rakkautta, mutta sehän ei liity tähän mitenkään muuten kuin että The Teenagers on bändi, jota absoluuttisesti rakastan. Mikään muu bändi ei ole onnistunut kuvaamaan naisten ja miesten välisiä eroja yhtä aseistariisuvasti tai todenmukaisesti. Here's why:

Boy: I fucked my American cunt.
Girl: I loved my English romance.
Boy: I fucked my American cunt.
Girl: I loved my English romance
Boy: It was dirty a dream came true.
Just like I like it she's got nice tits
Girl: It was perfect, a dream came true.
Just like a song by Blink182

Jos ette usko, niin katsokaa vielä tämä. Sitten te ymmärrätte.

Elämä on ihmeellistä.

Love, Sini

p.s. How cool, että osasin melkein yksin laittaa blogiini videon? Ei siihen tarvittukaan kuin lähdekoodin loputonta tonkimista ja yksi entisen poikaystävän nerokas vinkki.

The boy who pooped (and other stories)

2009-05-15T09:51:00.004+03:00

Eilen tapahtui seuraavaa:

- Aamulla minulle soitti Mikko P. (myöh. Lulu), joka pyysi minua ostamaan itselleen lipun Akateemiseen Aurajokilaivuritutkintoon, tuttavallisemmin AATU:un. Koska olen ihana ja sympaattinen ihminen, toteutin Lulun toiveen.
- Iltapäivällä menin töihin purkamaan neljäksi ja puoleksi tunniksi humalaisten opiskelijoiden aiheuttamia jonoja. Loistavan kiireinen iltapäivä!
- Kävin YLEn Eurovaalistartissa. Näin turkulaisena - joka toki olen - on kyllä sanottava, että YLEn toiminassa ei (tälläkään kertaa) ollut järjen häivää. Vaalistartti oli sijoitettu Aurajoen rannalle Forum Marinumin eteen. Siis paikkaan, jonne kukaan normaali turkulainen ei torstai-iltana yhdeksän aikoihin eksy edes vahingossa. Loistavaa maanläheisyyttä ja koko kansan palvelemista!! Paikalla ei siis ollut muita kuin ehdokkaita, tukitiimejä ja kaiken maailman pahvi-Riikkoja.
- Lulu ja Lulun tytöt löytyivät Edisonista, minne minä ja Fantti suuntasimme. Hämmentävää, että onnistuin saamaan itseni ulos sieltä juotuani ainoastaan kaksi siideriä. Olen orastavasti ylpeä itsestäni.
- Nauroin eilen niin paljon, että vatsalihaksiin koskee tänään.
- Majoitin kuusi ihmistä ja nyt kotini tuoksuu...no...mielenkiintoiselle.

Love, Sini

p.s. Tapahtuu tänään:

- Samaa sukupuolta olevien parien sisäistä adoptiota koskevasta lakiesityksestä äänestetään eduskunnasa tänään kello 13. Toivotaan, että lopputulos turvaa jo nyt sateenkaariperheissä elävien lasten oikeudet aidosti tunnustettuun perhemuotoon.

Aimee Mann ja menneet vuodet

2009-05-13T21:02:00.002+03:00

Aimee Mann. Ensimmäinen asunto Tampereella. Pienten lasten lempiasunto, kun tupakeittiön ympäri sai vedettyä kunnon rundit: keittiö-eteinen-olohuone-keittiö.

Aimee Mann. Veera ja minä syömässä maailman parasta couscous-kanasalaattia, jonka ohjetta en koskaan muista.

Aimee Mannin Pavlov's Bell. Se soi tuhat kertaa... Matiasta alkoi jo vähän hermostuttaa. Näin myöhemmin siitä biisistä ovat muistuneet mieleen lähinnä KNL:n liittokokoukset, Hugo Chavezin näköinen mies ja Jääkärimarssi. You know. Same effect.

Aimee Mann. Se on pakko nähdä.

Love, Sini

Jaakko, eläinten ystävä?

2009-05-13T09:28:00.002+03:00

Anteeksi rakas, kun käytän sinua nyt tässä otsikossa. Eilinen homoparien adoptiota koskeva keskustelu eduskunnassa oli äitynyt villiksi. Perussuomalaisten Pentti Oinonen vertasi homoseksuaaleja eläimiinsekaantujiin kysymällä, "onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa". Samalla hän tuomitsi kaikki homoparien lapset koulukiusatuiksi puhumattakaan siitä, mitkä traumat näille lapsille jää siitä tiedosta, että heidän homo- tai lesbovanhempansa "rakastelevat tuolla makuuhuoneessa".

Paikalla oli sentään ollut muiden mukana kaksi skarppia Kokoomuksen kansanedustajaa, jotka olivat tuominneet Oinosen suvaitsemattomaksi ja tämän ajatukset sairaiksi. Pentti Oinonen ei kuitenkaan ole ainoa, joka vetoaa joka Jumalan kerta koulukiusaamiseen, kun puhutaan homoparien adoptio-oikeudesta. Ensinnäkin, näitä sateenkaariperheiden lapsia on jo olemassa, joten vaikka eduskunta ei tätä lakiesitystä hyväksyisikään, eivät nämä lapset katoa kuitenkaan minnekään. Toiseksi, lapsia kiusataan kouluissa silmälaseista, vääränlaisista farkuista, hassuista hatuista...lista on loputon. Pitäisikö nämäkin asiat vain kieltää - vai pitäisikö sen sijaan kiinnittää huomiota suvaitsevaisuuskasvatukseen ja tarttua koulukiusaamiseen entistäkin lujemmalla kädellä? Vaikka eipä sillä, kyllä tuo suvaitsevaisuuskasvatus näyttää olevan tarpeen myös vähän vanhempien keskuudessa...vai mitä, penttioinoset?

Love, Sini

Oikeusvaltio indeed!

2009-05-08T14:56:00.006+03:00

Huhhuh. Kaikki minut Kokoomusnuorista tuntevat tietävät kyllä, että minä en ole ollut eturivissä vaatimassa pedofiileille kemiallista kastraatiota. En myöskään ole se, joka on kaikkein kovimpaan ääneen täysin varauksettomasti kannattanut seksuaalirikoksista saatavien rangaistusten skaalan koventamista. Mutta ehkä ihan näinä päivinä A. Ahonen (ei se liberaali homostelija) ja I. Viitanen saavat itselleen minusta hyvän kaverin.

Nimittäin Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, että helsinkiläismies on tuomittu neljän vuoden ehdottomaan vankeuteen 34 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi hänet todettiin syylliseksi seksuaalipalvelujen ostamisen yrittämiseen nuorelta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapidosta ja levittämisestä. Vankilatuomion lisäksi mies joutuu maksamaan 34 lapselle (!) yhteensä 50 000 euron korvaukset.

Lasketaanpa näin: Per hyväksikäytetty lapsi mies istuu vankilassa 43 päivää. Jos 50 000 euroa jaetaan tasan hyväksikäytettyjen lasten kesken, tulee summaksi hieman vajaa 1500 euroa per lapsi. Jos verrataan niihin summiin, joita vaikkapa graffitin tehnyt nuori joutuu pulittamaan, herää kysymys (jälleen) siitä, miksi Suomessa omaisuusrikoksista saadut tuomiot ovat järjestään kovempia.

Täytyy kyllä myöntää, että tämän postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava. Oikeusvaltion määritelmiinhän kuuluu demokraattisen hallitsemisen lisäksi se, että hallinta on lainalaista ja oikeusvarmaa. Oikeusvarmuudella taas tarkoitetaan sitä, että oikeus on kaikille sama - kenenkään tuomioon eivät vaikuta esimerkiksi asema, raha tai ikä. Samoista rikoksista saadaan samanlaisia tuomioita kautta linjan. Suomessahan kaikista hyväksikäyttötapauksista on saatu jatkuvasti todella vähäisiä tuomioita, jotka toisinaan vielä hovioikeuteen vietynä lieventyvätkin, joten sikäli oikeusvarmuus toteutuu kyllä. Se, ovatko nämä tuomiot niiden kymmenien hyväksikäytettyjen lasten kannalta oikeudenmukaisia, onkin ihan toinen juttu.

Love, Sini

p.s. Kaverillani Joonaksella oli kyllä vinha pointti tänään, kun keskustelimme tästä aiheesta. Ehkä hyväksikäyttäjä onkin uhri. Täytyy antaa lapsille sakkoja siitä, että käyttävät liian tiukkoja kurahousuja. Häpeäisivät.

Hear hear!

2009-05-08T08:45:00.003+03:00

Turun Sanomien mukaan Turussa pohditaan jälleen päivähoidon siirtämistä opetustoimen alle. Apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttää on nyt yhdessä opetustoimen kanssa pyydetty nimeämään yhteinen työryhmä, jonka tarkoituksena olisi tutkia asiaan liittyviä etuja ja uhkia.

Kokoomusnuoret ottivat tähän teemaan kantaa silloin, kun istuin liittohallituksessa vuonna 2007, ja tämä tavoite on seissyt KNL:n tavoiteohjelmassa jo useamman vuoden. Kokoomusnuoret tosin ehdottivat aikoinaan, että myös valtionhallinnon tasolla päivähoito siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudesta opetusministeriön alaisuuteen.

Apulaiskaupunginjohtaja Kytän tulevan työryhmän yksi tarkoitus on myös pohtia, millainen vaikutus tällä uudistuksella olisi Turun sosiaali- ja terveystoimen ikäkaariajatteluun. Itse näen, että samalla, kun päivähoidon tehtävänä on tukea lapsen kasvua ja kehitystä, on myös oppiminen ensisijalla. Tutkimusten mukaan mahdolliset oppimisvaikeudet ja muut tulevaan koulutaipaleeseen vaikuttavat ongelmat on mahdollista erilaisten testien - leikin varjollakin tehtyjen - kautta saada kiinni jo 2-4-vuotiailta lapsilta. Esimerkiksi tietyt sanojen ja lauseiden muodostukseen liittyvät tekijät korreloivat mahdollisen dysleksian kanssa suhteellisen aikaisin. Tässä tutkimuksessa on erityisesti Suomessa ansioiduttu. Päivähoidon kiinteä yhteys opetustoimeen mahdollistaisi siten myös varhaiskasvatuksen uudistustyön. Itse en näe, että uudistuksella olisi sikäli mitään vaikutusta sosiaali- ja terveystoimen vaalimaan elämänkaariajatteluun - pienet lapset kun kuuluvat kuitenkin syntymästään asti sosiaali- ja terveystoimen palveluiden piirin joka tapauksessa.

Riittävinä synergiaetuina näen jo sen, että uudistuksen myötä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhtenäinen opetussuunnitelmatyö vahvistuisi, eikä eri ammattiryhmien yhteistoiminta ja yhteisten täydennyskoulutusten järjestäminen enää olisi niin monimutkaista. Mielestäni jo nämä tekijät riittäisivät syiksi uudistuksen toteuttamiseen. Ihanaa, että Turussa harkitaan taas aitoja, lasten tulevaisuuden kannalta aidosti tärkeitä asioita!

Love, Sini

Surkea lapsuus. Selvästi.

2009-05-05T22:34:00.000+03:00

Olen tänään tajunnut, että minun lapsuuteni oli surkea. Meidän perheessämme jännittävää oli se, kun lähdettiin koko perheen kanssa Turkuun tai huvipuistoon tai muualle, minne lapsiperheet nyt ylipäätään menevätkään. Siinä kaikki. Meidän perheessämme ei minua tai veljeäni kannustettu harrastuksiin luonnon parissa. You know. Kuten partioon tai marihuanan kasvattamiseen.

Olen syvästi katkera. Thanks Mom and Dad. Thanks for nothing.

Love, Sini

Vapaa sana!

2009-05-03T18:24:00.002+03:00

Tänään vietetään sananvapauden päivää. Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat uutisoivatkin tänään siitä, miten Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) 74 tuomiota erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista viimeisten 15 vuoden aikana. Se on selvästi enemmän kuin muilla Pohjoismailla. Näin sananvapauden päivänä on syytä kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että 7 tuomiota - siis lähes kymmenes kaikista - on koskenut juuri sananvapauden rajoittamista. Tuomioiden määrä voi johtua siitä, että siinä missä EIT korostaa sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä, Suomen oikeusistuimet korostavat yksityisyyden suojaa.

Suomessa tilanne on kuitenkin vielä varsin hyvä verrattuna maihin, joissa yksittäiset puolueet, niiden johtajat tai sotilasjuntat hiljentävät oppositiota ja vastustajia hurjalla vauhdilla. Esimerkiksi Myanmarissa (ex-Burma) sotilasjuntta määrää kaikille väärään suuntaan aivastavillekin hurjan pituisia tuomioita. Toisinajattelijat teljetään vankiloihin. Facebookissa on perustettu ryhmä, jossa vaaditaan kiinalaisen journalistin Shi Taon vapauttamista. Tao tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan, kun hän paljasti "valtiosalaisuuksia" kertoessaan Democracy Forum-verkkosivuilla siitä, miten Kiina rajoittaa tiedotusvälineidensä toimintaa. Ja Kiinassahan näitä tapauksia riittää, sillä se on edelleen eniten toimittajia vanginnut maa. Esimerkiksi vuosina 1999-2002 tuomiota kärsi ainakin 39 toimittajaa. Kiina ja Myanmar ovat kuitenkin vain eräitä esimerkkejä maista, joissa vapausoikeudet ja poliittiset kansalaisoikeudet eivät toteudu. Itse asiassa jos katselee maailmankarttaa, kuten Tompankin blogissaan lainaama Freedom House sen esittää, tilanne sananvapauden suhteen näyttää varsin huolestuttavalta.

Vielä lopuksi, sananvapauden kunniaksi, lempilausahdukseni Voltairelta: "I detest what you say but will defend to the death your right to say it." Tämänhetkiset lempikirjailijani Paloheimo & Wiberg sanovat osuvasti, että sananvapaus kuluu vain silloin, kun sitä ei käytetä. Toimikaamme kaikki siis herrojen ohjeen mukaan.

Love, Sini

Hamppumarsseja ja lyöntejä naamaan...

2009-05-03T09:23:00.002+03:00

...niistä on Wappu tehty.

Nyt, kun vappu on ihan oikeasti ohi, ja on aika pestä saippuakuplatahrat lattiasta ja minttuviinatahrat pöydästä, on hyvä kerrata, mitä tuli tehtyä.

- Kotini näytti vappuhelvetiltä jo keskiviikkoiltana. Olen keksinyt uuden juhlan, joka velvoittaa minut koristelemaan kotini typerällä paperinauhalla ja ilmapalloilla.
- Perinteiden mukaan minä ja Manna juostiin yliopistolla vähän kaikenlaisilla booleilla. Paras ja ehdottomasti kyseenalaisin booli oli kuitenkin se, jota kaadettiin laseihimme kastelukannusta. Lisäksi se booli näytti Aurajoelta. So cool!
- Koska juhliminen vapunaattona oli niin rankkaa, oli ensimmäinen välikuolema tehtävä jo puoli viideltä illalla (Facebookin mukaan).
- Samana iltana ystäväni Matti sai turpaan Aurajoen rannalla. Oli jotenkin mieltäylentävä kokemus huomata, että kaikenlaisia idiootteja mahtuu tämän maan päälle tuhansittain ja taas tuhansittain.
- Vapunpäivänä jouduimme tahtomattamme keskelle työväenmarssia. Olin syvästi huolestunut niistä pienistä lapsista, joiden vanhemmat olivat raahanneet jälkikasvunsa sinne marssijonoon muiden joukkoon. Nyt ne lapset kasvavat luullen, että työnväenliikkeellä on itse asiassa joku tulevaisuus.
- Lauantaina 2.5., kun minun piti jo lähteä reippaana kohti valmennuskurssia, Manna ja Matti osallistuivat hamppumarssiin. You know, kannabiksen laillistamiseksi. Tästä tulee meidän uusi vappuperinteemme.

Love, Sini

Testing, testing...

2009-04-29T14:00:00.005+03:00

Kävinpä tänään YTHS:llä (ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä, siis), koska työnantajani haluaa todistuksen siitä, etten kanna salmonellaa elimistössäni - tämä lienee ihan viisasta, koska kannan ihmisten ruokia työkseni. Samalla ajattelin, että koska mulla nyt on sellainen (erittäin hyvä) tapa käydä kaikenlaisissa testeissä joka tapauksessa kerran tai kaksi vuodessa, hoitaisin senkin samalla pois alta.

YTHS:llä on sellainen tapa, että jos haluaa saada lähetteen HIV-, klamydia- ja muihin mitä-niitä-nyt-onkaan-testeihin, täytyy käydä tuttavallisesti keskustelemassa asioista oletettavasti asiansa osaavan terveydenhoitajan kanssa. Näin siis tein tänään. Istahdin siihen penkkiin ja kerroin asiani. Terveydenhoitaja otti penkissään mukavan asennon ja katsoi minua pitkään ennen kuin aloitti tiedustelun elämäntavoistani. En kertaa niitä nyt tässä, mutta kuunneltuaan tovin, nainen sanoi melkoisen tympeään sävyyn, että: "Sinun ei kyllä kannata niitä testejä tulla tänne ottamaan kuin vasta kesän jälkeen." Okei, fine. HI-virus näkyy varmuudella veressä kolme kuukautta tartunnan jälkeen, joten sikäli ihan okei. Menin kuitenkin penkissäni ihan hiljaiseksi ja tuijotin terveydenhoitajaa suu auki. Ettäkö hän osaa arvioida, millainen minun sosiaalinen elämäni on?!

YTHS:llä suhtaudutaan muutenkin usein oudosti siihen, kun opiskelija ilmoittaa haluavansa käydä sukupuolitautitesteissä. Rovaniemellä - ennen kohtalokkaan HIV-miehen ilmaantumista - opiskelijoille oli saatettu ihan suoraan sanoa, ettei testeissä kannata käydä, koska "ei meillä täällä Rovaniemellä ole mitään sellaisia ongelmia". No, lopputuloksestahan saimme lukea lehdistä muutama vuosi taaksepäin. Helsingissä ja Turussa minulta on tivattu, olenko ollut ulkomailla tai olenko ollut kontaktissa jonkun ulkosuomalaisen kanssa. Ihan kuin suurin murheenkryyni löytyisi ainoastaan rajojen ulkopuolelta.

Voisi luulla, että kun kerran ennen testejä tulee aina käydä terveydenhoitajalla, olisi suhtautuminen ja ohjeet vähintäänkin asiallisia, jos eivät vaikka sydämellisiä olisikaan. Vaikka toki, jos terveydenhoitajilla itsellään onkin aina jalat ristissä ja Jumala mielessä, niin hyvä heille. Uskallan kuitenkin epäillä, että opiskelijoiden keskuudessa tilanne ihan näin olisi - vaikka ei joka ilta eri kaverin kahvipöydässä istuisikaan.

Love, Sini

Kiitos YLE!

2009-04-20T08:00:00.002+03:00

YLEltä tulee tänään erinomaista ohjelmaa, uskokaa tai älkää. TV1:ltä tänään kello 20.00 tuleva MOT-ohjelma on viimein näyttänyt toteen, että ammattiyhdistysliike tukee vasemmistopuolueita, SDP:tä ja Vasemmistoliittoa. MOT oli saanut käsiinsä muun muassa Sosialidemokraattisen puolueen tilinpäätöksen, jossa SAK:lta saatu summa oli noin 400 000 euroa. Vasemmistoliiton summa on MOT:n mukaan pienempi, 50 000 euron luokkaa.

Kokoomusnuorten Winter Gameseilla vieraili SAK:n henkilökunnan jäsen, joka intti, ettei ay-liikkeellä ja Demareilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Suora vastaus taisi olla jotain luokkaa "Ei sille voi mitään, jos useilla SAK:laisilla on vasemmistolainen tausta.". Niin. Minusta se on melkein yhtä todennäköistä kuin se, että Kokoomuksen puheenjohtaja on kokoomuslainen.

Ei siinä mitään, jos SAK olisi avoimesti (tai no...avoimemmin) ja rehellisesti vasemmistolainen järjestö. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin mielestäni kysymys siitä, kuinka moni SAK:n jäsen todella tajuaa maksavansa Vasemmistoliitolle ja SDP:lle piilopuoluetukea omasta pussistaan. On aika rohkea oletus, että kaikki, jotka kuuluvat SAK:öön, ovat myös vasemmistopuolueiden kannattajia.

Hienoa työtä, MOT. Tuskin tästä mitään seurauksia SAK:lle sen kummemmin tulee, mutta tämän jälkeen asioista saa ainakin puhua niiden omalla nimellä. Seuraavaksi olisikin aika kaivella SAK:n kanssa, noh, läheisissä tekemisissä olevan nuorisojärjestön kokous- ja avustusjärjestelyitä. Mutta se on jo ihan toinen likapyykki.

Love, Sini

Aki googletti vaimonhakkaajan

2009-04-18T18:04:00.004+03:00

Maailman hauskin läppä tuli eteeni tänään. Aki oli googlettanut sanalla "vaimonhakkaaja" ja kuvahaun tuloksista löytyi peräti kolmantena kuva minusta, Akista ja Emmistä Kurikan Haku päällä-festareilla. Kuva ei siis ollut tuloksissa siksi, että Aki olisi vaimonhakkaaja (tai siksi, että minä tai Emmi olisimme sellaisia...kai...), vaan saamme syyttää tästä täysin Emmin outoa bloggausta siltä kesältä. Kuriositeettinä kerrottakoon muuten, että tuo kuva on otettu samana päivänä, kun meidät kaikki kolme kuvattiin Kokoomusnuorten kalenteria varten - toisilla oli kuvassaan enemmän vaatteita ja toisilla sitten...ei ollenkaan.

Sitä, miksi Aki oli googlettanut vaimonhakkaajan, tarina ei kerro. En ole myöskään varma, haluaisinko tietää.

Love, Sini

Liberaali homostelija, alright

2009-04-18T12:51:00.002+03:00

Tein Facebookissa Kokoomusnuoret-testin ja tulokseksi tuli seuraava:

"Olet joko helsinkiläinen kaljupää, pirkanmaalainen homppeli tai varsinaissuomalainen ihmisoikeusaktivisti. Olet seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä sekä petikaveri ja haluat vapauttaa monet tuotteet markkinoille, kuten miedot huumausaineet. Vihaat valtion asettamia rajoituksia ja suunnittelet muuttoa johonkin lämpimään maahan, esimerkiksi Amsterdamiin."

Luonnollisesti tulos tuli itselleni täytenä yllätyksenä ja pyytämättä - kuten faksi Annelille. Älkää olko liian järkyttyneitä. Ja tätä blogia lukeville sukulaisilleni haluan tarkentaa, että vaikka edellä olevassa kuvauksessa minun sanotaan olevan "seksuaalivähemmistöjen suuri ystävä ja petikaveri", olen edelleen hetero. Ei siis kannata turhaan soittaa paniikissa mummille.

Love, Sini

False alarm!

2009-04-14T10:20:00.002+03:00

Huh. Koin elämäni järkytyksen tänään, kun kävin selailemassa vanhaa suosikkiani; Johanna Tukiaisen blogia Hymy-lehden sivuilla. Viime lokakuun jälkeen sinne ei nimittäin ollut tullut ainoatakaan uutta kirjoitusta. Tietenkin vähän hätäännyin, että mitäs nyt, kuka minua nyt viihdyttää. Mutta ei hätää, hyvät ystävät, sillä Tuksu on vaan siirtynyt autuaammille metsästysmaille - Seiskan julkkisblogeihin.

Jotta lasku pääsiäisestä arkeen ei olisi liian rankka kenellekään, kannattaa viettää hetki Johannan elämän ihmeellisessä maailmassa. Erityisesti hänen postauksensa hänen myrkyttämisestään oli varsin viihdyttävä. Suosittelen lämpimästi.

Love, Sini

Pääsiäisen paavit

2009-04-11T18:45:00.002+03:00

Paavi Bendictus XVI on Helsingin Sanomien mukaan auttanut Italian maanjäristyksessä kodittomaksi jääneitä lapsia lahjoittamalla heille 500 pääsiäismunaa. Kiitos paavi, että tänäkään pääsiäisenä katolilaiset lapset eivät jää munattomiksi tai tyhjin suin, vaikka kirkossa käyminen ei olisikaan nyt, kodin mentyä alta, päällimmäisenä mielessä.

Munarikasta pääsiäistä myös teille muille!

Love, Sini

Aikamoiset ajatuspoliisit

2009-04-09T10:10:00.003+03:00

Uusi Suomi uutisoi tänään, miten sekä Kuopion että Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan hallitusten puheenjohtajat joutuivat luopumaan tehtävistään edustajistojen annettua heille epäluottamuslauseen. Molempien miesten kohdalla syy epäluottamukseen oli kuuluminen Facebook-ryhmään ("Autetaan somaliystävämme takaisin kotiin"), joka suljettiin sittemmin rasistisena.

Vaikka edustan itse varsin vastakkaista näkemystä maahanmuutosta kuin Kytölä ja Lammentausta, minusta tämä luottamushenkilöiden vaihtaminen ei nyt mennyt ihan kaikkien taiteen lajien mukaan. Mielestäni ei kuulu kenellekään, mitä mieltä he siviilihenkilöinä mistäkin ovat niin kauan kuin he eivät esitä omia näkemyksiään KYY:n tai JOYY:n yleisenä mielipiteenä. Ylioppilaskuntien tehtävä on nähdäkseni huolehtia siitä, että opiskelijoiden ääni yliopiston sisällä kuuluu ja siitä, että opiskelijoiden palveluita ei laiminlyödä. Toisten ajatusten arvokkuuden arviointi ei kuulu nähdäkseni edustajistoille tai ylioppilaskuntien hallituksille. Tästä herääkin mielestäni kysymys siitä, mihin raja näissä tapauksissa tulisi vetää. Pitäisikö esimerkiksi kaikki puoluepoliittisesti sitoutumattomissa organisaatioissa toimivat puoluepoliittisesti aktiiviset marssittaa ulos hallituksista? Voihan olla, että heidän näkemyksensä sosiaaliturvasta tai markkinataloudesta leimataan jossain vaiheessa kaikkien mielipiteeksi. Uskon vakaasti, että älykkäät ihmiset osaavat kyllä erottaa yksityishenkilön ajatukset sen organisaation ajatuksista, jossa hän toimii.

Niin. Se, luottaako sitten siihen, että niitä älykkäitä ihmisiä löytyy...se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

Love, Sini

Mestan kuumimmat motoristit

2009-04-07T22:05:00.002+03:00

Tapahtuipa kerran viime viikonloppuna:

- Olin Himoksella ja pukeuduin nahkaliiveihin. Olin ehkä kuumin ikinä! Minä ja viisi muuta.
- Todistin ystäväni Emmin uskomatonta rohkeutta. Mutta tajusin sen laajuuden vasta tänään.
- Heräsin joka aamu krapulassa ja eri miehen vierestä - tietenkin. No okei, oli siinä Annakin.
- Löysin sunnuntaina puhelimestani ainakin viisi uutta numeroa ja se on jännittävää.
- Keskustelin tuhannen uuden ihmisen kanssa.
- Koin near death experiencen. Mutta ei siitä sen enempää. Sanottakoon vain, että Jenni melkein kuoli nauruun, kun kerroin sille siitä.
- Rakastui ystäviinsä taas uudelleen. Niihin oikeisiin.

Love, Sini

Quo vadis, Jutta Urpilainen?

2009-03-31T10:59:00.003+03:00

Jutta Urpilainen on kyllä mun idoli. Jutta nostettiin nykyiselle paikalleen uudistamaan puoluetta ja luomaan uutta, mediaseksikkäämpää imagoa puolueiden välisissä taisteluissa ryvettyneelle Sosialidemokraattiselle puolueelle. Puheenjohtajuutensa aikana Urpilaisesta on toki ollut moneksi; verkkosukkahousut istuivat Jutan päälle varsin kivasti ja kuultiinpa hänen suustaan erinomainen idea siitäkin, että lääkäreiden tulisi valita julkisen ja yksityisen sektorin väliltä. (Olisi muuten ollut kiva nähdä, kuinka moni lääkäri olisi tosiasiallisesti jäänyt huolehtimaan julkisesta terveydenhuollosta. Sääli siis, ettei esitystä voinut ottaa edes vähän tosissaan.)

Urpilaiselle terveydenhuoltopuoli on ilmeisesti varsin rakas, sillä hänen uusin esityksensä koskee Kela-korvauksen poistoa yksityislääkärillä käymisestä. Tällä hetkellähän armoitettu kansaneläkelaitoksemme korvaa yksityislääkärin palkkiosta korkeintaan 60 prosenttia ja yksityislääkärin tai yksityisen hammaslääkärin hoidoista tai tutkimuksista korkeintaan 75 prosenttia. Urpilainen haluaisi Aamulehden mukaan siirtyä nykyisestä, niin sanotusta kaksikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä yksikanavaiseen järjestelmään, jossa julkisin varoin tuettaisiin ainoastaan julkista terveydenhuoltoa. Urpilainen sanoo, että 60 prosenttia terveysasemista on akuutissa kriisissa lääkäripulan vuoksi ja että terveydenhuoltosektoria on organisoitava uusiksi. (Jälleen, olisin halunnut nähdä sen lääkäripulan, mikä Urpilaisen aiemmasta esityksestä olisi poikinut, mutta ehkä Jutta on antanut suurisuisuutensa itselleen anteeksi.)

Tämänhetkisessä tilanteessa yksityinen sektori on se, joka turvaa useissa tilanteissa mahdollisuuden riittävän aikaiseen hoitoon. Hammaslääkärille ei tarvitse kivuliaiden oireiden kanssa jonottaa viikkoja tai kuukausia, vaan ajan saa tarvittaessa nopeasti. Itse olen turvautunut yksityiseen hammaslääkäriin yliopistotaipaleeni alussa, enkä kadu sitä 72 euroa, jonka hoitoihini käytin - kiireettömyys ja paineettomuus yksityisellä puolella takasivat silloin parhaan hammashoidon, jota olen eläessäni saanut. Ilman Kela-korvausta opiskelijalle olisi ollut puhdas mahdottomuus käyttää yksityisen sektorin palveluita. Uskon vapauteen siinä(kin) mielessä, että valtion ei pitäisi sanella, mistä kukakin hoitonsa saa. Kela-korvaukset mahdollistavat pienempituloisellekin mahdollisuuden yksityisen puolen hoitoon. Kela-korvauksen poistohan iskisi nimenomaan juuri pienituloisiin! Nopeasti ajatellen voisi luulla, että Jutta ei haluaisi ottaa "omiltaan" pois, mutta ei tämä tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun demarit tekisivät niin. Mietitään nyt vaikka pääomatuloverotuksen huomattavaa laskemista ja progression poistamista niihin aikoihin, kun demarit vielä olivat riittävän voitokkaita hallitusvastuuseen.

Jonkun pitäisi nyt sanoa Urpilaiselle, että hänen yrityksensä tehdä oppositiopolitiikkaa terveydenhuoltokysymyksillä ovat surkeasti epäonnistuneita. Ettei naisraukka enää jatkaisi valitsemallaan tiellä.

Love, Sini

I did it. Finally.

2009-03-26T21:12:00.003+02:00

Tänään multa meinasi päästä itku. Valtionapupäätökset tulivat ja siellä se seisoi ministeriön sivuilla ihan lukuna: Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto - NUVA ry - järjestö, jolle olen omistanut suurimman osan hiestäni ja kyyneleistäni viimeiset kuusi vuotta - tuplasi tälle vuodelle valtionapunsa. 45 000 euroa muuttui 90 000 euroksi kiitos suuren työn, erinomaisten ystävien ja osaavan verkoston ansiosta. Kaikkien järjestöjen valtionavut voit käydä tarkistamassa täältä. Kiitos kaikesta teille, ilman teitä tämäkään ei olisi onnistunut. Kyllä te tiedätte, keitä te olette.

Niin, ja onnittelut niille monille järjestöille, joiden hyvä ja arvokas työ palkittiin myös kohtuullisella valtionavun korotuksella. Näin vaikka Eurooppanuoret ja OSKU ry:n mainitakseni niistä monista.

Mä olen onnellinen. Mun jälkeeni seuraavan puheenjohtajan ei tarvitse enää raapia rahaa omasta selkänahastaan. Ja se on aika siistiä.

Love, Sini

Go Steffi!

2009-03-23T10:11:00.005+02:00

Kulttuuriministeri Stefan Wallin on varmasti ehtinyt ministeriuransa aikana kasvattamaan suosiotaan erityisesti nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Hän on todella skarpannut opintotukiasioissa, ja putki jatkuu edelleen. Helsingin Sanomat kertovatkin, että Wallin olisi valmis maksamaan ylijäävät opintotuet kaikille tavoiteajassa korkeakouluopintonsa päättäville. Käytännössä siis ne, jotka selviäisivät opinnoistaan viidessä vuodessa, saisivat ylijäävät opintorahansa käteen viimeisen opintovuoden aikana kuitenkin siten, että opiskelijalle maksettaisiin maksimissaan yhdeksän kuukauden opintorahat. Erinomainen uudistus!

Wallinin ehdottama uudistus todella motivoisi valmistumaan nopeammin, sillä 2682 euroa on kohtuullisen suuri valmistumislahja. Uudistuksella olisi myös inhimillisempi puoli, sillä näin opiskelija ei putoaisi valmistumisen jälkeen tyhjän päälle - vaikka onkin todettava, että työttömyystuki on huomattavasti suurempi kuin opintotuki. Vaikka töitä ei löytyisikään ensimmäiseen kuukauteen tai kahteen, ei omasta toimeentulosta tarvitsisi olla huolissaan.

Täysin kritiikittömästi ei tähän kannata kuitenkaan suhtautua, koska suurin este tavoiteajassa valmistumiselle ei aina ole opiskelija itse. Etenkin yliopistoissa tilanne on se, että jos yksikin pakollinen kurssi jää väliin, eikä sitä tarjota enää toista kertaa lukuvuoden aikana, siirtyy kurssin suorittaminen väkisinkin seuraavalle vuodelle, mikä puolestaan viivästyttää pahimmassa tapauksessa valmistumista. Lisäksi työn määrä, mikä per opintopiste vaaditaan, on erilainen eri aloilla, mikä asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Joulukuussa Helsingin Sanomat uutisoivat siitä, miten esimerkiksi TKK:ssa Otaniemessä vuosittainen opintopistekertymä asettuu 40 opintopisteen tuntumaan, mikä ei riitä tavoiteajassa valmistumiseen. Näille yliopisto- ja oppialakohtaisille eroavaisuuksille olisi siis tehtävä jotain, jotta Wallinin muuten varsin erinomainen uudistusesitys kohtelisi kaikkia opiskelijoita yhdenvertaisesti. Mutta sehän nyt onkin jo sitten ihan eri ministerin tarinaa, palatkaamme siihen sitten toiste.

Love, Sini

Oops! He did it again!

2009-03-22T10:58:00.007+02:00

Oh my dear God! Olen pahoillani, mutta minun kirjoittaa vielä yksi postaus liittyen Vatikaaniin. Nimittäin Vatikaanissa on nyt keksitty uusi termi, epäsuora abortti. Epäsuora abortti tarkoittaa siis aborttia, joka tehdään äidin hengen pelastamiseksi. Perjantaina paavi Benedictus XVI (josta on tulossa hyvää vauhtia mun lempi-ihmiseni koko maailmassa) avasi taas sanaisen arkkunsa julistaen, että: "Kuinka synkkä onkaan väite, että elämän lopettaminen on osa lisääntymisterveyttä." Tällä paavi viittasi Afrikan unionin peruskirjasta löytyvään osaan, jossa taataan oikeus aborttiin silloin, kun kyseessä on raiskaus- tai insestitapaus tai jos äidin henki on vaarassa. Paavin kommentin aiheuttaman ei-niinkään-yllättävän kohun jälkeen Vatikaanista kuitenkin korjailtiin kiireesti, että abortti on hyväksyttävä toimenpide silloin, kun sillä pelastetaan äidin henki.

Länsimaissa raskaudenkeskeytys tosiaan kuuluu osaksi lisääntymisterveydenhoitoa, halusipa paavi sitä tai ei. Raskauden jatkaminen saattaa joissakin tapauksissa johtaa lapsettomuuteen tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan. Kuten edelliseen postaukseeni kommentoinut viisaasti mainitsikin, katolisella kirkolla on ollut tapana tuomita julkeasti abortti myös kaikkein käsittämättömimmissä tapauksissa, kuten hyväksikäytöissä ja raiskauksissa. Nähdäkseni se, mitä nainen päättää omalla kehollaan tehdä tai olla tekemättä, ei kuulu kenellekään toiselle. Sama pätee mielestäni siihen, mitä kukin omassa makuuhuoneessaan tekee ja kenen kanssa.

Uransa ensimmäisellä Afrikan vierailullaan nykyinen paavi on ryhtynyt suorastaan vallattomaksi, sillä kuluneen viikon aikana Vatikaanin on pitänyt pehmennellä paavin lausuntoja liittyen sekä kondomeihin että aborttiin. Tämä mahtaa olla suuri asia katoliselle kirkolle, jonka perinteiseen uskomukseen liittyy käsitys paavin erehtymättömyydestä. Paavilla ei muutenkaan ole ollut reissullaan onnea, sillä eilen hänen puheensa aikana Angolassa tallautui kaksi ihmistä kuoliaaksi. Kuolivatpahan sentään hyvän asian puolesta, eikö? Viimeinen voitelu oli ainakin käden ulottuvilla.

Kun aloitin Kokoomusurani vuonna 2005, ensimmäisiä asioita, jotka pistivät Tampereen Kokoomusnuorten toimistossa silmääni, oli ilmoitustaululla oleva PorvariHomppeleiden (tuttavallisemmin PoHo:n) läpällä (toivottavasti) tehty kannanotto, jossa paavi Benedictus XVI:n valintaa tervehdittiin ilolla. Jaakko: tietenkään ette voineet tietää, että paavi on totaalinen idiootti, mutta silti. Shame on you.

Love, Sini

Vatikaanista kajahti (taas) viisauksia

2009-03-19T09:37:00.005+02:00

Ehkä paaveja pitäisi ruveta jatkossa valitsemaan nuorten ja älykkäiden ihmisten joukosta, koska vanhuudenhöperöt miehet eivät selkeästikään kykene pitämään seniilejä ajatuksia itsellään. Kyllä, hyvä ihmiset, tarkoitan paavi Benedictus XVI:n lausuntoa siitä, että kondomit ovat itse asiassa haitallisia aidsin ehkäisemisessä. Valistus ja ihmisten henkinen herääminen sen sijaan ovat vastaus ongelmaan, joka tappaa tulevien vuosien aikana miljoonia ihmisiä pelkästään Afrikan mantereella - Saharan eteläpuolisessa Afrikassa hi-viruksen kantajia kun on jo yli 22 miljoonaa. Paavin tarjoamat keinot ovatkin varmasti hyviä...Utopiassa.

Ranskan ulkoministeriö ehti paavin sanoja suureen ääneen kritisoimaan, mutta ihmettelen suuresti, miksei esimerkiksi suuret, humanitaarista apua Afrikkaan vievät järjestöt, kuten Punainen risti, ole ottanut paavin sanomisiin mitään kantaa - ainakaan julkisesti. En ota kantaa siihen, onko katolisten suhtautuminen ehkäisyyn järkevää vaiko ei, mutta on aika vastuutonta tuomita kondomit silloin, kun niiden käyttö voi todella pelastaa ihmishenkiä.

No mutta ei pidä vaipua ilmeisesti Vatikaaninkaan suhteen täydelliseen epätoivoon, sillä tänään Helsingin Sanomien verkkosivuilla uutisoidaan, että Vatikaani on pehmentänyt paavin lausuntoa. Sen sijaan, että kondomit pahentaisivat ongelmaa (kuten katolisen kirkon päämies, paavi, tämän asian alunperin totesi), ne ovatkin vain "riski" aidsin leviämisessä. Minusta tämä uusi lausunto, vaikka sen voikin tulkita myönnytykseksi paavin erehtyväisyydestä (onhan paavikin kuitenkin vain ihminen!), ei kyllä loppujen lopuksi muuta sanomaa mihinkään. Haluaisinkin nähdä, miten Vatikaanista käydään todella ihmisiä henkisesti herättelemässä ennen kuin aids-ongelma leviää entistäkin enemmän käsiin. Vaikka voihan olla, että Benedictus XVI on jotain sukua Pentti Linkolalle - luonnonvalintaa, vahvojen selviytyminen ja sitä rataa...

Love, Sini

Vanhempi kuin taivas?

2009-03-16T13:26:00.002+02:00

Olin oikeastaan osannut jo odottaakin sitä hetkeä. Seinäjoella puolitoista viikkoa sitten kohtasin ensimmäisen nuoren, joka ei ollut maisemissa, kun Hanson teki läpimurtonsa MmmBop-biisillään. Tai no okei, olihan Juha ollut maisemissa; siinä vaiheessa, kun minä hellin valtavaa ihastustani Hansonin keskimmäistä veljestä kohtaan, Juha todennäköisesti sai uhmaikänsä ensimmäisiä itkupotkuraivareita 3-vuotiaana. Järkytyksestäni pääsin ohi varsin pian, enkä joutunut itkemään itseäni uneen seuraavana yönä. Mutta ensimmäisen kerran elämässäni minulle tuli aidosti vanha olo. Sellainen, mikä äidilläni on varmasti silloin, kun nauran hänen kampaukselleen ja olkatoppauksilleen 80-luvulla otetuissa kuvissa.

Olen täysin vakuuttunut, että tietyn iän jälkeen tapaamiemme ihmisten iällä ei ole enää väliä – siis siinä määrin, että mitään laittomuuksia ei ehdi tapahtumaan...tiedättehän. (Kyllä te tiedätte, likaiset ihmiset.) Samana viikonloppuna, kun Juha järkytti minua Seinäjoella, tapasin myös pitkästä aikaa cooleimman tyypin ikinä, joka sattuu olemaan pikkuveljeni ikäinen. Sunnuntai-iltana opettelin opastuksesta käyttämään last.fm-palvelua ja kuulin loistavasta bändistä Matilta, joka kirjoittaa keskiviikkona yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa. (Lycka till!) Sellaista yhteyttä minulla ei ole edes sen pian 18-vuotiaan pikkuveljenikään kanssa. Koska hei. Se on mun pikkuveljeni. Puin sen pienenä tytöksi ja pakotin sen leikkimään poneilla. Vaikka on kyllä myönnettävä, että mun pikkuveljelläni on maailman parhaimmat läpät ja huumorintaju. Haluaisin uskoa, että coolilla, taivastakin vanhemmalla siskolla on ollut hullu vaikutus siinä suhteessa.

Love, Sini

p.s. Menen huomenna nielurisaleikkaukseen. Anne ihmetteli tänään puhelimessa, että: ”En tiennytkään, että ne tekevät nielurisaleikkauksia noin…no. Vanhoille ihmisille.” Oh how cool. Toivottavasti mä pääsen lasten osastolle TYKS:ssa. Olen varma, että lapsille on paremmat jäätelötkin tiedossa. Ja jos portsareiden mielestä mä näytän ihan 14-vuotiaalta, ehkä onnistun huijaamaan hoitajiakin?

Henki kosketti Johannaa...

2009-03-12T12:52:00.003+02:00

Helsingin Sanomien NYT-liitteessä oli artikkeli otsikolla: "Jumalan karitsa". Kuvassa oli Johanna Tukiaisen reidet ja valkoinen (teko?)turkki. Se oli niin mauton kuva, että päätin lukea jutun ihan vaan sen kuvan takia.

Johanna Tukiainen pohdituttaa minua - lähinnä siltä samalta kannalta kuin vaikkapa Matti Nykänen tai Hitler. Johannallakin on äiti. Ja isä. Kaikki varmasti tietävät, että minulla on valtava auktoriteettiongelma, enkä välttämättä aina tee asioita ihan silmälläpitäen sitä, mitä isäni tästä ajattelisi. Mutta Johanna ei piittaa, koska Johanna on löytänyt Jumalan. On ihan sama, tuhoaako jonkun ihmisen perhe-elämän ja uran, koska kun illalla laittaa kädet ristiin, Jumala antaa kyllä anteeksi. Johanna onneksi itse tietää olevansa parjattu, sillä hän sanoo: "Mua on herjattu ja kivitetty, mä tiedän, mitä on olla farisealainen." Great! Raamatullinen vertauskuva siellä täällä pitää Saatanan loitolla.

Luojalle kiitos (hups, ei saa turhaan lausua Herransa nimeä...) Johanna ei kuitenkaan ole löytänyt Jumalaa eilen, koska sittenhän se saattaisi olla vaan mieletön mediakikkailu. Koska Johanna on luottanut Jumalaan jo iät ja ajat, oli ihan luonnollista, että Iso Kaveri pelasti Johannan sekä malarialta että demoneilta. Olkoonkin, että demonit kuiskivat Johannan ja Julian korvaan edelleen. Julia kertookin, miten ”mun poikaystävä lähti hotellin aulaan läppärin kanssa tekee töitä keskellä yötä. Mun ympärille nousi hirveä määrä demoneita. Ne kuiski, ja yksi tuli mun viereen...” Mä tiedän ne demonit. Niitä on Kokoomusnuortenkin tapahtumissa ihan koko ajan.

Kristuksen rauhaa Johannalle. Onneksi meille on opetettu rippileirillä, että uskossaan kilvoittelulla pärjää pisimmälle. Niin että jollain elämänsä alueella Johannakin on varmasti voittaja.

Love, Sini

Likaisten pallojen päivät

2009-03-09T20:49:00.003+02:00

Happened in the weekend:

- Matkustin Pohjanmaalle.
- Eksyin Emmin kanssa Seinäjoella etsiessämme McLaukkosta. Se oli helpompaa kuin luulisi.
- Tapasin komean nuorisotyöntekijän. Against all odds.
- Voitin Pictionaryn joukkuetovereinani kolme 15-vuotiasta poikaa. Tiesin, että kun valitsee joukkueeseensa kaksoset, ei voi mennä vikaan.
- Nukuin yhteensä seitsemän tuntia, mutta en räjähtänyt kertaakaan. Uusi aika on alkanut.
- Olin todistamassa kolmen parin syntymistä - täysin ilman alkoholin vaikutusta!
- Puhuin useita tunteja putkeen, enkä siitäkään huolimatta väsynyt ääneeni.
- Näin taikatempun, jossa käytettiin likaisia palloja.
- Vietin elämäni aikaa - eli time of my life - useiden kymmenien alaikäisten kanssa. Ja ei, en sillä tavalla. Likaiset ihmiset.
- Nauroin Annan ja mun huonoille jutuille. Nothing new.
- Sain uuden ystävän, jonka kanssa menen vielä Dynamoon. Kunhan se on laillista.

Love, Sini

Ruhahah!

2009-03-05T12:05:00.001+02:00

Niin minäkin! Viimeksi eilenhän mä sanoin Fantille puhelimessa, että mulla on kotona paljon lääkkeitä ja sitomisvälineitä.

Okei, huonot jutut tänään.

Love, Sini

Paljon melua eläkkeistä

2009-03-04T14:37:00.007+02:00

Hallitus on yksimielisesti, täysin ilman palkansaajajärjestöjen kanssa neuvottelemista päättänyt korottaa eläkeikää 63 vuodesta 65 ikävuoteen. Kyseessä on siis kahden vuoden lisääminen työuran kestoon - päätös, joka valtiovarainministeri Kataisen mukaan ei syntynyt "yhdessä yössä". Nyt suuret, aiemmin myös mahtavat, keskusjärjestöt kokoontuvat Finlandia-talolle "kapinakokoukseen", jonka tavoitteena on Akavan puheenjohtaja Matti Viljasen mukaan kartoittaa palkansaajien tahtotila sen suhteen, millaista yhteiskuntavastuuta keskusjärjestöt alkavat peräänkuuluttaa. Olen samaa mieltä Viljasen kanssa siitä, että tämänlaajuisesta muutoksesta olisi pitänyt istua neuvottelupöytien ääreen. Varsinkin siksi, että tällaisen irtioton jälkeen yhteistyön ei välttämättä voi odottaa olevan yhtä kitkatonta kuin ennen.

Turun Sanomien mukaan eläkepäivät siirtyvät odotettua kauemmaksi 860 000 vuosina 1948-1959 syntyneiltä suomalaisilta. Sanalla sanoen siis siltä sotien jälkeiseltä ikäluokalta, joka on onnistunut hoitamaan itselleen muuten tässä yhteiskunnassa varsin makoisat oltavat. Heidän eläkkeitään ei sentään höylää niin sanotun odotetun eliniän vähennys - käytännössä siis, mitä vanhemmaksi ikäluokan odotetaan elävän keskimäärin, sitä vähemmän eläkettä jää käteen palkasta. Ja eläkeikää ehditään nostaa vielä tämänkin jälkeen. Itse olenkin koko huimien työvuosieni aikana heittänyt läppää siitä, miten minun ikäluokkani tulee jäämään eläkkeelle 70-vuotiaana, jos silloinkaan. Näyttää siltä, että pikkuhiljaa ollaankin liikkumassa tuota maagista 70 ikävuoden rajaa kohti. (Luojalle kiitos muuten siitä, että aloitin jo eläkettä varten säästämisen, niin ei tarvitse palata opiskelijan arkeen enää 7-kymppisenä!)

No mutta vitsit vitsinä! Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään muutamalla vuodella laajennettua työikää vastaan. Toivon kuitenkin, että muistettaisiin se, ettei tässä muutoksessa ole kyse ainoastaan ikärajojen uudelleenmuotoilusta. Olisi hyvä muistaa, mitä tällaiset muutokset tarkoittavat käytännössä esimerkiksi työelämän suhteen. Alle 40-vuotiailta ei voida odottaa samanlaista tappotahtia duunipaikoissa kuin tähän asti, sillä heidän täytyy myöskin jaksaa työelämässä pidempään kuin aiemmin. Perheen, vapaa-ajan ja työelämän yhteensovittamisen helpottamista tulee jatkaa edelleen. Puhumattakaan siitä, että työpaikoilla tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ikärasismiin ja työpaikkakiusaamiseen, sillä näistäkään ongelmista ei ole vielä päästy.

Itse olisin kannattanut nykyisen järjestelmän seuraamista pidemmälle, sillä eläkeuudistuksesta ei ole kuin nelisen vuotta aikaa. Tuolloin - nyt jo eläkkellä olevan, heh heh - tohtori Kari Puron johtaman työryhmän työskentelyn pohjalta tehtiin uudistus, jossa ihmisille annettiin mahdollisuus jäädä 63 ja 68 vuoden välillä joustavasti eläkkeelle haluamanaan ajankohtana. Porkkanana on järjestely, jossa vuosittain karttuva eläkkeen määrä nousee sitä enemmän mitä kauemmin on töissä. Jo aiemmin mainitsemani, niin sanotun elinaikakertoimen aiheuttaman pienennyksen saa korvattua työskentelemällä pidempään. Tämä uudistus jo itsessään Puron mukaan vaikutti dramaattisesti tosiasiallisen eläkeiän nousuun, joten Vanhasen hallituksen haikailemiin muutoksiin päästiin osittain jo edellisen uudistuksen myötä. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta ehkä tämän uudistuksen tuloksia olisi pitänyt katsoa hieman pidemmälle kuin vain neljä vuotta eteenpäin...

Love, Sini

Toivoa on sittenkin!

2009-03-04T14:36:00.000+02:00

Thank you God! Helsingin Sanomat uutisoivat, miten Ruotsin prinssi Carl Philip on eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään Emma Pernaldista. Joten, tytöt, joko otetaan reissu Tukholmaan? Paras sisko voittakoon!

Love, Sini

Kritiikkiä indeed.

2009-03-02T09:48:00.003+02:00

Kuten kaikki minut tuntevat hyvin tietävät, kannatan aina avointa keskustelua, joka saa tarvittaessa olla kriittistäkin. Olen siten myös samaa mieltä Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen kanssa siitä, että maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ongelmistakin on saatava puhua kriittisesti ilman, että leimautuu välittömästi rasistiksi. Ongelmia Suomessa aiheuttavat joskus kaikki ihmisryhmät, eikä miltään ryhmältä nähdäkseni voida esimerkiksi väkivaltaista käytöstä tai muunlaisen rikoksen tekemistä hyväksyä tai katsoa läpi sormien. Samalla olen kuitenkin huolissani, että "kriittisyys" on juuri se sana, jonka taakse osittain ksenofobiset ja ainoastaan maahanmuuton ongelmia seinille maalailevat "keskustelijat" piiloutuvat. After all, nythän meillä on lupa olla kriittinen.

Suomalaista maahanmuuttokeskustelua vaivaa mielestäni aito tiedonpuute. Suurin osa ei esimerkiksi tiedä, millaisin keinoin Suomeen muualta maailmasta tulevia pyritään integroimaan ja miten kauan tuo prosessi keskimäärin kestää. Koska Suomessa maahanmuutto on nykyisessä laajuudessaan varsin tuore ilmiö, muuttuviin katukuviin reagoidaan helposti ylilyönnein. Suomalainen media tiedottaa todennäköisemmin ulkomaalaissyntyisestä raiskaajasta tai pahoinpitelijästä kuin vastaavanlaisesta kantaväestön edustajasta. Kun puhutaan maahanmuuttajista, jokaisen ensimmäinen mielikuva on tummaihoisempi, juuri tietyistä maanosista Suomeen tullut ihminen. Fakta on kuitenkin se, että myös Saksasta Suomeen muuttava on maahanmuuttaja. Jokainen suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on maahanmuuttaja. Jokainen erinäköinen ihminen ei myöskään ole tullut tähän maahan muualta, vaan on syntynyt suomalaisessa sairaalassa.

Vaikka minun ideologiaani kuuluu ajatus siitä, että kukin täällä tekee oman onnensa ja menestyksensä, on silti myös niin, että suomalaisilla - niin kansalla kuin poliittisilla päättäjillä - on omaan napaan katsomista silloin, kun maahanmuuttajien integroiminen osaksi yhteiskuntaamme ei täysin onnistu. Maahanmuuttajien työllistyminen maassamme on hämmentävän vaikeaa, ellei kyseessä sitten ole työpaikat, joita me emme itse halua täyttää. Irakilainen lääkäri laitetaan siivoamaan koulun lattioita, vaikka hän voisi ammattitaidoltaan olla suomalaissyntyisen lääkärin veroinen. Puhutaan kielimuurista, joka varmasti eittämättä on yksi tekijä, mutta Suomessa tätä ongelmaa ei mielestäni pyritä kovinkaan aktiivisesti ratkaisemaan. Kun aikuiset miehet ja naiset laitetaan istumaan luokkaan ja keskustelemaan keskenään säästä tai ruokatarvikkeista, unohdetaan kokonaan ammattisanasto, mikä on avainasemassa silloin, kun pyritään työllistymään. Yrityksiä pitäisikin nähdäkseni tukea maahanmuuttajien työllistämisessä esimerkiksi erillisin taloudellisin avustuksin, jotka voitaisiin käyttää yrityksen sisällä tapahtuvaan kielenopetukseen. Paras tapa kielenkin oppimiseen on vanha kunnon tekeminen ja kokeminen, mutta tätä aspektia ei maahanmuuttajien kielikursseilla oteta lainkaan huomioon - ainakaan sellaisen läpikäyneen, Nigeriasta Suomeen muuttaneen mielestä.

Totuus on se, että maahanmuuttoa emme voi estää. Suomi ei sitä paitsi tässä mielessä edes ole yksi niistä maista, joissa maahanmuuton ongelmat olisivat paisumassa hallitsemattomiksi - verrataanpa tilannetta vaikka Maltaan tai Ranskaan! Sen sijaan, että puhuisimme maahanmuuttajista "niinä" sävyyn "mitä niille tehdään", meidän pitäisi ottaa heidät mukaan tähän keskusteluun. Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että harva meistä sinisilmäisistä ja vaaleatukkaisista tietää, millaista on kuulua yhteiskunnassa marginaaliin, johon ainoastaan kohdistetaan toimia, mutta jolla ei ole rajattomasti mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohteluunsa.

Love, Sini

Häpeällistä. Niin häpeällistä.

2009-02-25T23:51:00.002+02:00

Emmi kirjoitti blogissaan, miten hän on taantunut yläkouluikäiseksi jälleen. Mä en ole sentään aloittanut suomirapin kuuntelua...öö...koskaan, mutta olen alistunut ryhmäpaineelle. Facebookissa on nykyään mitä ihmeellisimpiä kiertokirjeitä, joista on tullut loistava lisä naamakirjan muuhun sosiaalipornoa muistuttavaan sisältöön. Sen lisäksi, että Facebookissa voi vertailla ihmisiä ("Kummalla on paremmat hiukset? Aki Ahosella vai Jaakko Karankoskella?" "Kumman kanssa menisit mieluummin naimisiin? Esimiehesi A:n vai esimiehesi B:n?"), siellä voi nyt myös kertoa omasta elämästään aitoon narsistiseen tapaan leikin varjolla. Saat muut myös kehumaan itseäsi taggaamalla heidät tekstiisi, jossa kyselet kysymyksiä, kuten: "Mikä on paras luonteenpiirteeni?" tai "Uskaltaisitko halata minua?" Ehdottoman erinomaista itsetunnon kohotusta!

Love, Sini

p.s. Pliis! Vastatkaa kaikki siihen kyselyyn! Se olis tosi tärkeetä! Thanx!

Isoveli valvoo Keravalla

2009-02-23T12:47:00.002+02:00

Helsingin Sanomien internetsivuilla uutisoidaan, miten Keravalla kaikissa kouluissa ala-asteelta lukioon valvotaan opiskelijoiden internetin käyttöä reaaliaikaisesti. Käytännössä tämä mahdollistaa ulkopuoliselle valvojalle esimerkiksi opiskelijoiden henkilökohtaisten sähköpostien lukemisen. Tietosuojavaltuutettu Aarnio pitää Keravan käytäntöä vakavana ongelmana, sillä jo internetin selailu kuuluu viestintäsalaisuuden piiriin. Tietenkään näin ei saisi sanoa, mutta minulle tämä tapaus huutaa rikosta, ja välittämättä siitä, että Keravan lukion rehtori Pertti Tuomi kyllä puolustaa käytäntöä, odotan innolla ensimmäistä viranomaisille tehtyä valitusta asiasta.

Käsittämätöntä on, että tätä käytäntöä puolustellaan turvallisuuden ylläpitämisellä. Pelätään, että koulun koneita käytetään vääriin tarkoituksiin - kuten sähköpostin lukeminen rehtori Tuomen mielestä ilmeisesti on, sillä hän ei näe sähköpostinsa tarkistamiselle mitään aihetta koulupäivän aikana. Hienoa, että rehtori Tuomi tietää, mihin toimiin lukion opiskelijoiden - usein jo täysi-ikäisten sellaisten - päivissä on aihetta ja mihin ei. Muistan, että Kuopiossa joidenkin internetsivujen käyttö oli mahdollisesti estetty. Lisäksi meillä oli lukiossa käytössämme henkilökohtaiset tunnukset, joten jos joku teki koneilla puhdasta pahuutta, se saatiin usein jäljitettyä ja siten rangaistuksen piiriin. Koska on olemassa mahdollisuus kevyempiin turvallisuustoimiin, en näe Keravan käytännölle mitään järkevää syytä. (Ja ei, rehtori Tuomi. Se, että koneet ovat koulun omaisuutta, ei ole riittävän hyvä syy. Koulun omaisuutta ne koneet olivat Kuopion Lyseon lukiossakin.)

Oppilaitosten tehtävä on nyky-yhteiskunnassa nähdäkseni ohjata lapset ja nuoret kriittisen tiedonhaun pariin. Kouluissa, etenkin lukioissa, nuorille tulisi opettaa, mikä viestintäsalaisuus on, mitä sen piiriin kuuluu ja miten omia oikeuksiaan voisi suojata sen sijaan, että koulut itse rikkovat sitä. Erinäisten tragedioiden jälkeen internetistä on tehty paha paikka, jossa ainoastaan sosiaalisesti heikot tai syrjäytyneet viettävät aikaansa sen sijaan, että enemmän kuin koskaan ennen, internetin ansiosta meillä on käytössämme huima määrä tietoa. Ongelma tuleekin vastaan siinä, mitä sillä tiedolla tehdään, ja juuri siihen opiskelijoita tulisi ohjata. Tällainen käsittämätön hätävarjelun liioittelu alkaa mennä useilta osin jo täysin yli hilseen. Paitsi rehtori Tuomen hilseen, joka vakuuttaa meidät kaikki sanomalla: "Järjestelmä on toiminut meillä hyvin." Sure, sure.

Love, Sini

Ennaltaehkäisemistä, alright!

2009-02-19T14:19:00.008+02:00

Helsingin Sanomien mukaan tuhannet suomalaiset sairastavat diabetesta tietämättään. Tämä kävi ilmi aikuistyypin diabeteksen ehkäisyhankkeessa, jossa saatiin taas aikaiseksi mullistavia tuloksia, kuten että elintapojen muuttaminen terveellisemmiksi ehkäisee toisen tyypin diabetesta ja että Suomesta löytyy tälläkin hetkellä 20 000 aikuista, jotka kuuluvat sairauden riskiryhmään. Peruspalveluministeri Risikko haluaisi muuttaa kuntien valtionosuudet sellaisiksi, että ne kannustaisivat ennaltaehkäisevään työhön.

Lähtökohtaisesti olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että mikäli toistuvista kehotuksista huolimatta ihminen ei itse saa käännettyä elämänsä suuntaa terveellisemmäksi, ei yhteiskunnan tarvitse varsinaisesti syöttää lusikalla ketään. Yhteiskunnan tulisi mielestäni tarjota puitteet ja riittävät tukirakenteet sille, että elämänmuutos ylipäätään on mahdollinen - lähtien esimerkiksi ravitsemusterapeuteista muutaman kuukauden seurantaan jo ennen kuin ylipainoa on vaarallisen paljon. Kysymys kuuluukin, että mikäli yksilö tietää toimintansa riskeistä, kuuluuko yhteiskunnan kustantaa esimerkiksi diabeteslääkkeitä tilanteissa, jossa oma toiminta johtaa sairastumiseen? Hankalaksi tämän kysymyksen tekee rajanveto. Jos diabeetikoiden lääkkeitä ei makseta, huolehditaanko keuhkosyöpää sairastavista tupakoitsijoista julkisen terveydenhuollon puolella ollenkaan? Entä alkoholistit?

Terveiden elämäntapojen omaksuminen lähtee lapsuudesta. Koululiikunnasta, kodin ruokailutottumuksista ja asenteesta esimerkiksi urheilu- ja kulttuuriharrastuksiin, jotka suojaavat lasta myös teini-iässä ikäviltä tavoilta, kuten ylenmääräiseltä päihteidenkäytöltä, saadaan eväät terveelliseen elämään. Miksei koululiikuntaa kehitettäisi vähemmän suorituskeskeiseen suuntaan? Miksei alakoulujen välitunneilla ole organisoitua urheilua tai muuta liikunnallista puuhaamista? Itse muistan kaikkein lannistavimmiksi liikuntakokemuksiksi yleisurheilukisat, liikunnan numeroarvioinnin ja jatkuvan parhausjärjestykseen asettelun esimerkiksi joukkuevalintojen kautta. Kiitos koululiikunnan en tule enää koskaan koskemaan suksiin tai luistimiin. Vasta nyttemmin, jo yli 20-vuotiaana olen löytänyt urheilun edes jossain muodossa.

Ehkä kannustavuutta ei pitäisikään siirtää kuntien hoidettavaksi, vaan kotien? Miksei lasten liikuntaharrastuksista koituvia - toisinaan todella huomattavia! - kuluja voisi vähentää tiettyyn pisteeseen asti verotuksesta? Tai jos kannustaminen annetaankin niiden ihmisten tehtäväksi, joilla on sananvaltaa useiden suomalaisten käyttäytymiseen - nimittäin lääkäreiden? Englannissa lääkäreillä on käytössään bonusjärjestelmä, jossa jokainen tupakoinnin lopettanut tai merkittävästi laihduttanut potilas näkyy lääkärien palkassa. Silloin jokaisella lääkärillä olisi henkilökohtainen kannustin todella vaikuttaa potilaidensa elämäntapoihin.

Suomessa on etsittävä terveysongelmiin uusia ja innovatiivisia ratkaisuja, sillä meillä on käsissämme kansanterveydellinen ja -taloudellinen aikapommi. Luulisi, että toistemme terveydentila kiinnostaisi meitä kaikkia, koska loppujen lopuksi sinunkin sairastumisesi kulujen kattamiseen osallistuu toisinaan raivostuttavankin kovaääninen ja ärsyttävä naapurisi. Ja päinvastoin.

Love, Sini

p.s. Kovasti muuten löytyy ihmisiä, jotka haluaisivat muuttaa kuntien valtionosuusjärjestelmän keppi-ja-porkkana-kaltaiseksi järjestelmäksi, jossa kuntien päättäjien älykkyydestä ja kyvystä tehdä hyviä päätöksiä riippuisi se, millaisia määriä valtionosuuksia kuntalaisten peruspalveluihin saisi. Lapin Kokoomusnuoret esittivät ontuvassa kannanotossaan, että "kuntien toimintamalleja taloutensa suhteen tulee ohjata (valtionosuusjärjestelmän kautta) suuntaan, jossa kunta luo mahdollisimman hyvät edellytykset yritysten menestymiselle ja näin syntyvien työpaikkojen kautta turvaa verotulonsa". Käytännössä siis tämän ehdotuksen mukaan kunnat, joiden alueella toimii yrityksiä, saisivat valtiolta palkkiorahaa. Mitä tapahtui ajatukselle siitä, että etelästä ja lännestä siirretään rahaa itään ja pohjoiseen, jotta nuo alueet eivät täysin autioituisi? Nähdäkseni kuntien päättäjien ja virkamiesten pitäisi sitä paitsi tässä taloudellisessa tilanteessa ihan omin pikku kätösin herätä pohtimaan kuntiensa taloudellista rakennetta ihan ilman valtion painostustakin. Kuntien palvelurakenteiden uudistus lähtee kunnista itsestään eikä loputtomasti valtion puuttumista viilaamalla. Mutta se on jo täysin uuden saarnan aihe.

Bristol Palin ei suosittele

2009-02-18T14:47:00.004+02:00

Otsikoinnin huippua Helsingin Sanomien verkkosivuilla: "Palinin tytär ei suosittele teiniraskautta". Olen syvästi nyt pahoillani tästä, koska olin tässä juuri soittamassa kaikille alaikäisille serkkutytöilleni, että mitäs jos tässä taloustaantumassa lisääntyisitte, kun ette kuitenkaan saa töitä.

Bristol Palin aiheutti äitinsä vaalikampanjan aikana pienehkön kohun tultuaan raskaaksi samoihin aikoihin, kun mamma juoksi vaalipaneelista toiseen suosittelemassa pidättyväisyyttä parhaana mahdollisena ehkäisykeinona. Palin Jr. sentään totesi Fox-uutiskanavan haastattelussa, ettei pidättyväisyys välttämättä ole kaikkein paras vaihtoehto. Bristol ei tosiaan suosittele äitiyttä teinitytöille, mutta kertoo kuitenkin äitiyden olevan palkitsevaa. Kun hän kertoo pitävänsä äitiydestä ja haastattelija pyytää tarkentamaan, Bristol vastaa kuuliaisesti, että: "Just like seeing him smile and stuff...it's awesome!" Haastattelun (and stuff) voi käydä kokonaisuudessaan katsomassa täältä. Or something like that. Awesome.

Minua on huvittanut jo pitkään Yhdysvalloissa valloillaan oleva käsitys siitä, miten pidättyväisyydestä puhuminen ja sen korostaminen suojelisi teiniraskauksilta ja sukupuolitaudeilta, sillä tietenkään teini-ikäiset eivät harrasta seksiä, jos sitä ei suositella tai jos sen sanotaan olevan syntiä. Samaan aikaan kuitenkin teiniraskaudet ja sukupuolitaudit lisääntyvät Yhdysvalloissakin jatkuvasti. Luulisi tuon niin monella tavalla etunenässä olevan kansakunnan ymmärtävän, mikä on kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti järkevää toimintaa. Itse ainakin koen hyväksi, että koulussa keskustelun ehkäisystä alettua tuossa viidennen luokan tienoilla, se ei ottanut loppuakseen ennen lukiota. Meille on tehty hyvin selväksi, mikä on riittävää suojautumista ja mikä ei. Luojalle kiitos myöskin äidistäni, joka on näistä asioista aina suurella avoimuudella puhunut. (Ilmeisesti vähän liiankin suurella avoimuudella, kun tyttären juttuja kuuntelee...)

Vaikka mähän voisin tehdä pienen sosiaalisen kokeen mun tulevilla lapsillani. Puolelle niistä puhun ainoastaan pidättyväisyydestä (you don't think I can do it?!) ja puolelle kaikista järkevistä ehkäisykeinoista. Sitten pidän käsiä ristissä ja odotan. Ei. Hetkinen. Ei tämä ehkä onnistu, koska suomalaisten lasten koulussa tapahtuvaa seksuaalikasvatusta ei ole suunnittelemassa joukko idiootteja.

Love, Sini

Matti Ihmemaassa

2009-02-15T13:33:00.007+02:00

Helsingin Sanomat tekee juttusarjaa, jossa kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat pääsevät visioimaan vuotta 2019. Ensimmäisenä kierroksen on aloittanut Matti Vanhanen, ja Matin teksti onkin aikamoista visiointia. Vanhasen mukaan vuonna 2019 hän istuu neljättä kauttaan pääministerinä (Keskustan kannatus on hänen mukaansa silloin hieman alle 25 prosenttia...), puolueet erottuvat enemmän toisistaan, Suomi ei edelleenkään ole liittynyt Natoon, valtion ohjailu kasvaa, eikä kuntarajoja enää käytännössä ole. Tässä siis lueteltuna ainoastaan muutama tulevaisuudenkuva.

Minua tämä Vanhasen haaveilu muistuttaa lähinnä 1950-luvun tieteiselokuvista, joissa vuonna 2000 autot lentävät, ihmiset saavat ravintonsa pienistä pillereistä ja robotit hoitavat kaikki kotityöt. Eniten minua hämmästyttää Matin näkemys omasta asemastaan valtion johtomiehenä, vaikka hän ei nykyisellä johtamisellaan onnistu nostamaan puoluettaan alati upottavammasta suosta. Puhumattakaan siitä, että hän olisi onnistunut koko taloustaantuman tai ylipäätään toisen hallituskautensa aikana tuomaan ainoatakaan originellia ajatusta keskusteluun. Jos hänen toimintansa jatkuu yhtä selkärangattomana, olisi minusta silkkaa typeryyttä keskustalaisilta roikottaa häntä johtajanaan. Toki voi myös olla, että vuoteen 2019 mennessä Matti on onnistunut kehittämään itselleen mielipiteitä ja johtajuustaitoja, mutta sitä tämä juttusarja ei meille kerro.

Huomenna haaveiluvuorossa on Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, mutta todellista viihdearvoa uskon olevan Jutta Urpilaisen utopialla. Huipulle tulee tunkua, kun toinen uppoava puolue uskoo myös hoitavansa pääministerin salkkua vuonna 2019. Suosittelen seuraamaan haastattelusarjan loppuun asti!

Love, Sini

p.s. Mutta eihän tälläkään tietenkään ole mitään väliä, sillä maailma lakkaa olemasta vuonna 2012. Remember?

Kaikkea vaaleanpunaista ja ihanaa

2009-02-14T10:14:00.004+02:00

Minä en usko ystävänpäivään. Se on yksi päivä vuodessa, jolloin kaupat keksivät noin viikon ajan rahastaa sillä, että ystävyyksiä alkaa, on ja päättyy. Tietenkin käytän häikäilemättä hyväkseni kaikki "kaksi yhden hinnalla!"- ja "kaverille kanssa!"-tarjoukset kuten kaikki muutkin, mutta minulla on tapana muistaa ystävieni olemassaolo muutenkin.

Olen viimeisen viikon aikana pohtinut ystävyyttä aika tavalla. Minulle ystävät ovat niitä ihmisiä, jotka etuoikeutetun asemansa vuoksi näkevät kaikki olemassaolevat tunneskaalani, eivätkä silti juokse karkuun. Ystävyys on parhaimmillaan parisuhteista aidoin, jossa ei tarvitse missään nimessä sietää mitä tahansa, mutta jonka huonojen hetkien tiedetään kuuluvan pakettiin.

Minulla on erilaisia ystäviä. Joidenkin kanssa olen lähes päivittäin yhteydessä. Kerron pakkomielteestäni Kevin McKiddiin, keskustelen miehistä, elämästä, politiikasta tai pyydän apua suklaakriisissä. Joidenkin kanssa en näe tai soittele useitakaan kertoja vuodessa, mutta jokainen tapaaminen on sitäkin erityisempi. Jokainen tapaaminen alkaa siitä, mihin se viimeksi päättyi, eivätkä viikot tai kuukaudet tule väliin. Arvostan ihan jokaista ystävääni ja olen heistä kiitollinen, vaikka sitä ei aina arjessa muista.

Niin että vaikka en uskokaan ystävänpäivään, muistan tänään lämmöllä niitä, jotka tietävät olevansa elämässäni niitä, jotka huomaavat kyllä rikkinäisen aitani, mutta ihailevat mieluummin puutarhaani. (Ja ei. Viimeinen ei ollut viittaus muuan tekstiviestiin.)

With lots of love, Sini

Näinkö täällä Suville aina käy?

2009-02-12T13:49:00.002+02:00

Ministeri Suvi Lindén kuuluu ehdottomasti niihin naisiin, joiden pitäisi joskus harkita suun kiinni pitämistä. Lindén kommentoi tänään Aamulehdessä, että tietoturvasyistä yritys voi pyytää työntekijäänsä vaikka heittämään vaatteensa pois päivän päätteeksi, jos siltä tuntuu. Tämä on luonnollisesti herättänyt närää jopa niin, että Helsingin Sanomat olivat kaivaneet professorisihmisen kommentoimaan kohua. Ei lienee tullut yllätyksenä kenellekään, että ainoastaan viranomaiset voivat pyytää ihmisiä riisuuntumaan.

Lindén on koko ministeriuransa (sekä tämän että lyhyen edellisen) aikana saanut aikaiseksi hämmentävän vähän asioita, mutta sitäkin enemmän melua. Vuonna 2002, hänen yrittäessään ministerin tehtävien hoitamista ensimmäistä kerran kulttuuriministerin paikalla, hän sai huomautuksen oikeuskanslerilta päättämästään avustuksesta Oulun Golf Oy:lle. Oli nimittäin niin, että Lindén sukulaisineen oli kyseisen osakeyhtiön osakkaita. Kohun aikana ministeri erosikin tehtävästään. Tällä kertaa tuskin samanlaista lopputulosta (ainakaan tästä tapauksesta) seuraa.

Tavallaan Lindénin ehdotus sisältää kyllä ajatuksen, jota mielelläni alan toteuttaa johtamassani työyhteisössä sinä päivänä, kun työhuoneet ovat täyttyneet kuumaakin kuumemmista mieshenkilöistä. Siis ei millään pahalla, Eeva ja Emmi.

Love, Sini

Ei ymmärrystä?

2009-02-09T20:07:00.003+02:00

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen, miten kyselyn mukaan vain noin 48 prosenttia suomalaisista aikoo varmasti äänestää kesäkuisissa eurovaaleissa. Keskustelun Hesarin nettisivuilla aloittanut totesi, että tulos on hyvä ja että ainoastaan niiden pitäisi äänestää ja tehdä päätöksiä, jotka asioista jotain ymmärtävät. Itse olen muun muassa perhe- ja ystäväpiirissäni huomannut, että eniten näistä asioista on sanottavaa juuri niillä, joilla ei ole Euroopan unionin päätöksenteosta, vaikuttamistavoista ja vaikutuksista suomalaisten arkeen pienintäkään havaintoa.

Suomalaisilta tuntuu muutenkin menevän täysin ohi se, missä vaaleissa on tärkeää äänestää ja missä ei. Presidentinvaalit kiinnostavat kaikkia siksi, että kyseessä on Suomea edustava ja maan näkyvin henkilö, mutta jolla ei loppujen lopuksi oli lähellekään niin paljon valtaa kuin vaikkapa kansanedustajilla tai kuntapäättäjillä on ihmisten arkeen. Tämän lisäksi käsitys siitä, että lait saatetaan päättää kyllä eduskunnassa, mutta paikalliset päättäjät ovat vallankahvassa silloin, kun puhutaan panostuksista kouluruokaan, laitoshuoltoon ja nuorten mielenterveyspalveluihin, on kadoksissa kokonaan. Silti kuntavaalit kiinnostavat sekä ihmisiä että mediaa huomattavasti vähemmän kuin muut vaalit. Onko nyt niin, että päätöksenteon eri tasojen tehtäviä ja tärkeyttä ei ymmärretä? Eurovaaleissakin ihmisiltä tuntuu menevän täysin ohi esimerkiksi se fakta, että yhä useammin lainsäädäntöä meille tulee Euroopan unionin tasolta, jolloin tämän maan kansalaisille pitäisi olla enemmän kuin tärkeää, ketkä meitä Brysselissa ja Strasbourgissa edustavat. Minusta sen, että 48 prosenttia suomalaisista aikoo varmasti olla mukana päättämässä suomalaisista mepeistä, ei pitäisi riittää meille kenellekään.

Sinänsä se, että äänestysaktiivisuus ei nouse sataan tai lähellekään sitä, ei välttämättä tarkoita demokratian kriisiä tai muutakaan dramaattista. Se voi olla myös merkki siitä, että suomalaiset kokevat asioiden olevan niin hyvin, etteivät he koe tarvetta vaikuttaa niihin. Epäilen tätä kuitenkin suuresti. Äänestämättä jättäminen saattaa myös olla itsessään tyytymätön kannanotto nykyiseen tapaan tehdä politiikkaa, mutta sangen tehoton sellainen. Luulen, että pääsyy siihen, että ei äänestetä, on ymmärryksen ja kiinnostuksen puute. Nähtäväksi jää, mikä kansalaisjärjestöjen ja ehdokkaiden lääke tähän on. Jos sellaista ylipäätään löytyy.

Love, Sini

Syitä hankkia mies, osa 382

2009-02-06T19:47:00.003+02:00

Sydän hakkasi. Kädet hikosivat. Saatoin kiljahtaa, nousin seisomaan sohvalla. Käyttäydyin naisellisemmin kuin olen käyttäytynyt koko 22-vuotisen elämäni aikana. Kyllä, ystävät. Puhun hämähäkistä.

Valehtelematta suurin huonehämähäkki, jonka mä olen koskaan nähnyt, käveli huoneen poikki suoraan sohvan alle. Heitin sitä Kelan papereilla (kyllä, niillä tämänpäiväisillä) ja se lähti juoksemaan kohti nurkkaa, missä se nyt on vihreän lasin alla. Tämä on toisinto puolentoista vuoden takaisesta ampiaiskohtauksesta, kun en uskaltanut edes yrittää tappaa ampiaista, vaan vangitsin sen lasin alle. Sitten vaan odotin sen kuolemaa. Jos taloudessani asuisi mies, minun ei tarvitsisi edes miettiä näitä, vaan voisin huutaa, että: "Petteri/Hannu/Lasse/miehennimi! Olohuoneessa on hämähäkki! Toimi!"

Toivottavasti tuo hämähäkki kuolee pian. Se on todella ällö. Ja toivottavasti sillä ei ole täällä perhettä tai kavereita. Damn! Jälleen yksi syy lisää pelätä yksin nukkumista.

Love, Sini

Greetings from Kela!

2009-02-06T09:59:00.002+02:00

Aamu on alkanut oikein loistavasti. Sen lisäksi, että arvostelukykyni on ilmeisen selvästi lähtenyt eilisen päivän aikana kävelemään, Kela muisti minua kirjeellään. Vuonna 2007, kun olen aloittanut työni Helsingissä ja silloin asianmukaisesti peruuttanut kaikki syksyn opintotuet, olen kuitenkin onnistunut nostamaan opintotukea liikaa. Tarkalleen 1367,31 euroa liikaa. Siihen kun laitetaan päälle lainmukainen 15 prosentin korotus, on Kelalla minulta saamisia yhteensä 1572,40 euroa. Splendid!

Keskustelin ystävällisen Kela-neidin kanssa, ja hän kysyi, miksen ollut vapaaehtoisesti palauttanut opintotukiani. Niin, miksen? Lähinnä kai kysymys kuuluu, että mistä olisin tuon 1371,31 euroa silloin maksanut? Siinä se onkin. Opintotuki kattaa etenkin suurissa kaupungeissa juuri ja juuri asumiskulut, tai vaihtoehtoisesti opiskelija jää vielä tuenkin jälkeen miinukselle. Ja nyt puhutaan pelkästä vuokrasta. Tämän lisäksi olisi syytä syödäkin jotain, tai muuten valmistuminen saattaa jäädä haaveeksi. Uskon, että suuri osa opiskelijoista tekee töitä kattaakseen ihan normaaliin elämään uppoavia kulujaan, enkä voi ymmärtää tällaista rankaisevaa asennetta työntekoa kohtaan. Samalla tavalla olen kuitenkin maksanut veroja tuloistani kuin kaikki muutkin - vuonna 2007 tarkalleen 2124,57 euroa.

Huutavin vääryys, mikä suomalaisesta yhteiskunnasta nähdäkseni löytyy, on se, että elämäntapatyöttömistä ja työkyvyttömyytensä itse aiheuttaneista pidetään täällä parempaa huolta kuin niistä, jotka opiskelevat tehdäkseen itsestään ammattilaisia - jonkun on huomennakin maksettava veroja edellä mainittujen ryhmien elämisen kustantamiseksi! Yksin asuvan ihmisen toimeentulotuki on 417,45 euroa kuukaudessa sen lisäksi, että hänen vuokransa katetaan kokonaan verotuloista. Opiskelijan opintoraha on 298 euroa ja asumislisä enintään 201,60 euroa välittämättä vuokran suuruudesta. Opiskelijaa tuetaan siis huimat 499,60 euroa, josta jää verojen jälkeen (kyllä, opiskelijat maksavat tuestaan veroja) käteen 449,64 euroa kuukaudessa. Tämän päälle on lupa tienata 650 euroa kuukaudessa ennen kuin opintotukea rokotetaan. Enemmänkin toki saa tienata, mutta sen jälkeen on turha Kelalta pyytää enää mitään. Tämä johtaa usein siihen, että tulojaan tarkasti laskevat kieltäytyvät loppuvuoden puolella lyhyistä pätkätöistä, sijaisuuksista ja sivutoimista. Ei kannata tehdä töitä, elleivät tulot ole niin suuret, että niillä saa katettua tuon 449,64 euron aukon sen jälkeen, kun ei ole tulojensa takia enää oikeutettu saamaan opintotukea.

Huvittavaa (nauran tälle ihan just, varmaan huomenna) tässä on se, että jos vapaan tulon määrä olisi minulle laskettu tämän vuoden tulorajoilla, olisin jäänyt Kelalle velkaa reilut sata euroa. Reilut sata euroa, kun nyt se summa on noin 15-kertainen. Kai pitäisi olla tyytyväinen, että nyt minulle on ihan sallittua tienata 145 euroa enemmän kuukaudessa kuin tuolloin vuonna 2007. Toivon kuitenkin, että minun lasten ei tarvitse tulojaan tarkkaan laskeskella, kun he aloittavat korkeakouluopintonsa. Tulorajat pitäisi opintotuen kohdalta poistaa kokonaan. Onhan kuitenkin niin, Tuomas Nurmelaa lainatakseni, että työn tekemisen täytyy aina olla sen arvoista.

Love, Sini

25 asiaa - all about me!

2009-02-03T20:50:00.004+02:00

Facebookissa pyörii seuraava ketjukirje, jonka säännöt ovat seuraavat:

"Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi merkitse 25 ystävääsi. Sinun täytyy merkitä henkilö, joka merkitsi sinut. Jos minä merkitsin sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän."

Anna oli merkinnyt minut, joten tässä tulee:

1. Olen hämmentävän hyvä tilastotieteessä, vaikka kaikki (minä itse mukaan luettuna) pitävätkin minua matemaattisesti täysin lahjattomana.
2. Minulla on 7-vuotias kummityttö, Rosa, jota rakastan enemmän kuin elämää.
3. Puhun puhelimessa useita tunteja päivittäin.
4. Olen tällä hetkellä ihastunut. Iih.
5. En pidä keltakultaisista koruista. Äiti on jo luovuttanut niiden suhteen.
6. Luen mieluummin omia kuin kirjaston kirjoja. Psykologian tenttikirjasto löytyy täältä!
7. Olen aina halunnut isoveljen. Too late now.
8. Puolustan vimmatusti homoseksuaalien oikeuksia. Olen joutunut siitä joskus ongelmiinkin.
9. Rakastan hymykuoppia.
10. Minulla on fiksaatio pitkähiuksisiin miehiin.
11. En osaa luistella.
12. Olen onneton pyöräilijä - minulla on edelleen arpia toissakesäisiltä pyöräilyreissuilta.
13. Pidän suunnattomasti hömppäsarjoista (Gilmore girls, Grey's Anatomy, ER...)
14. Haaveilen lääkärimiehestä. Silloin minun ei tarvitsisi enää herättää ystäviäni keskellä yötä keskustelemaan suusyövästä.
15. Olen todella lahjakas flirttailija.
16. Suurin osa parhaista ystävistäni on miehiä. Muutama poikkeus vahvistaa säännön.
17. Itken helposti katsellessani Walt Disneyn elokuvia.
18. En voi sietää yltiökonservatismia.
19. Uskon kaikkien ihmisryhmien väliseen tasa-arvoon.
20. Olen ujo uusissa sosiaalisissa tilanteissa.
21. Olen voittanut Kokoomuksen karaokelaulukilpailun.
22. Unelma-ammattini on sosiaali- ja terveys- tai opetusministeriön virkamies.
23. Kun kasvan isoksi, ostan asunnon Naantalista.
24. Minulle ei ole ongelma näyttää tunteitani. Hyviä tai huonoja.
25. Minulla on tapana puhua suoraan. Ymmärrän, että se ei ole aina hyvä asia.

Love, Sini

Oh behold!

2009-02-02T23:46:00.002+02:00

Ihmeiden aika ei ole ohi. Jaakko Karankoski - henkinen äitini, elämäni rakkaus, iltojeni pinkki, strassein koristeltu valo - on opetellut käyttämään tietokonetta, vaikka keski-iän lähestyessä ja hiusten kadotessa se tuntuu muuttuvan yhä haasteellisemmaksi. Jaakko on nimittäin aloittanut blogin kirjoittamisen. Jos haluatte tutustua ihmiseen, jonka ansiosta (takia?) olen tällainen kuin nyt olen, niin käykää täältä etsimässä siihen vastauksia.

Jaakko: Mä rakastan sua.

Love, Sini

Alushousuja kehiin, siskot!

2009-02-01T20:31:00.003+02:00

Luinpa Joonaksen blogia. (Hänen kehoituksestaan tietenkin. Enhän minä muuten. Mutta ihan kelpoa kamaa, suosittelen.) Joonas oli käynyt saarnaamassa (kuten Joonas aina tavoilleen uskollisena tekee) Kansion Eurooppa-akatemiassa, mistä hän oli selkeästi löytänyt veroisensa saarnaajaan, nimittäin Sandströmin Tompan. Tsekkailkaapa Joonaksen blogista löytyvä video. Jos olisin ollut läsnä, olisin varmaan heittänyt Tomppaa niin sanotusti kureliiveillä. Siinä hyvässä mielessä siis.

Love, Sini

Hetkinen...

2009-02-01T09:04:00.003+02:00

Olen selkeästi herännyt tänään 1990-luvulle. Waldo's People on taas Hesarin mukaan huudossa. Euroviisuihin osallistutaan jälleen kansallisen myötähäpeän tunteen vallitessa (eiku hetkinen...sehän koskee ihan kaikkia vuosikymmeniä). Kaj kertoi statuksessaan purjehduskenkien toisesta tulemisesta. Kuorosodassa lauletaan Spice Girlsia ihan kuin se bändi olisi vielä olemassakin. Poliitikotkin alkavat puhua puolueidensa jäsenille ihka oikeasta lamasta. Ihan liikaa.

Mä menen nyt takaisin nukkumaan.

Love, Sini

Kalapuikkopojan legenda

2009-01-28T13:04:00.003+02:00

On aika upeaa, että parin viikon aikana pääsee lehteen siksi, että 1) ottaa yhden kalapuikon liikaa ja aiheuttaa sellaisen casen koulussa, että paikalla on pakko kutsua poliisi ja 2) pitää mukanaan sytkäriä, joka tulkitaan (ihmisiähän tässä vaan kaikki ollaan!) käsiaseeksi. Vänkää. Kalapuikkopojasta varmaan suorastaan tapellaan, kun hän siirtyy toisen asteen oppilaitokseen opiskelemaan.

Ensimmäisestä tapauksesta lähti liikkeelle mielestäni paikoin jopa ihan asiallinen keskustelu kouluruuasta, sen laadusta ja riittävyydestä. Kiertäessäni työmatkoilla kaikkia Jumalan hylkäämiä pikkukyliä ympäri Suomen tapasin nuoria, joiden päivän ruoka saattoi koostua kahdesta perunasta, neljästä lihapullasta ja suolakurkuista. Silläkin uhalla, että kuulostan ihan tätinaiselta, olen sitä mieltä, että 13-vuotias nuori tarvitsee huomattavasti enemmän ravintoa 7 tunnin ajaksi. Varsinkin pojat syövät sellaisia määriä ruokaa, että hyvää päivää. Tiedän tämän nyt oltuani mukana kauppareissuilla ostamassa Sisäpiirille hallituksen kokousta varten ruokaa.

Kalapuikkopojan viimeisimmästä totean vaan, että suomalaisissa kouluissa nuoret elävät nyt niin jatkuvassa pelossa, että sille pitäisi tehdä jotain. Jokelan ja Kauhajoen jälkipyykkiä pestään vielä selvästi muuallakin kuin kyseenomaisissa kaupungeissa. Niistä traumoista ja peloista ei päästä viikossa tai kuukaudessa, vaan niitä pitäisi pystyä nyt työstämään. Itse asiassa jo kalapuikkoepisodissa oli nähtävissä se, että opettajat pelkäävät oppilaitaan tällä hetkellä niin paljon, että poliisiin turvaudutaan yhä helpommin. Onko Suomeen syntymässä nyt uusi sukupolvi oppilaita ja opettajia, joille koulun ovien sisäpuolelle astuminen merkitsee jatkuvaa pelkoa ja epäluuloa kanssaeläjiä kohtaan? Jos minä olisin päättävässä asemassa, yrittäisin tarttua tähän ongelmaan nyt. Ennen kuin se johtaa vielä suurempiin ylilyönteihin ja suuremman luokan panikointiin.

Love, Sini

p.s. Sanoin Tinolle, että tästä lähtien mä otan tavoitteeksi saada poliisin paikalle kaikkiin tilaisuuksiin, joissa mä olen. Jos 13-vuotias poika pystyy siihen, niin pystyn minäkin. Ainut vaan, että mun kaverit ei ota mun sytkäreitä tai neljättä kalapuikkoa ehkä niin vakavasti.

Go Frederik!

2009-01-27T11:20:00.004+02:00

Apua. Kokoomuksen on nyt syytä vavista, sillä Helsingin Sanomien mukaan Perussuomalaiset ovat saaneet perussuomalaistakin suomalaisemman ehdokkaan Eurovaalilistoilleen. Nimittäin Frederikin. Frederikin asialistalla ovat muun muassa (yllätys yllätys) maahanmuuttoasiat sekä Euroopan laajenemisen estäminen.

En vielä löytänyt Frederikin vaalisivuja (elleivät nämä ole ne...ainakin yläpalkissa lukee, että "Frederikin viralliset" ja kuvakin on ihan kohdallaan...), mutta jään kyllä innolla odottamaan, millaista poliittista ulosantia Frederik meidän osaksemme suo.

Musta on ihan nastaa, että Eurovaaleihin lähtee ehdolle julkisuuden henkilöitä, jotka tuovat vaalikisaan oman mausteensa ja jännityksensä. Onhan Kokoomuksenkin listoilla uimahyppääjä Joona Puhakka ja demareiden listoilla uimari Jani Sievinen. Surullisinta kuitenkin on se, että Frederikin kaltaiset ehdokkaat tulevat keräämään aivan varmasti joitakin ääniä. Läpimenoon en usko, mutta se vasta pelottavaa olisikin. Voin ihan täysin kuvitella kyllä Frederikin hamuamaan sinne Euroopan parlamentin käytäviä pitkin ja puhumaan kokouksissa apinaenglantia. Lohduttavaa (?) tässä on kuitenkin se, että kansahan saa juuri näköisensä - ansaitsemansa - edustajat, eikös?

Love, Sini

Nöyryyden hetki

2009-01-27T11:08:00.003+02:00

Mä olen siis aloittanut nyt vuoden alusta uuden terveellisen elämän. Emmi naureskeli mulle joulun alla, että niin varmaan. Mutta totta se on. Mä olen nyt kolmen viikon ajan käynyt kuuliaisesti salilla kolme kertaa viikossa ja syönyt iltapalaksi appelsiinia. Surullistahan tää on, kun elämästä tulee tällaista, mutta tässä vaiheessa on turha valittaa.

Lähdin aamulla uudelle tunnille, rvp-muokkaukseen, ajatellen, että How hard can it really be? Olin väärässä. Oli näin lähellä, etten pyörtynyt sinne tunnille. Koska kokemus oli sen verran nöyryyttävä, päätin sen tunnin selättämisen olevan koko kevääni tärkein projekti. Siis heti yliopistoon pääsemisen jälkeen. Tää oli kyllä sellainen face-to-face-hetki mun kuolevaisuuden kanssa, että olen vieläkin vähän järkyttynyt. Urpo Uusitaloa lainatakseni: "Vuosi saattaa vaihtua, mutta Sini Korpisen käsitys itsestään on ja pysyy." Ihmeiden aika ei siis selvästikään ole ohi.

Love, Sini

Am I going to die?

2009-01-26T21:22:00.004+02:00

No, ennemmin tai myöhemmin me kaikki kuolemme. Emmillä on omakohtaista kokemusta siitä, että minä erityisesti pelkään kuolemaa. Tai en niinkään kuolemaa, ehkä enemmän syöpää. Kuten varmaan kaikki tietävät, minulla on tapana googlettaa oireitani (esim. näläntunne tai väsymys) yhdessä sanan "syöpä" kanssa ja sen jälkeen panikoida, että olenkohan sairastunut syöpään, johon sairastuu Suomessa vuosittain 21 keski-iältään noin 70-vuotiasta ihmistä. Hmm. (On ehkä ihan hyvä, että tajuan itse tämän olevan outoa. Muuten teidän pitäisi huolestua.)

Mutta tämä ei koske nyt syöpää, yllätys yllätys. Viime marras- ja joulukuun sairasteluiden jälkeen minulta päätettiin viimein leikata nielurisat. Sen jälkeen, kun ystävällinen vanhemmanpuoleinen nainen oli tökkinyt nielurisojani peilillä kymmenen minuuttia, hän totesi pelin olevan selvä ja alkoi kyselemään leikkaukseen valmistavia kysymyksiä. "Onko sinulla säännöllinen lääkitys?" "Asutko yksin? Ai asut. No, pidämme sinua sairaalassa yön yli." (Tämä on ilmeisesti yksinelämisen synkkä puoli. On niin säälittävä kaikessa yksinäisyydessään, etteivät lääkärit uskalla päästää yksin kotiin nukutuksen jälkeen.)

Minua on leikattu ennenkin, ei siinä mitään. Mutta sitten luin tämän uutisen tänään Helsingin Sanomien nettisivuilta. Vaikka minua ei enää lasketakaan virallisesti lapseksi, niin seuraava lause kiinnitti huomioni: "-- leikkauksissa on aina myös komplikaatioiden ja jopa kuoleman vaara." Omg. Mä olen luullut koko ajan olevani menossa ihan vaan normileikkaukseen, joita tehdään kymmenen päivässä.

Siinä tapauksessa, että selviän leikkauksesta hengissä (mulla tuntuu olevan näissä asioissa aina vähän keskivertoa huonompi tuuri), mulla on viikon ajan vapaana paikka tossa mun sohvallani kaikille niille, jotka haluavat nähdä, miten hauska osaan olla aineissa. Koska silloin mä vasta hauska olenkin. Toisaalta saatan olla niin kevytkenkäinen aineissa, että jopa mun viereen pääsee nukkumaan. Mutta etukäteenhän sitä ei koskaan tiedä.

Love, Sini

Ei kannata saada lapsia

2009-01-24T21:06:00.003+02:00

Tästä mä olen mouhunnut ennenkin. Käykää vaikka katsomassa! Nyt valtiovarainministeriö ohjeistaa, ettei tutkimusmäärärahoja, jotka ovat siis ulkopuolista rahoitusta, saa enää käyttää välillisen työajan kuluihin. Välillistä työaikaa ovat äitiys-, sairaus- ja vuosilomat. Esimerkiksi mahdollisia äitiysloman tuomia kustannuksia on siis pystyttävä peittämään muista kuin tutkimusmäärärahoista. Asiasta kertoi tänään Turun Sanomat.

Hyvät ystävät. Pohditaan ihan hetki, mihin tämä johtaa. Pahimmassa tapauksessa naisten ikä (mitä nuorempi, sitä varmemmin tulevaisuudessa on perheenlisäystä tiedossa), perhemuoto (jos avo- tai avioliitossa ilman lapsia, on todennäköistä, että lapsia hankitaan) tai pelkkä sukupuoli (naiset synnyttävät...you know) saattaa vaikuttaa siihen, ketkä tulevaisuudessa täyttävät määräaikaiset tutkijapaikat. Tutkijan työ on valtaosin jo tällä hetkellä pätkätyöläisenä olemista ja jatkuvaa palkkavirtojen yhteensovittamista, joten naistutkijoille tämä uutinen on jälleen yksi työllistymistä hankaloittava aspekti.

Ikäväähän tässä on se, että hyvin harva meistä itse valitsee sukupuolensa, jolloin siitä kärsiminen nykyistäkin enemmän on hyvin epäreilua. Puhumattakaan siitä, että poliittisestihan tämä ohjeistus sotii kaikkia tasa-arvovaatimuksia vastaan. Onkin mielestäni ihmeellistä, ettei ministeri Stefan Wallin - jonka salkkuun tasa-arvoasiat siis kuuluvat - ole jyrähtänyt asiasta vielä mitään. (Ehkä Kokoomusnuoret voisivat vaihteeksi tarttua tällaiseen "pehmeämpään" aiheeseen ainaisen pommitusten ja diktaattorien kritisoimisen sijasta?)

Toki tämä on hyvä uutinen Nina Mikkoselle, joka viikonlopun iltapäivälehdissä mouhuaa edelleen siitä, miten hyvä äiti ei mene töihin. Se on hänen mielestään itsekästä toimintaa. Niin, rahan tienaaminen lasten vaatteisiin ja ruokaan on itsekästä - tämän ymmärtänee älykkäämpi ihminen (?) Ihan hyvä, että Ilta-Sanomat on sijoittanut Mikkosen rutinat viihdeosastolle, koska tuon ihmisen säälittävyyden päivittely on kyllä äärimmäisen viihdyttävää puuhaa.

Love, Sini

Perjantain hilpeät uutiset

2009-01-23T16:19:00.003+02:00

Ihanaa! Taas on perjantai. Kaikkien paheellisten päivien sankari ja juuri se päivä, joka saa sinkkuihmiset ajattelemaan, että tänä viikonloppuna voi tapahtua IHAN mitä vain! (No, totuushan on se, että jokainen viikonloppu on joka Jumalan kerta sama, mutta itsepetos on petoksen muodoista jaloin.) Jotta niiden ihmisten viikonloppu, jotka tätä blogia edes toisinaan lukevat, olisi hiukan iloisempi, haluan jakaa kanssanne kaksi uutishuippua tämän päivän Helsingin Sanomista:

1) Britit ovat maailman kohteliain kansa, ei tullut kenellekään varmaan yllätyksenä. On äärettömän kohteliasta vaikuttaa jatkuvasti siltä, että elämässä ei ole mitään hyvää. Mutta vielä parempaa käytöstä on osoittaa se kuolemalla esimerkiksi nyt yhdysvaltalaisten puolesta Titanicilla. Tutkijat ovat nimittäin sitä mieltä, että brittien hukkuminen Titanicin suuronnettomuudessa vuonna 1912 oli seurausta osittain heidän kohteliaisuudestaan. Kannattaa siis mennä naimisiin jonkun britin kanssa. Se on kaikkein varmin tapa saada puoliso, joka kuolisi puolestasi.

2) Tämä uutinen ei ole hauska, varoitan jo etukäteen. Suomen valtio velkaantuu ennätystahtia, eikä siinä tosiaan ole mitään hauskaa. Mutta katsokaapa tämän uutisen yhteydessä olevaa kuvaa! Joko Matti on a) itse aiheuttanut velkaantumisen, b) todella järkyttynyt tästä taloudellisesta tilanteesta tai c) laskenut housuihinsa.

Ihanaa perjantai-iltaa! Muistaakaa, että mitä tahansa voi tapahtua! (Mä tuen teitä kaikkia tässä itsepetoksessa ihan täysin.)

Love, Sini

Antin uudet hiukset

2009-01-22T00:33:00.002+02:00

Olipa kerran Antti. Antti oli aika hauska ja ikinuorekas mies. Antti hankki uudet hiukset ja näytti ihan Tauskilta, mutta ei ehkä kuitenkaan laulanut ihan yhtä hyvin - vaikka olikin ikinuori.

Ja Sini innovoi punaviinin kera. Tomppa soitti hyvää musiikkia ja Emmi soitteli koko ajan. Sini näki, että näin on hyvä. Niin päättyi ensimmäinen päivä.

Love, Sini

Paavin hyväksymä: Youtube

2009-01-20T21:25:00.002+02:00

Youtube-sivuston omistajat hyppivät varmaan riemuissaan tasajalkaa, sillä nyt armoitettu Paavi Benedictus kuudestoista aikoo myös liittyä videoiden tuotteliaiden tuottajien joukkoon. Oh joy! YLEn mukaan video- ja audiomateriaalin tuottaa Vatikaanin oma radio ja tv-keskus. "Kyseessä on katolisen kirkon merkittävin siirtymä uuteen mediaan sen jälkeen kun Vatikaani avasi omat verkkosivunsa vuonna 1995", uutisoi YLE. Vatikaanissa aletaan siis selkeästi herätä siihen, että enää ei ole vuosi 1856.

Mun kaverini Arno teki jo aikaa sitten haalarimerkin, jossa Paavi Benedictus 16. tervehtii kaikkia. Merkissä lukee: Pope approved (vapaasti suomennettuna jotenkin näin: paavin hyväksymä). Se on ehkä coolein haalarimerkki ikinä - mä aion ainakin kiinnittää sen vasemman pakarani kohdalle, kunhan saan oikeanlaiset haalarit. Miksei Vatikaani brändäisi siis kaikkea muutakin? Vähän samaan tapaan kuin meillä on joutsenmerkki, Vatikaani voisi iskeä Benedictuksen kuvan kaikkeen, mikä ei ole syntiä katolisen kirkon mielestä. Sääli sinänsä, että ainoastaan Raamattu ja avioliittotodistus saisivat tämän arvostetun merkin. Niin, ja Youtube. Ja kuoropojat. Arno varmaan ihan mielellään myy oman designinsa Vatikaanille, kunhan hinnasta sovitaan. Arnon yhteystietoja voi sit vaikka kysellä multa.

Love, Sini

Oooh my goodness!

2009-01-19T14:17:00.003+02:00

No niin. Päivän epistolan on kertonut Nina Mikkonen, Timo T.A. Mikkosen vaimo, kotiäiti. Ninan mielestä nimittäin lapsen (ja ilmeisesti myös naisen?) paikka on kotona, koska lastentarhat ovat fasistinen natsien keksintö. Kaikki tarhaaminen on pahasta, kotona lapsella on rakastavat vanhemmat ja riittävät virikkeet.

Mä alan nyt enemmän ymmärtää itseäni, sillä mä olen yksi niistä ihmisistä, joiden äiti on töihin päästäkseen laittanut lapsensa päivähoitoon alle vuoden ikäisenä. Mä en selkeästikään ole saanut riittävästi rakkautta tai läheisyyttä, virikkeistä puhumattakaan. Nina Mikkonen unohtaa sen, että osa vanhemmista kasvattaa lapsiaan yksin. Pitäisikö tuossa tapauksessa äidin tai isän siis istua lapsen kanssa kotona tämän kouluikään asti kehittämättä itseään millään tavalla ammatillisesti? Niin, että työllistyminen olisi varmasti mahdollisimman hankalaa siinä vaiheessa, kun lopulta olisi tilaisuus tehdä töitä lapsen kehitystä vaarantamatta. Entäpä sosiaaliset suhteet? Vertaisryhmässä lapsi oppii sosiaalisen elämän peruspelisäännöt sen lisäksi, että empatiakyky kehittyy yhdessä leikkiessä ja konflikteja ratkoessa. Vaikka äiti, isä ja siskot varmasti antavat sosiaalisia virikkeitä, on koti kanssakäymiseltään aina erilainen ympäristö kuin vaikkapa päiväkoti tai koulu. Entä ne tilanteet, joissa perhe ei todellakaan ole lapselle se kaikkein paras kasvuympäristö? Useat tutkimukset osoittavatkin, että turvallinen vertaisryhmä tai aikuisen tuki päiväkodissa tai koulussa voi toimia moderaattorina, joka minimoi tai ainakin vähentää haitallisen kasvuympäristön vaaroja lapsen terveelle kehitykselle. Rouva Mikkosen soisi tarkistavan faktan tai kaksi ennen Aamu-TV:ssä saarnaamista.

Ymmärrän huolen silloin, kun päiväkotiryhmät paisuvat niin valtaviksi, että lasten turvallisuutta ei voida kaikissa tilanteissa taata. Ymmärrän huolen myös silloin, kun yhdelle lapselle ei riitä huomiota ryhmän koon vuoksi. Mutta eikö silloinkin keskustelussa kuuluisi paneutua enemmän resurssien turvaamiseen kuin päiväkotien leimaamiseen natsien perinnöksi yhteiskunnalle? Voi Nina, Nina...

Love, Sini

P.S. Jos haluaa omaan esiintymiseensä saada ninamaisia aspekteja, niin käykää opiskelemassa rouva Mikkosen esiintymistä YLE Areenalta.

Pieni pieni maailma

2009-01-19T12:15:00.002+02:00

Mun menneisyyteni vainoaa mua. Matias, armas entinen poikaystäväni ja muutaman vuoden takainen avomieheni, soitti minulle noin kaksi minuuttia sitten. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, koska Matiaksen kanssa me soitellaan paljon. Here's the breaking news:

"Mun oli pakko soittaa sulle nopeesti ennen luennon alkamista. Faija soitti ja kertoi --"
"-- että sen vaimo on taas raskaana?"
"No ei. Vaan että se on Kokoomuksen varavaltuutettuna Taivassalossa."
"Oh my fucking God. Ihan liikaa."
"Joo, se sanoi edustavansa Kokoomuksen vihreää siipeä."
"No kai sä sanoit sille, että ollaan samassa veneessä, koska mä edustan kuulemma Kokoomuksen vasemmistosiipeä?"
"Hahaa, joo. Ja mitäs sä nyt haitkaan lukemaan?"
"Valtio-oppia."
"Joo, saatat saada itselles opiskelukaverin."
"Niinku kenet?"
"Faija sanoi hakevansa lukemaan valtio-oppia Turun yliopistoon."

Että sellaista. Pekka ja minä varmaan sit hengaillaan kampuksella ihan kympillä. Matiaksen perheellä ei mun kokemuksen mukaan ollut kamalan lämmin suhtautuminen Kokoomukseen. Kun kerroin silloiselle anopilleni vuonna 2004, että Kokoomus pyysi minua kuntavaaliehdokkaakseen, sen ensimmäinen kommentti oli vaan, että: "No mutta onkohan se Kokoomus nyt kuitenkaan oikea vaihtoehto?". Tosin täytyy myöntää, että Pekan kanssa en juurikaan suuria poliittisia keskusteluita käynyt. Ehkä se kerran tai pari jotain mainitsi yrittäjyydestä ja verotuksesta. Olisihan se silloin pitänyt arvata.

Eipä aikaakaan, kun varmaan istutaan Pekan kanssa samoissa piirikokouksissa äänestelemässä. Best Friends Forever.

Love, Sini

Pienimmille ei erityisopetusta?

2009-01-15T09:24:00.005+02:00

Opetusministeriöstä raikaa. Uusin esitys koskee erityisopetuksen järjestämistä jatkossa siten, että pienimmät alakoululaiset eivät enää saisi erityisopettajan tukea erikseen, vaan heidän tukemisensa hoidettaisiin "tehostetusti riittävän pienissä ryhmissä". Käytännössä tämä siis tarkoittaisi sitä, että erityisopettajan kädet vapautuisi kaikista pienistä erityistä tukea tarvitsevista oppilaista - luokanopettajien kustannuksella.

Minusta tämä sotii nyt aika paljon porvarihallituksen ennaltaehkäisevän politiikan näkökulmaa vastaan. Lukihäiriöt ja muut oppimisongelmathan tulisi saada kiinni ja hanskaan juuri koulutien alussa - mieluiten jo päiväkoti-ikäisenä opetustoimen ja päivähoidon tiivistetyn yhteistyön kautta - ennen kuin niistä tulee koulunkäyntiä ja opiskelua merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. Mitä aiemmin lapsen poikkeavaan kehitykseen tai erityistarpeisiin pystytään reagoimaan, sitä vähemmän ne vaarantavat hänen tulevaisuuden kehitystään. Tämä nyt on ihan peruspsykologiaa, jonka kuka tahansa lukiokursseillakin istunut ymmärtää.

Jotkut ovat innoissaan siitä, että tämän kautta ketään pientä ei enää "karsinoitaisi" osaamattomien joukkoon. Tällainen näkökulma mielestäni tuo esiin niitä asenneongelmia, joita meidän yhteiskunnassamme on erityistarpeisia tai muuten vain erilaisia ihmisiä kohtaan. Yksikään lapsi tuskin kärsii erillisestä opetuksesta, ellei sitä alleviivata ja tehdä sitä kautta lapsestakin silmätikkua.

Erityisesti esityksessä minua mietityttää se, mitä "tehostettu tuki riittävän pienissä ryhmissä" tarkoittaa. Tarkoittaako tämä siis sitä, että viimein annetaan tiukkoja suosituksia ryhmäkoosta? Tuleeko luokkiin mahdollisesti enemmän koulunkäyntiavustajia vai hoitaako sama luokanopettaja perusasioiden opettamisen ja sen lisäksi myös erityistä huomiota vaativien lapsen tukiopetuksen? Ellei tukiopetus tapahdu oppituntien ulkopuolella, saattaa tukiopetus muun opetuksen ohella hankaloittaa muiden oppilaiden huomioimista luokassa - varsinkin, jos luokassa on enemmän kuin yksi sellainen oppilas.

Jään pelonsekaisella mielenkiinnolla odottamaan, mitä tällaisesta uudistuksesta seuraa. Onko niin, että tulevaisuudessa minun kersani eivät välttämättä saa erityisopetusta tarvitessaan lainkaan? (Ai niin. Maailma loppuu 2012, no worries.) Tuloksia tosin saatamme saada odotettua nopeammin, sillä Kelpo-hankkeessa yli puolet Suomen kunnista on laitettu harjoittelemaan uudistusta. Let's wait and see.

Love, Sini

Naiset ja ikä

2009-01-14T15:44:00.004+02:00

Mä olen nyt miettinyt tätä jo pidempään ja aika ajoin käynyt tästä myös aika mielenkiintoisia (mutta kuitenkin hillittyjä ja asiallisia) keskusteluita Emmin kanssa. Mitä ihmettä naisille tapahtuu, kun ne a) saavat lapsia b) täyttävät 30 vuotta tai pahimmassa tapauksessa c) molempia?

Ravintolassa naiset - hieman vanhemmat sellaiset - ovat juuri niitä, jotka nillittävät kaikesta kaikkein eniten, eivät koskaan jätä tippiä ja katsovat kaikkia tarjoilijoita nenänvartta pitkin. Kokouksissa vanhemmat naiset ovat niitä, jotka puolustavat hampain ja kynsin omaa asemaansa lähinnä alistamalla itseään nuorempia naisia sen sijaan, että antaisivat asiantuntijuutensa puhua puolestaan. Kun kulkee kadulla, vanhemmat naiskuskit ovat juuri niitä, jotka eivät koskaan anna tilaa jalankulkijoille. Esimerkiksi eilen yhdellä naiskuskilla oli niin kova kiire, että hänen oli ihan pakko ajaa melkein minun päälleni - ehkä se olisi ollut palvelus koko maailmalle, who knows? Annan mielelläni tilaa naisille, joilla on mukanaan lapsia tai lastenvaunut, mutta siinä vaiheessa, kun niiden kanssa on ihan pakko ahtautua Stockmannin Hulluille päiville, herää kysymys siitä, että ovatko vaunut sitten kuitenkin vain loistava tekosyy saada enemmän tilaa. Kerran olin baarissa itseäni kymmenen vuotta vanhempien naisten kanssa ja sitten siinä jotain heilastelin heidän ikäisensä miehen kanssa. Toinen naisista alkoi siinä sitten kovaan ääneen puhumaan siitä, miten "olo on niin paljon itsevarmempi nyt kolmekymppisenä - silloin parikymppisenä eli ihan jatkuvassa epävarmuudessa". Mietin siinä sitten, että rouva on hyvä ja puhuu vaan omasta puolestaan. Esimerkkejä on siis loputtomiin asti.

Nauroimme Emmin kanssa viikonloppuna, miten joskus kymmenen vuoden päästä mä menen mieheni (ei nyt nimetä häntä tässä) kanssa vierailemaan Emmin ja Fantin luokse, koska silloin olemme ystäväpariskuntia. Samalla, kun miehet istuvat olohuoneessa ja örisevät miehekkäästi sohvalla olutlasien kanssa, minä ja Emmi keskustelemme asianpesuaineesta (siitä ihoa hellivästä) ja kasvorasvasta (siitä lasten aiheuttamia ryppyjä silottavasta). Kyllä se nyt naurattaa, mutta tosiasiassa minusta ja Emmistä tulee varmaan ihan samanlaisia. Olemme myös jo nyt tietoisia, että kun minä täytän kolmekymmentä, meidän ystävyytemme pitää taukoa muutaman vuoden. Kunnes Emmi myös kokee transformaation. Sen jälkeen liitymme Kokoomusnaisiin kynttilöitä valamaan. (Ja nyt Emmi sanoo, että EI VARMAAN LIITYTÄ, mutta odota vaan: 10 vuoden päästä se on maailman paras idea.)

Mutta ehkä meidän ei pitäisi olla tästä huolissamme? Jos kerran maailma loppuu vuonna 2012, minun ei tarvitse ehkä koskaan ostaa kaupasta ryppyvoidetta. Jos maailma ei lopu vuonna 2012...we're doomed.

Love, Sini

Minä, Kimmo ja hopeareunus

2009-01-12T15:18:00.004+02:00

Minulla on ystävä, Kimmo. (No okei, on mulla muitakin ystäviä, koska muuten tämä olisi vaan surullista.) Kimmolla ja mulla on tapana etsiä ikävistä asioista hyviä puolia, niitä kuuluisia hopeareunuksia. (Tämä tapa on kehittynyt tämän päivän aikana, koska uusi, apaattinen ja taisteluhaluton Sini on syntynyt.) Haluan jakaa pienen tarinan teidän kanssanne.

Tänään Loviisa muistutti minua, Emmiä ja Kimmoa siitä, että tarvitsemme kipeästi lisää asioita, joita pilkata. Se lienee ihan totta, vaikka meidän neljän yhteenlasketulla sarkasmilla ja mustalla huumorilla ei ole olemassa rajoja. Keskustelimme Parkinsonin taudista (kunnioittavaan ja arvokkaaseen tapaan, tietenkin) ja Kimmon oli ihan pakko googlata tauti voidakseen sanoa siitä jotain. Nothing new. Tässä on lopputulos, johon Kimmo tämän taudin kanssa päätyi vierailtuaan ensi Wikipediassa:

"Taudin perusoireita ovat lepovapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hitaus"

1.) Siis tarkoittaako tää sitä, että jos mä harrastan seksiä jonkun naisen kanssa, jolla on tää tauti, niin siinä on sellai automaattinen vibra päällä koko ajan? How cool! Myöskin se, että jos ei kiinnosta just siinä vaiheessa, kun vaimo vonkuu vieressä, niin toi tärinä hoitaa samalla periaatteella myös vaimon (siis olettaen, että mulla on tuo tauti)

2.) Lihasjäykkyys. Mun ei varmaan edes tarvitse tästä sanoa enempää, mutta sanon kuitenkin. Kun on 75-vuotias, niin sitä toivoisi, että voi kun edes joku vähän velloisi minua. Eli kun on takuuvarma toimintakunto, niin en nyt lähtisi sitä mihinkään muuttamaan.

3.) Liikkeiden hitaus.. No mietitään hypoteettisesti, että tipun Ruotsinlaivalla kannelta mereen talvella, niin se, että en voi liikkua nopeasti estää mua saamasta hypotermiaa niin nopeasti ja mut voidaan pelastaa.

Eli tässä taudissa ei ole mitään pahaa..

Terquin Ph D. Vekkeli

Kiitos Kimmo. You truly made my day! Toivotaan myös, että mikäli joku, jolla on Parkinsonin tauti, käy lukemassa tätä blogia, myös hän pystyy tämän jälkeen näkemään sairautensa hienot puolet (according to Kimmo).

Love, Sini

In the year 2012

2009-01-11T17:55:00.003+02:00

Katsoin tänään huipputieteellisen dokumentin Jim-kanavalta, jossa esiteltiin kaikki mahdolliset ennustukset, jotka väittävät maailman loppuvan vuonna 2012. Joissakin ennustuksissa esiintyy jopa tarkka päivämäärä, 21.12.2012. Aika ikävää olisi kyllä kuolla juuri joulun kynnyksellä, mutta toisaalta tuona vuonna voisi kerrankin vaan ryypätä kaikki veronpalautusrahat välittämättä joululahjojen ostamisesta.

Tämä dokumentti sai minut kuitenkin miettimään, mitä haluaisin tehdä ennen kuin maailma lakkaa olemasta (koska toivottavasti en nyt kuitenkaan kuole seuraavan neljän vuoden aikana). Tulin seuraavaan, joskin säälittävään, lopputulokseen:

1) Mennä naimisiin ja pitää ihan hullut, Panun sanoin "supermegabitchass"-bileet. Meillä on nyt Emmin kanssa itse asiassa erinomainen suunnitelma tuplahäistä, jotka pidetään Naantalin kylpylässä - ilmeisesti lähiaikoina, sillä kuherruskuukausikin pitäisi viettää ennen maailmanloppua. Häiden teema on sitten Star Wars, eli voitte alkaa keräämään karvoja Chewbaccan asua varten jo nyt.

2) Ostaa asunto. Matti sanoi mulle mun heikolla hetkellä, että ehkä mun pitäisi ottaa asuntolaina, joka ei jättäisi huonona eikä hyvänä päivänä. Sellainen uskollisuus olisi hienoa kokea, vaikka lojaali osapuoli olisikin pankki.

3) Kokea fuksivuosi ja tuhota maksa loppuiäksi. Eli noin kolmen vuoden ajaksi. Kevytkenkäinen, vastuuton ja rietas toiminta kunniaan!

Ei pidä asettaa itselleen tämän enempää tavoitteita. Enhän halua, että elämästäni ennen maailmanloppua tulee pelkkää suorittamista. Tai siis sen enempää kuin mitä se nyt on.

Love, Sini

Loma loppui!

2009-01-05T11:10:00.003+02:00

Ihanaa. Sen huomaa heti, kun erinäiset valtion työryhmät, poliitikot ja puolueet alkavat herätä joulu-untensa jälkeen. Helsingin Sanomien mukaan päihdeäidit halutaan pakkohoitoon, Risikko haluaa etnisistä ja uskonnollisista syistä johtuvat leikkaukset laskutettaviksi vanhemmilta ja Vapaavuori esittää työttömyystakuuta asuntolainoihin. Näin joululoman jälkeen on toki ymmärrettävää, että aina kaikki ajatukset eivät voi osua kohdalleen, joten lipsahdukset sallittakoon.

On ihan hienoa, että päihteitä väärinkäyttävien äitien olemassaoloon on herätty nyt, kun ongelma on ollut olemassa vasta noin muutaman vuosikymmenen ajan. Suomessa syntyy vuosittain noin 600 lasta, jotka ovat altistuneet päihteille kohdussa ollessaan. Arvioiden mukaan 3-6 % raskaana olevista äideistä käyttää alkoholia yli riskirajan, vaikka pienempikin määrä alkoholia riittää sikiön vaurioittamiseen. Kun tähän lisätään vielä huumeriippuvaiset äidit, on lastaan jo ennen syntymää vahingoittavien naisten luku hieman suurempi. Jo nyt raskaana oleville, päihdeongelmaisille naisille tarjotaan mahdollisuutta esimerkiksi korvaushoitoon. Ongelma on tällä hetkellä kuitenkin enemmän siinä, että etenkin suurissa kaupungeissa hoitopaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin hoitoon halukkaita. Tämän pitäisi olla mielestäni signaali siitä, että ennen erilaisten pakkojen asettamista tulisi huolehtia siitä, että resurssit ovat kunnossa.

Ymmärrän Risikon näkemyksen siitä, että esimerkiksi poikien ympärileikkausten kohdalla - kun syy leikkaukseen on usein juuri uskonnollinen ja/tai kulttuurinen - laskun leikkauksesta tulisi päätyä vanhemmille. Ongelmalliseksi tämä näkemys muuttuu kuitenkin niiden perheiden kohdalla, joissa ei ole varaa maksaa sairaalalaskuja. Kun kyseessä on useita tuhansia vuosia vanha etninen tapa, on mielestäni epätodennäköistä, että ympärileikkaus jätettäisiin väliin. Huoleni onkin, että rupeavatko erilaiset puoskarit hoitamaan näitä leikkauksia valvomattomissa olosuhteissa? Kun juutalaisia on Suomessa tilastojen mukaan vuonna 2006 ollut noin 1300 kappaletta, ei voida puhua kovinkaan merkittävästä väestönosasta, joka näitä erityispalveluita tarvitsee. Etenkin, kun todennäköisyyksien mukaan vain noin puolet tuostakin määrästä on miehiä.

Pankit tarjoavat jo nyt maksullisia vaihtoehtoja, joilla voi turvata lainanmaksunsa mahdollisen työttömyyden varalle. Voisin kuvitella, että kun Vapaavuoren tuore ja osaltaan mainiokin, lähinnä asuntokauppaa elvyttävä esitys työttömyystakuusta koskisi ainoastaan vuosina 2009 ja 2010 otettuja asuntolainoja, ihmiset alkaisivat nillittämään siitä, että a) miksei kaikille? ja b) miksi minun pitäisi veroistani maksaa jonkun asuntolainan korkoja? Vaikka en erityisesti kannatakaan mitä erilaisimpia verovähennysmahdollisuuksia nykyisen verotusjärjestelmän ollessa jo ihan riittävän hankala normaalin ihmisen ymmärtää, tekisin ennemmin pankkien lainaturvien ottamisesta verovähennyskelpoisen. Vaikka käytännössä tässä tapauksessa lainaturvan ottaminen pienentäisi hiukan valtion verokassaa, on ajatus tästä tietämättömille ihmisille helpompi myydä, koska vastuu lainaturvasta jää joka tapauksessa itselle eikä valtiolle.

Päivän paras poliitikko onkin mielestäni Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka, joka on antanut Urpilaisen verkkosukkahousukuvista asiallisen kommentin. Ihan oikeassa olet, Sirpa. Saisivat siellä Demareissa hoitaa ensin poliittisen ulosantinsa kuntoon ennen kuin esiintyvät antavissa kuvissa.

Love, Sini

Mitä pienet edellä, sitä isot...

2009-01-04T19:21:00.002+02:00

Viikonlopun ehdoton uutinen on tuntunut olevan puhemies Niinistön ja Kokoomuksen viestintäpäällikkö Haukion tuore avioliitto. Minua hämmentää suuresti se, että jopa niiltä, jotka yleensä ovat puolueen kuumista juoruista parhaiten selvillä, tämä stoori on mennyt täysin ohi. Jos todella pystyy salaamaan suhteensa kaksi vuotta, niin siinä ei voi muuta kuin nostaa hattua.

Tai sitten vaan käskeä ottamaan mallia meidän Kokoomusnuorten tarinankerrontatahdista: siinä ei nimittäin erillisiä tiedotteita kaivattaisi. Mitä nyt ehkä totuus muuttuisi matkalla kohteeseen, mutta mitä pienistä, kun eivät nekään meistä.

Love, Sini

Coffee black and egg white?

2009-01-01T12:57:00.006+02:00

Olin eilen ihan viattomasti viettämässä uutta vuotta ja komeassa nousuhumalassakin jo, kun eräs ystäväni kehotti minua puhelimitse tutustumaan Kokoomusnuorten kansainvälispoliittisen työryhmän uuteen kannanottoon ja sen herättämiin reaktioihin internetissä. Siinä meinasi Long Islandin jääteet mennä väärään kurkkuun, kun eri sivustoilta kävin kannaria tiiraamassa. Kokoomusnuorten kansainvälispoliittinen työryhmä oli täysin yksipuolisesti asettunut Israelin puolelle, vaikka sekä palestiinalaisen Hamasin että Israelin toiminnassa olisi melkoisesti parannettavaa. Samaan aikaan, kun työryhmän puheenjohtaja Rydman ihmetteli kansainvälisten yhteisöjen reagointia Israelin hyökkäyksiin, hän unohti mainita kokonaan Israelin omat tulitaukorikkomukset sekä sen, että Israel on estänyt humanitaarisen avun toimittamisen Gazan alueelle.

Itseäni harmittaa ainakin suuresti se, että yhden työryhmän mielipiteet on nyt leimattu koko järjestön mielipiteiksi, vaikka kyseisessä työryhmässä on voimakkaasti yhden ainoan näkökulman edustajia. Vaikka itse johdankin sosiaalipoliittista työryhmää ja tiedän varsin hyvin, että työryhmäni kokoonpano mahdollistaisi voimakkaasti arvoliberaalien kantojen muodostamisen Liiton työryhmän nimissä, en sitä ole tehnyt siksi, että tiedän Liitossa olevan paljon ihmisiä, jotka eivät asioista välttämättä kanssamme samaa mieltä ole. Olisin suonut myös tässä kannanotossa käytettävän, jos nyt ei parempaa harkintakykyä niin ainakin laajempaa näkökulmaa, sillä kovasti mustavalkoiselta vaikutti kansainvälispoliittisen työryhmän näkemys Gazan tapahtumista.

Love, Sini

Joulun satoa

2008-12-30T12:03:00.004+02:00

Olen viettänyt nyt kaksi ja puoli viikkoa kotona äidin ja isän hellässä huomassa. Nyt, kun suuntaan tänään nenäni kohti uuden vuoden viettoa Tampereella, on aika summata, mitä joulusta jäi käteen.

1) Järkytys. Serkkuni, joka on 18-vuotias ja henkisesti ehkä - öö...- noin 8-vuotias, saa lapsen. Yritin sen kanssa vähän asiasta keskustella, mutta se oli vaan niin ylpeä koulun lopettamisesta ja sosiaaliturvan varassa elämisestä, että katsoin paremmaksi lopettaa keskustelun. Mua otti se niin paljon päähän, että tärisin vielä tunninkin päästä.

2) Nostalgia. Meidän perheessä jokainen joulu on ihan samanlainen. Jouluaattona mennään isän äidin luokse ja Tapaninpäivänä isän isän luokse. Mummon luona on ihan nastaa, koska mummo on aika asennemuija. Sen mielestä mikään ei ole koskaan riittävän hyvin (vaikka se olisi tehnyt ruokaa aamuneljästä lähtien) ja se heittää loistavaa läppää. Ukin luona taas kaikki istuvat paikoillaan ja yrittävät käyttäytyä tosi sivistyneesti, mutta eihän siitä - meidät tuntien - koskaan tule mitään. Ukilla on hieman vasemmistolaisia taipumuksia, ja mua on kielletty puhumasta politiikasta sen kanssa.

3) Lisää nostalgiaa, perinteiset Tapsakännit. Minä, Kaisa ja Ehi menimme Introon, jossa ei aluksi ollut ketään, mutta sitten siellä olivatkin kaikki. Sheikkasin (suom. ravistin) ihan hulluna koko illan sellaisten poikien kanssa, joita olin viimeksi nähnyt yhdeksännellä luokalla. Kauniita poikia niistä on tullutkin, ei siinä mitään. Olin taas ihan luvattoman humalassa. Sellaisessa kunnossa en ole koskaan ennen ollutkaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kuulu Kokoomusnuoriin.

4) Lisää järkytystä. Henry voittaa mut jo kaikissa mahdollisissa peleissä. Jopa Trivial Pursuitissa, jossa mä olen perinteisesti voittanut kaikki meidän perheen jäsenet. Puolustuksekseni on kuitenkin todettava, että Henry vei voiton kotiin vastaamalla oikein seuraavaan kysymykseen: "Minkä värinen on Muumitalon ulkoseinä?"

5) Koti-ikävä. Kun on Kuopiossa katsellut lunta ja tuntenut tuulen alushousuissa asti, kaipaa jo Turkuun, missä ruoho alkaa näinä hetkinä jo vihertää. Ah, Turku!

Love, Sini

Blame it on the gay people!

2008-12-23T16:13:00.002+02:00

Paavi on avannut sanaisen arkkunsa. Helsingin Sanomien mukaan hän on taas antanut erään loistavista lausunnoistaan ja verrannut homoseksuaalisuutta sademetsien tuhoon. Erinomainen rinnastus!

Kiitos Paavin voimme nyt lakata ihmettelemästä ilmastonmuutosta, koska senkin varmaan todetaan ennemmin tai myöhemmin johtuvan homoista. Entä dinosaurusten tuho? Tietenkin, Facebookissakin se jo tiedetään! Mutta ei nyt sentään liioitella, sillä katolisen kirkon mukaan homo saa olla, kunhan ei kerro siitä kenellekään ainakaan teoin.

Mitä sanottavaa katolisella kirkolla itse asiassa voi edes olla moraalittomasta käytöksestä? Vuosittainhan heidän piiristään tuntuu valuvan keskuuteemme viestejä lasten hyväksikäytöistä jopa lafkan oman henkilökunnan toimesta. Vai onko heillä joku sääntö siitäkin? Lapsen kosketteleminen ei ole syntiä, kunhan sitä ei katso silmiin samalla? OMFG!

Love, Sini

Isän ja tyttären laatuaikaa

2008-12-21T17:21:00.005+02:00

Olen torstaista asti ollut enemmän tai vähemmän kuumeessa yrittäen yskiä keuhkojani suun kautta ulos. En ole siis kyennyt pitämään yllä sellaista energiatasoa, että olisin jaksanut taistella isäni kanssa kaukosäätimen herruudesta. Nimittäin ihan jokaisena viikonloppuna se parkkeeraa olohuoneen sohvalle seuraamaan talviurheilua, jota on ihan vaan esimerkiksi tänään näytetty pelkästään YLEn kanavilta yli kuusi tuntia. Olen olohuoneessa koomaillessani altistunut aivan järjettömille määrille ampumahiihtoa, sprinttihiihtoa, hiihtoa, jääkiekkoa ja mäkihyppyä.

Tämä loma on johtamassa monin tavoin siihen, etten enää koskaan ole entiselläni. Eilen saatoin jopa sanoa ääneen, että minun olisi pitänyt alkaa harrastaa ampumahiihtoa nuorena tyttönä. Laitetaan kuumeen piikkiin. Päätin lisäksi tuossa reilu viikko sitten, että en rupeakaan isona kansanedustajaksi, vaan norjalaiseksi. Koska norjalaiset miehet tuntuvat menestyvän noissa talviurheilulajeissa ihan kohtuullisesti, voin aloittaa kansallisylpeyden harjoittamisen tulevaisuutta varten jo Suomesta käsin. Niin kätevää!

Love, Sini

Pakko mainostaa

2008-12-19T13:04:00.001+02:00

Tulin Kuopioon asti valokuvauttamaan itseni, jotta minusta olisi jatkossakin elähdyttävää kuvamateriaalia. Kävin Studio Aliaksessa, joka tuntuu olevan työyhteisönä ja -ympäristönä sellainen, millaisen soisin joskus itselläni olevan. Sitä paitsi siellä minusta onnistuttiin ottamaan hyviä kuvia, vaikka

1) laskeva kuume sai minut hikoilemaan kuin pieni sika, ja
2) olen ehkä maailman epävalokuvauksellisin ihminen.

So cool.

Love, Sini

Maailmanlopun fiilis

2008-12-18T21:13:00.002+02:00

Olen asettunut nyt Kuopioon lomani ajaksi. Anna soitti mulle tänään ja sanoi, että olen alkanut puhua savoa. En siis suosittele soittamaan.

Lähikauppa, joka on ollut paikoillaan aina muistini alusta asti, lopettaa nyt toimintansa, koska kävelymatkan päähän on tullut Citymarket. Pienen kaupan asiakkaat ovat siis vähentyneet, eikä kauppaa ole järkevää enää pitää auki. Se on sitä markkinataloutta, luulisin. Anycase, tänään oli viimeinen aukiolopäivä ja kaikki tuotteet oli ostettavissa puoleen hintaan. Kävin pikkuveljeni kanssa ostamassa aamupalaa ja popcornia, ja voi HYVÄ LUOJA sitä meininkiä. Jengi kasasi kärryihinsä tavaraa samaan tyyliin kuin saatetaan hamstrata ydinsodan uhatessa. Yhdelläkin naisella oli kasoittain ja kasoittain kauneustuotteita kärryissään. Hän puhui puhelimessa jonkun kanssa ja kyseli kauppaa kaaoksessa pyörittäviltä hurmaavilta nuorilta miehiltä, että onko tämä alennettu? Entä tämä? Surullista, hyvin surullista. Seisoimme Henryn kanssa karkkihyllyjen vieressä ja hyllyllä oli vielä kuusi kaunista pakettia Reilun kaupan käsintehtyä suklaata. Kysyin Henryltä, että haluaako hän suklaata, ja täsmälleen samalla hetkellä edessämme oleva mies kauhaisi kaikki kuusi pakettia omaan koriinsa. Talk about greedy.

Kaupassa oli siis töissä kaksi nuorta miestä, Teemu ja Tommi. Toiselle olin isosena rippileirillä ja toista me kiusattiin pienenä kaveriporukan kanssa. (Ilkeää, tiedän tiedän. Mutta onko teistä kukaan yllättynyt? Didn't think so.) Oh my God, niistä oli tullut komeita poikia. Hetken verran harkitsin vakavasti rankkaa lomaromanssia itseäni kaksi vuotta nuoremman, enkelikasvoisen ja niin niin komean pojan kanssa. Harkitsen ehkä vähän vieläkin. Koska eikös se niin mene, että kun ollaan eri postinumeroalueella, niin niitä ei muistella...vai miten se nyt oli?

Love, Sini

Lempi-ihmiseni tänään

2008-12-13T17:56:00.002+02:00

Arvoisat lukijat, hyvät ystävät.

Haluan jakaa teidän kanssanne hienoja asioita, kuten varsin hyvin olette huomanneet. On tullut aika esitellä teille tämänpäiväiset lempi-ihmiseni.

1) Isi. Isi ja äiti tulivat eilen Turkuun, ja tämän päivää isi onkin sitten viettänyt muun muassa korjaten mun sohvani, asentaen lamppuja ja kiinnittäen keittiön kaappien ovet takaisin paikoilleen. Mulla on koti täynnä taas ehjiä asioita. Pölyä on tosin paljon, mutta ehkä mä sitten siivoan itse ihan ilman isiä.

2) Martti Ahtisaari. Hän sanoi Helsingin Sanomille, että Tarja Halosen kutsuminen hänen kunniakseen järjestettäviin juhlallisuuksiin Osloon "ei tullut mieleenkään". Nykyisen "koko kansan presidentin" kutsuminen yhtään mihinkään ei tulisi minunkaan mieleeni.

3) Emmi. Emmi ilahdutti aamuani linkillä maailman houruisimpaan joulukalenteriin. Naureskelin itsekseni. Isi ja äiti varmaan saivat vahvistuksen useiden vuosien takaiselle luulolleen siitä, että mussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla.

Tässä tarinani tänään, palataan pian.

Love, Sini

Sucks to be a woman?

2008-12-11T17:27:00.004+02:00

Viimeisten muutaman kuukauden aikana on uutisoitu muun muassa siitä, miten korkeasti koulutetut naiset kokevat saavansa liian vähän palkkaa, miten naiset kokevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen hankalana ja miten naiset kokevat lapsen hankkimisen häiritsevän töitä. Lasten hankkimista lykätään, jotta sijoituttaisiin työelämään ennen perheen perustamista, mutta kun raskaaksi tuleminen ei olekaan enää yhtä yksinkertaista 35 vuoden iässä, aiheutuu uran luomisesta yllättävää inhimillistä kärsimystä. Tänään opetusministeri Sari Sarkomaa ilmoitti jättävänsä tehtävänsä perhesyiden takia. Rohkea teko, täytyy sanoa.

Minusta nämä kaikki uutiset herättävät huolen ja kysymyksen siitä, mikä suomalaisessa työmaailmassa on vikana, kun naiset itse kokevat olevansa altavastaajan asemassa. Naiset käyttävät tutkimusten mukaan enemmän työaikaan liittyviä joustoja, kuten lyhennettyä työpäivää tai liukuvaa työaikaa juuri perhe-elämää helpottaakseen. Koska miehet tienaavat enemmän, on naisten kannattavampaa käyttää vanhempainvapaita miehiä useammin. Kelan tutkimuksen mukaan isienkin mielestä äiti on parempi hoitaja lapselle. Nainen sitoutuu luonnollisista syistä ruumiillaan ja nähtävästi myös kukkarollaan miestä enemmän lapseen. On nimittäin laskettu, että yhden lapsen hankkiminen merkitsee naiselle noin 10 000 euron tulonmenetyksiä. Aika kallista, mutta elämä kai on.

Vanhanen ehdotti vähän aikaa sitten, että Suomessa otettaisiin käyttöön niin sanottu perheverotus. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että koko perheen tulot laskettaisiin yhteen ja jaettaisiin kahdella. Tästä tulosta määräytyisi veroprosentti. Matin mukaan näin perheissä, joissa toinen on kotona tai osa-aikatyössä lasten ollessa pieniä ja toinen paahtaa sitäkin kovempaa työelämässä hyöty olisi suuri kun korkeampituloisen veroprogressio madaltuisi huomattavasti. Eli suomeksi: Toinen on kotona, toinen tuo leivän. Tämä johtaisi, miesten tulojen ollessa edelleen suuremmat, paluuta jonnekin vuosikymmenten takaiseen asetelmaan, jossa nainen elää nyrkin ja hellan välissä miehen tehdessä järjettömiä tuntimääriä toimistossa. Kuulostaa kiviaikaiselta, ainakin minun korvaani.

Suomessa on muutamia ihan selkeitä rakenteellisia ongelmia, jotka olisi nähdäkseni varsin helppo ratkaista, mikäli poliittista tahtoa löytyisi riittävästi. Ensinnäkin lapsen hankkimisesta johtuvat kulut, kuten palkanmaksu vanhempainvapaan ajalta, jaettaisiin molempien vanhempien kesken. Kyllä kyllä. Ymmärrän, että minun palkkani maksaa minun työnantajani ja sinun työnantajasi sinun palkkasi. Mutta eikö nyt kuitenkin ole niin, että hedelmöityshommiin tarvitaan kaksi ihmistä? Vai ovatko miehet jotenkin syyntakeettomia? Toinen selkeä ongelma on taloudellinen epävarmuus etenkin parikymppisenä, mikä viivyttää halukkaidenkin ihmisten lisääntymistä. Tähän vastaus olisi mielestäni regressiivinen lapsilisä - eniten rahaa ensimmäisestä lapsesta. Tämä vastaisi selkeästi paremmin nuorten perheiden kulurakennetta. Sille, joka sössöttää, miten nykyisen lapsilisäjärjestelmän tehtävä on kannustaa useamman lapsen hankkimiseen, sanon että huihai. Jos progressiivinen lapsilisä todella kannustaisi lasten hankkimiseen, niin ehkä Suomessa syntyvyyskin olisi enemmän kuin 1,8 lasta per nainen.

On toki niinkin, että se, joka lapsia hankkii, niin se seuraukset kärsikööt. Mutta naiset ovat mielestäni edelleen turhan huonossa asemassa miehiin nähden, kun puhutaan perheen ja työn yhteensovittamisesta tai työelämästä ylipäätään. Aika kohtuutonta, kun katsotaan kaikkia niitä monia muita elämänalueita, joilla tasa-arvossa eri ihmisryhmien välillä ollaan edetty huimaa vauhtia - ja vieläpä etunenässä muihin maihin nähden.

Love, Sini

Bullshit!

2008-12-10T20:28:00.002+02:00

Mä olen löytänyt uuden idolin. Poliittisesti ja ammatillisesti (vaikka mitäpä eroa niillä olisi?). Penn Jillette, suosittelen tutustumaan. Se on se isompi Penn & Telleristä, joka on ehkä maailman asiallisin tv-sarja. Siinä kyseenalaistetaan tosi terveellä tavalla kaikkea, kiroillaan tosi paljon ja haukutaan ihmisiä. Täydellistä!

Mä uskoisin olevani loistava suomalaisen Penn & Tellerin Penniksi. Olisiko hienompaa tehtävää kuin hokea v-sanaa kerran minuutissa (ainakin!) ja olla v-mäinen ihmisille, jotka luulevat tietävänsä jostain jotain? Eiku hetkinen...mähän teen sitä jo!

Luulenpa vaan, että mulla olis ongelmia löytää ystävistäni ihmistä, joka osaa olla hiljaa puoli tuntia putkeen mun seurassani. Niitä tosin, joiden ehkä kannattaisi olla hiljaa, löytyy kyllä. Mutta sellaista on elämä.

Love, Sini

Älä.

2008-12-09T00:11:00.004+02:00

Mulla on nyt pari viikkoa mennyt niin, että vaikka olen tosi väsynyt, en oikeastaan saa unta. Se on hassu tunne. Aluksi, kun pääsee peiton alle, on todella helpottunut ja suorastaan taivaallinen tunne. Ah! Nukkumaan! Vartin päästä hiipii pelko, että OMG! Tää ei tunnu nukahtamiselta. Puolen tunnin päästä alat katsomaan kelloa noin vartin välein laskien samalla mielessäsi, miten monta tuntia enää jäljellä ennen kuin on pakko herätä ja lähteä töihin. Ja siihen se unen saaminen tavallaan loppuu, kunnes lopulta vajoat horrokseen noin kaksi tuntia ennen kellon soimista.

Mä en ole oikeastaan keksinyt mitään, mikä edistäisi nukahtamista, mutta sen sijaan olen havainnut paljonkin asioita, joita ei kannata tehdä. Niistä ei ole hyötyä, päinvastoin.

1) Älä katso sitä kelloa. Ei varsinaisesti helpota nukahtamista, jos ajattelet, että enää viisi tuntia aikaa nukkua, se ei riitä, huomenna olen väsynyt, en saa mitään aikaiseksi, mä vihaan työpäivien aamuja...

2) Älä mieti menneitä. Ei ne siitä miksikään muutu. Nukahtamista ei edesauta myöskään se, että pohdit kaikkia niitä asioita, jotka olisit voinut tehdä toisin. Ellet ennen nukahtamista satu keksimään tapaa palata ajassa taaksepäin, märehtiminen ei tuo helpotusta uniongelmiin.

3) Älä suunnittele seuraavaa päivää. Työpaikalla varmaan ovat edelleen ne samat paperit, jotka jätit sinne aiemmin päivällä. TO DO-lista löytyy edelleen työpöydältä, kyllä siinä kaikki tehtävät asiat lukee.

Ja lopuksi kaiken tiivistävä ohje:

4) Älä ajattele. Siitä ei ole mitään hyötyä. Ei valveillakaan.

Kun mä olin pieni, ja vähän vanhempikin, mulla oli tapana laskea mielessä "ääneen". Tai sit ajatella, että "tik tak tik tak". (Weird? I know.) Nykyään nekään eivät toimi. Mun on mahdotonta huijata mun aivot nukkumaan. They have outplayed me.

Help.

Love, Sini

"Erityisesti poliittiseen vitutukseen"

2008-12-07T19:57:00.003+02:00

Kävin perjantaina Kokoomuksen 90-vuotisgaalassa. Se oli ihan kiva pukujuhla, mutta voisi luulla että illalliskortin hintaan sisältyisi myös istumapaikka. Villein huhu illalla kertoikin jonkun pyörtyneen Jyrkin puheen aikana. Voidaan vain arvailla, johtuiko se Jyrkin puheesta vai siitä tukahduttavasta kuumuudesta. Tarina ei kerro.

Eilen mulla ja Hansilla piti olla anti-Suomi-fest, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Juutuin kuitenkin itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsomaan, kun yritin bongata tuttuja. Arno ja Hans istuivat mun sohvalla ja kuuntelivat huuli pyöreänä, kun haukuin kaikkien mekot ja esittelin kokoomuslaisia poliitikkoja. Poikarukat. Loppuilta vietettiinkin sitten maailman ahdistavimman elokuvan parissa. The Strangers. En suosittele.

Tänään sain ensimmäisen joululahjan. Anna toi minulle lahjan, Survival Kitin erityisesti poliittiseen vitutukseen. Myös työkalupakkina tunnetaan. Kiitokseksi tarjosin vadelmatorttuja ja punaviiniä, joulukortin ja digiboksin. Ehkä me ollaan tasoissa, koska Anna voi nyt purkaa vitutustaan katsomalla turhaa televisioviihdettä. Who knows.

Love, Sini

Ikuisen elämän lähde!

2008-12-03T14:38:00.003+02:00

Loistavaa! Nyt se on löydetty! Pitkän iän salaisuus, nimittäin. Iltalehti kertoo nettisivuillaan, että 109-vuotias neitsyt on kuollut. Pitkää ikäänsä nainen oli selittänyt sillä, ettei ollut koskaan harrastanut seksiä. Tämän lisäksi hän oli juonut päivittäin lasillisen konjakkia.

Mitenkähän vanhaksi eläisin, jos aloittaisin saman taktiikan nyt? Tavallaan nää mun elämäntapani ovat varmaan jo höylänneet muutaman vuoden tuolta elämän loppupuolelta pois, mutta ehkä 100-vuotiaaksi kuitenkin?

Love, Sini

Suomen kirkkaimmat älyköt

2008-12-02T19:18:00.008+02:00

Kun olin teini-ikäinen, kärsin matalasta verenpaineesta. En kärsi enää. Vaikka joku voisi syyttää hektistä elämääni, stressaavaa meininkiä tai jatkuvaa kiirettä, niin minä sanon, että ei. Syy on Helsingin Sanomien keskustelupalsta.

Luin tänään uutisen siitä, että e-pillerit lisäävät veritulpan riskiä. Pian sen jälkeen nettisivuille tuli toinen pätkä, jossa gynekologi varoitteli, että jos e-pillereiden riskeillä pelotellaan nuoria, saattaa aborttien määrä lisääntyä. Itse en ota kantaa puoleen tai toiseen, koska ehkäisy on jokaisen ihan oma valinta, mutta onneksi Suomen kirkkaimmat älyköt ryömivät esiin koloistansa kirjoittamaan tahmaisilla käsillään tietokoneidensa näppäimistöllä. He kyllä kertovat meille, mikä on oikein.

Keskustelun aloittaa Siiri, joka toteaa, että e-pillereiden syöjät eivät ota vastuuta omasta ehkäisystään. Tämä sitten aiheuttaa valtavan keskustelutulvan, jossa Siirin kommenttia kauhistellaan. Vaikka ihmekö tuo, koska Siiri tuntuu olevan joku idiootti: hän puolustelee itseään sanomalla, että pillereiden kautta ehkäisystä tulee "abstraktimpi käsite" sen sijaan, että ihminen "ottaisi perusteellisesti selvää kierrostaan ja vaivautuisi käyttämään pessaaria tai kondomia tai keksimään muita tapoja harrastaa seksiä". Siiri ei nyt selkeästikään ymmärrä, että ehkäisyssä on kyse muustakin kuin raskaaksi tulemisen ehkäisystä. Tai että kyllä se pilleri joka aamu ihan kouriin tuntuu - satun tietämään kokemuksesta. Mutta ei se mitään, koska Siirin innostamana Vesakin rohkaisee kaikkia harrastamaan anaaliseksiä. Onneksi Siirillä on kaikessa idioottimaisuudessaan seuraa. Ikäväähän se olisi yksin olla.

Näiden edellämainittujen idioottien lisäksi löytyy sitten niitä, jotka haluavat kertoa niin sanotusti esimerkkejä elävästä elämästä. Kyllä, tuollakin monet syövät e-pillereitä endometrioosiin, munasarjojen monirakkulasyndroomaan tai akneen. Kiitos tiedosta.

Onneksi nimimerkki anon kuitenkin muistuttaa meitä kaikkein tärkeimmästä: "-- mutta läheskään kaikille pillereitä käyttävistä naisista niitä ei ole terveysvaikutuksen takia määrätty, joten miksei heidän turhasta hormooniensyönnistään saisi tehdä numeroa? Niitä hormoonittomiakin vaihtoehtoja todellakin on ja e-pillereiden haittavaikutuksista kärsivien määrä ei todellakaan ole pieni, eihän tuo veritulppa ole ainoa sellainen." Aivan, anon. Koska kyllähän se kuuluu meille kaikille - joka ikiselle! - jos joku päättää syödä yhdistelmäpillereitä, joista niitä "hormooneita" löytyy.

Ja hyvät ystävät, tässä oli vain yksi esimerkki. Näitä löytyy onneksi aiheesta kuin aiheesta, joten matalaan verenpaineeseen löytyy jatkossakin lääkkeetön hoito.

Love, Sini

Pure madness!

2008-12-01T15:51:00.002+02:00

Käykö kenellekään muulle niin, että välittömästi joulukuun alettua kääntyy päälle sellainen "haluan olla maailman paras nainen/äiti/ihminen"-vaihde? Sen tunnistaa muun muassa näistä:

1) On ihan hyvä idea kävellä Stockmannille ostamaan useiden kymmenien eurojen edestä joulukoristeita. Tosin ennen kassalle pääsyä on ihan normaalia valikoida koristeita lähes tunnin ajan sommitellen niitä toisiinsa.

2) Yllättäen ja pyytämättä tulee sellaisia hetkiä, kun haluaa tehdä kaiken itse. "Miten teen joulukarkit itse?" "Onko tämä todella maailman paras toffeeohje?" "Mitä jos tekisinkin kaikki 40 joulukorttia käsin?"

3) Kodin nurkkia alkaa katsomaan arvostellen. "Olenko nyt varmasti pessyt tuonkin nurkan?"

4) Herkistyy ihan käsittämättömistä asioista. Minähän siis omistan hulluja määriä joulumusiikkia. Josh Grobanin Noel-levyllä on biisi, jonka alussa amerikkalaiset sotilaat toivottavat hyvää joulua perheilleen. Jep, pidättelin kyyneliä koko biisin ajan.

Jos koet kuuluvasi samaan ryhmään, niin kerro siitä. Etten turhaan tunne oloani omituiseksi tästä(kin) syystä.

Love, Sini

Valmennusta, jep jep!

2008-11-29T09:31:00.002+02:00

Mä olen juuri viettänyt elämästäni 30 minuuttia tavoitellen Pykälä ry:n toimistoa. Ira haluaa valmennuskurssille, joihin on (nähtävästikin) aivan järjetön tunku, koska kauhutarina kertoo, miten ihmiset menevät Mannerheimintielle jonottamaan jo aamuviideltä, että varmasti pääsisivät maksamaan lähes tuhat euroa opetuksesta ja henkisestä tuesta.

Ensin mua vaan nauratti, että hehheh, ai että jonottamaan, mutta totta se on. Pykälän sivuilla itse asiassa annetaan ohjeita jonottamiseen, kuten että ohitella ei saa ja että törkeästä etuilusta saattaa menettää kurssipaikkansa. How sick is this? No ei siinä mitään. Minun ja Iran lisäksi kurssia varaamaan jonottavat myös Iran äiti, isäpuoli ja sisko, eikä kukaan tunnu onnistuvan tässä tehtävässä. Pykälä on onneksi tiedostanut tämän mahdollisuuden, ja sieltä ohjeistetaankin, että muista sitten ilmoittaa muillekin, että olet sen paikan saanut, etteivät sitten enää turhaan...

Minusta, vaikka toki kaiken bisneksen ystävä olenkin, valmennuskurssit ovat muutenkin niin helvetillisen epäarvoistavaa toimintaa, että huh! Se, jonka iskällä tai äidillä on syytää se tuhat euroa lapsen pääsykoekirjojen tukiopetukseen, on etulyöntiasemassa - nähtävästikin ihan oikeassa sellaisessa, koska viime vuosina oikeustiedettä opiskelemaan on päässyt ihan marginaalinen määrä niitä ihmisiä, jotka eivät ole valmennuskurssia käyneet. Valmennuskurssit ovat johtaneet myös siihen, että ihmiset ovat siinä uskossa (pelossa), ettei yliopistoon voi vaan kertakaikkiaan päästä ilman sellaista.

Vaikka who am I kidding? Kunhan olen tämän kirjoittamisen päättänyt, siirryn suoraan P-klubin sivuille tarkistamaan, että kai minä nyt kuitenkin pääsen valmennuskurssille ilman mummon passittamista puhelimen ääreen.

Love, Sini

Voi ny Jumalan tähden!

2008-11-27T15:21:00.002+02:00

Minusta on erinomaista, että eduskunnassa ollaan viimein, hitaasti mutta mielestäni varmasti taipumassa perheen sisäisen adoption sallimiseen samaa sukupuolta olevien parienkin osalta. Se on loistava askel lapsen oikeuksien parantamista kohti, sillä on vain oikein, että näiden lasten arki ja tulevaisuus turvataan esimerkiksi tilanteessa, jossa biologinen vanhempi menehtyy. Ei tarvitse edes olla näinkään traaginen - onhan kuitenkin niin, että jo tällä hetkellä on sateenkaariperheitä, joiden asemaa ei ole laissa tunnustettu. On vain oikein, että näidenkin perheiden lapset saavat kokemuksen siitä, ettei heidän perheessään ole mitään vikaa.

Luin tämän päivän Helsingin Sanomista keskustelua, jota eduskunnassa on asiasta käyty ja täytyy kyllä sanoa, että Päivi Räsänen se vaan jatkaa älyn lahjoillaan loistamista. Tietenkin terävänä naisena hän ymmärtää, että tämä on yksi askel kohti sukupuolineutraalia avioliittolakia ja mahdollisesti - toivottavasti - myös ulkoisen adoption mahdollisuutta. Mutta sitä hän ei vaan kerta kaikkiaan tunnu käsittävän, että jos kaksi toisiaan rakastavaa aikuista, sukupuolesta välittämättä, saavat mennä naimisiin ja perustaa perheen, se ei ole Räsäsen perheeltä pois.

Koska yritän, todella yritän, ymmärtää Päiviäkin vähän, kävin tutustumassa hänen kotisivuihinsa ja sitä kautta maailmankatsomukseensa. Ihastuin erityisesti osioon, jossa hän kertoo hurmaavia pikku anekdootteja lastensa elämästä ja sanomisista. Makeimmat naurut sain tästä kohdasta:

"-- Istuessani lapsen vuoteen vierellä hän näki huolestumiseni ja aivan kuin minua lohduttaakseen sanoi sanat, jotka pysäytti-vät: "Kuule, Jeesus paransi minulta silloin kerran ripulin ja toisen kerran yskän, kyllä Jeesus parantaa minut nytkin." Näiden sanojen rohkaisemina rukoilimme yhdessä, ja minusta näytti, että siinä rukoillessa turvotus polvessa aivan silmin nähden väheni. Kun aamulla heräsimme, polvi oli aivan terve ja tyttö juoksenteli iloisesti ympäri taloa entiseen malliin. Sairaalareissu peruttiin."

Usko aiheuttaa siis Päivillekin hallusinaatioita tai ainakin optisia harhoja, kun hän (lääkärisnainen) näkee rukouksen laskevan turvotustakin. Ei siinä mitään.

Minulla ei ole mitään ihmisten uskoa vastaan, koska joillekin se tuo oikeasti lohtua ja järkeä elämään, mutta en voi kerta kaikkiaan ymmärtää puhdasta typeryyttä uskon nimissä. Puhumattakaan sitä, että poliittisia, kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten väliseen tasa-arvoon pyrkiviä päätöksiä yritetään torpata käyttäen Jumalaa ja uskontoa tekosyynä, kun ei enää muuten pystytä asiaa perustelemaan. Voi huoh.

Love, Sini

Kaikille karkkia!

2008-11-27T13:31:00.004+02:00

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mä niin haluaisin teettää tästä itselleni paidan. Voisin teettää Emmille ja Eevallekin samalla, niin sitten niillä olis sellainen olo, että työnantaja välittää.

Love, Sini

Sini, Emmi ja demarit

2008-11-26T21:12:00.004+02:00

Soitin tänään Tepolle ja pahoittelin, etten pääse sen Alter Ego-bileisiin, koska olen silloin jo kotona Kuopiossa nukkumassa ja syömässä äidin tekemiä ruokia. Teppo surkutteli, mutta totesi sitten kuitenkin, että: "No, onneksi Emmi tulee sinne." Mä naureskelin, että joo, Emmi voi tulla edustamaan meitä liberaaleja (joita ei siis tietenkään ole olemassakaan), mihin Teppo vastasi: "On siellä muitakin liberaaleja. On siellä demareitakin!"

Päivän viesti kuuluu siis näin: Sini + Emmi = demarit.

I love Teppo <3

Love, Sini

Outoja unia osa 153

2008-11-26T20:11:00.000+02:00

Näin viime yönä todella outoa unta sen jälkeen, kun olin ensin soittanut Fantille ja kertonut kaiken mun epätoivoisuuteni huipuista. Ehkä tällä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä sen puhelun kanssa. Toivottavasti.

Näin unta, jossa olin raskaana ja juoksin ympäri koulua, joka oli myös sairaala. Sairaalan käytävässä istui Erik, Lauri, Karri ja Herman - kukkien kanssa tietenkin! - ja kun pääsin synnytyssaliin, siellä istui Idols-tuomari Patric Sarin, jolle tajusin lasta synnyttäväni. Ei tullut kyllä mitään "olet puhjennut kukkaan"- tai "mä diggasin"-kommenttia. Ehkä mun olis tajunnut olla siitä loukkaantunut.

Ehkä mun kuitenkin pitäis tajuta hakea apua näiden unien jälkeen. Joku psykologi tienaa musta vielä hyvät rahat.

Love, Sini